Aloittelijat ›

Vaikka fonista mitään tiedä, niin yleisellä tasolla joka varmaan pätee kaikkeen soittamiseen.
 
Aloittamisen jälkeen oot juuri siinä pahimmassa vaiheessa missä moni saattaa luovuttaakin. Näilläkin palstoilla on juuri noin vuoden kitaraa soittaneet kyselleet aivan samaa. Kyse on paljon siitä, että alkuinnostuksen jälkeen - kun on jo soittanut ne helpoimmat riffit läpi - havaitseekin, että tekniikka ei parane niin nopeasti kuin oli saattanut toivoa ja aloittelijan tekniikalla ei pystykään soittamaan niitä hankalampia biisejä. Eritoten kyllästymisongelma tai motivaation puute voi tulla vastaan niillä, jotka eivät ota tunteja ja näin saa tukea opettajalta yli vaikeiden aikojen. Siinä yksi niistä monista syistä käydä säännöllisesti tunneilla jos vain mahdollista.
 
Sitten toistaisin sen, mitä olen vastannut muihin vastaaviin kysymyksiin, eli jos ei ole opettajaa, pitää itse luoda tavoitteet. Seuraavassa eräs tapa millä edetä ja mikä tuottaa tulosta. Tuossa on nyt ehkä jo liikaa alkuvaiheessa nieltäväksi, mutta ehkä siitä saa jotain vinkkiä.
 
Tavoitteen asettamisessa on tärkeätä tehdä itselleen konkreettinen repertuaari eli ohjelmisto eli soittolista ja pitää siitä sitten kiinni. Ohjelmiston miettimiseen kannattaa uhrata paljon aikaa ja se kannattaa ilman muuta tehdä nimenomaan levyjen kuuntelun perusteella. Levyjä kuunnellessa saattaa myös herätä innostus, että "juuri tulla tavoin haluan minäkin soittaa" tms. Itse saan paljon uutta inspistä levyjen kuuntelusta ja samalla usein sitä sisun kohotusta kun kuulee haasteellisen biisin ja päätän että tuonpa opettelen jne..
 
20 biisin repertuaari on jo hyvä tavoite alkajalle ja vastaa noin tunnin ohjelmistoa putkeen soitettuna (a 3min). Repertuaariin kannattaa valita myös sellaisia biisejä jotka eivät ole omasta lempigenrestä, koska niissä saatetaan käyttää erityisiä soittotekniikoita joista muuten ei tule tietoiseksi. Tuoreelle soittajalle ohjelmiston biisien vaikeusasteen arviointi voi olla vaikeata ja tässä kannattaakin olla nöyränä ja vaan kysellä mahdollisimman paljon niiltä jotka osaavat. Lisäksi biisti pitää valita sillä silmällä että kun soittotaito paranee ja löydät soittokaverit, biisit kelpaavat suoraan yhteiseksi ohjelmistoksi. Tää on hyvin tärkeä aspekti valinnassa ja majakkavalo joka loistaa horisontissa ja jota kohden etenet. Sitten kun ohjelmisto on tiedossa alkaakin vasta se varsinainen työ.
 
Tässä vähän miten itse edelleen etenen ja teen ohjelmistoa, jos vaan jaksat vielä lukea: Tavoitteellisessa opiskelussa tarpeelliset työvälineet ovat ovat nuotinnusohjelma sekä (Transcribe!) audiotiedostojen hidastusohjelma. Nuotteja ei aina löydy jolloin transkriptoin biisin suoraan levyltä. Jos löytyy nuotit transkriptoin kuitenkin, mutta nuotit helpottavat työtä koska niistä saa biisin rakenteen ynnä muuta heti selville (EDIT: Tämä siis siksi että nissä genreissä joita soitan kukaan ei soita kuitenkaan täysin nuottien mukaan). Transkriptoin biisit kokonaan dokumentoiden sen nuotinnusohjelmalla, erityisesti kuunnellen ja selvittäen miten tämä soittaja tekee jonkun tietyn jutun. Kun nuotit ovat valmiit suunnittelen vasta sitten sormitukset. Sormituksia joutuu alkuvaiheen jälkeen usein vielä hiomaan.
 
Levyjen kuuntelu ja niistä opiskelu yhdessä oman harjoittelun kanssa (levyn mukana soittaen) pitävät kiinni hommassa ja opettaa todella paljon ja vieläkin enemmän. Jokaisen biisin myötä vastaan tulee uusia tekniikkahaasteita ja näitä harjoittelet levyä kuunnellen kunnes toimii. Alkuksi soitat tietysti hitaasti ja ulkoa opetellen! Kun 20 biisiä menee sujuvasti oot jo täys muusiikko ja uusien biisien opettelu käy tuossa vaiheessa jo melko sujuvasti. Jos et osaa nuotteja, tuossa matkalla nekin kyselemällä ja kirjoja pläräämällä samalla selviävät.
 
Siinäpä se, toivottavasti tästä on jotain apua.
 
PS. Esimerkin vuoksi, muutama vuosi sitten opetellessani itse erästä genreä, transkriptoin erään soittajan melkein koko CD:n oppiakseni hänen soittotekniikkaansa ja tulkintaansa koska ko genren opettajaa ei Suomesta ole löytynyt.
 
EDIT: Tekstiin täsmennystä.