Kitarat: kitarakamat ›

Jeps, laitoin samankaltaisen topicin jo tänne mutta kysymys oli huonosti muotoiltu ja väärin otsikoitu. Eli: Olen teinitiluttajalle ehkäpä epätavalliseen tapaan kiinnostunut puoliakustisista kepeistä. Näyttävät ja tuntuvat jotenkin "arvokkaammilta". Niitä soittaessaan tuntee jotenkin olevansa kokeneempi ja uskottavampi ;-). Mutta kysymys kuuluukin: tekeekö tällaisilla kitaroilla mitään, kun siirrytään kovempaan rockiin(AC/DC, Led Zep., Deep purple..)?
 
Jossain vaiheessa "uraa" soitinkokoelmaan varmasti sujahtaa mukaan yksi puoliakustinen, mutta kun varaa on ostaa vain se yksi skeba taas moneksi vuodeksi eteenpäin. Tällä hetkellä soittelen lähes legendaarisella squierin stratolla. Mitään hevimättöä (Iron maiden ehdoton raskuusraja(outo sana muuten)) ei siis ole tarkoitus vääntää, mutta.. Kannattaako minun siis sijoittaa vähät rahani puoliakustiseen?
 
Ja tässä vielä niitä puoliakustisia, mikäli käytän vääriä termejä tai selitän muuten epäselvästi:http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=153&CollectionID=1

Kyllä noilla raskaampikin rokki varmasti lähtee. Kannattaa koittaa päästä soittelemaan ja testaamaan kunnolla jotta näkee sopiiko omaan kouraan. Itselleni ei ole puoliakustisten ihanuus täysin auennut, vaikka on tullut jonkinverran bändinkin kanssa itseasiassa vissiin juuri tuollaisella epillä soiteltua. Jotkut diggaavat, jotkut ei.
 
Oma perversion kohteeni on jo jonkin aikaa ollut gasittaa tuollaista:
 
http://www.yamaha.ca/content/guitar … VL/images/highres/SA503%20TVL-2.jpg
 
Kyseessä on signature-vehje, mutta on kyllä niin herkun näköinen. Hinta muistaakseni jotain 700e. On muuten qotsan Troy Van Leeuwen signature keppi, joten se siitä hard rockista ;)

Puoliakustinen toimii monenlaisessa musiikissa, sanoisinpa, että on yksi monipuolisimmista sähkökitaratyypeistä. Kuolonmetalleihin ei oikein sovi, mutta hard rockiin ihan hyvin. Esimerkiksi Rushin biiseissä Working Man ja The Trees on sähkökitarat nauhoiteltu ES-335 + putki-Marsu yhdistelmällä.
 
Itse tykkään puoliakustisista kovin, erityisesti Yamahan SA-malleista. Mukavia soittaa istualtaan ja seisaaltaan. Herkkyys feedbackille on kanssa kiva ominaisuus.

veteleehän se viikatteen kaarlekin noilla, ja aika ajoin siinäkin heittäydytään kovinkin raskaaksi.
 
eli siis joo, voihan niilla vähän raskaampaakin soitella.

mä kun ostin ton tanglewoodin memphisin (es-335 kopio) niin kaveri sanos heti että "se on ihan *aska, ei sillä voi soittaa haviä", väärässähän se oli. kyllä tällä taittuu jos mikä

veteleehän se viikatteen kaarlekin noilla, ja aika ajoin siinäkin heittäydytään kovinkin raskaaksi.
 
eli siis joo, voihan niilla vähän raskaampaakin soitella.
 
Mutta sillähän on ääriraiskaus siinä kitarassaan eli EMG-aktiivit. Eivät voisi mikit enempää väärässä paikassa olla, hyi hemmetti.
 
En minä vain Gretschiini moisia...

335 on rokkikitaroiden kuningas. Soundi on paksu kuin Les Paulissa, mutta jotenkin sieltä "kuuluu enemmän puu läpi", sellainen omanlaisensa lisä "tavalliseen humbuckersoundiin".
 
http://mp3.jucciz.com/ad30tc/weber_335+ts808.mp3
http://mp3.jucciz.com/uraltonejr/335_6v6.mp3
http://mp3.jucciz.com/uraltonejr/335_6l6.mp3
 
Jos edes etäisesti tuollainen soundi miellyttää, puoliakustinen saattaa olla "sun juttu". Noissa pätkissä Ala-Kuhan tekemä 335.

En minä vain Gretschiini moisia...
 
Ai joko sulla on?? Ainakin mun yksilö sopi teikäläisen kaulaan just passelisti.
 
Itse aiheeseen, muistaakseni Grohlin Dave ja kumppanit vetelee uudella ykköslevyllä aika taajaan 335-tyyppisellä laitteistolla. Sitten oli se ruotsalainen möykkäbändi, jonka toisella kitaristilla on 335.
 
Omat kokemukset tuollaisesta paksumpikoppaisesta ovat että soundi on itseasiassa pirun rapea ja maukas mitä enemmän mennään säröosastolle. Omassa kepissä kiertoherkkyys on itseasiassa harvinaisen korkealla, mutta sitten kun se alkaa, niin eipä sille ehdi tekemään mitään vaikkapa livenä. Mulla onkin kyllä enemmän tuollainen Kari Tapio- malli. 335 houkuttaa keikkakitarana kyllä kovasti.

Ja AC/DC:stä puheenollen, eikös Malcolm Young ole soitellut monenkinlaisilla puoliakustisilla.
 
Malcolmin peruskitarahan on ollut jo pitkään 60-luvun alkupuolen Gretsch Jet Firebird, joka on laskettava vähintään neljäsosa-akustiseksi 8-) Rungossa on melkoisen isot ontelot, ja ne kaksi tyhjää mikinkoloa kyllä täyttävät oivasti kaikuaukkojen tehtävän. Aikaisemminhan tuolla on ollut aika isokoppaisiakin puoliakustisia. Vähän koomisen näköistä niin pienelle miehelle, mutta asenne on kohdallaan eikä moisesta piitata.
 
Mainitsikos joku jo Ted Nugentin ja Gibson Byrdlandin? Samaa kitaramallia suosii George Thorogood, joka soundimaailman puolesta kyllä menee minusta jo hardrockin puolelle. Esi-isistä Cream-aikojen Clapton käytti (SG:n ja Firebirdin ohella) 335:sta ja Whon Townshend (mm.) Rickenbackerin ainakin pienellä kopalla varustettuja malleja.

Mainitsikos joku jo Ted Nugentin ja Gibson Byrdlandin? Samaa kitaramallia suosii George Thorogood, joka soundimaailman puolesta kyllä menee minusta jo hardrockin puolelle. Esi-isistä Cream-aikojen Clapton käytti (SG:n ja Firebirdin ohella) 335:sta ja Whon Townshend (mm.) Rickenbackerin ainakin pienellä kopalla varustettuja malleja.
 
Siinä aikaisemmassa thriidissä mainostin Nugenttia.. Älkää nyt hyvät ihmiset unohtako yhtä suur-suosikkiani hra Alvin Leetä ja Ten Years After-orkesteria! Siinä 335 roikaa! RokettiRolli-puolella Chuck Berry, Dave Edmunds ja moiset...

Esi-isistä Cream-aikojen Clapton käytti (SG:n ja Firebirdin ohella) 335:sta ja Whon Townshend (mm.) Rickenbackerin ainakin pienellä kopalla varustettuja malleja.
 
Joo ja mitä mä olen ymmärtänyt, nää kaverit eivät soittaneet livenä millään hiplausvolyymeillä..

Mainitsikos joku jo Ted Nugentin ja Gibson Byrdlandin?
 
Saatan olla väärässä, mutta eikös Byrdland ole täysin onttokoppainen, eli siis täysakustinen sähkökitara?

Saatan olla väärässä, mutta eikös Byrdland ole täysin onttokoppainen, eli siis täysakustinen sähkökitara?
 
Kuten sivun http://www.elderly.com/vintage/items/40U-3548.htm kuvista voi ehkä hahmottaa, kyllä se varsin ohutkoppainen kapine on.

Ite ainakin vetelen livenä vähän rajummat roketit 335:sella koska se ainakin minun kitaroistani räyhää parhaiten.

Kuten sivun http://www.elderly.com/vintage/items/40U-3548.htm kuvista voi ehkä hahmottaa, kyllä se varsin ohutkoppainen kapine on.
 
Mutta meneekö siinä lankku läpi bodyn?
 
edit: Tuollakin juuri Byrdlandin kohdalla jää hieman epäselväksi: http://www.provide.net/~cfh/gibson4.html

Mainitsikos joku jo Ted Nugentin ja Gibson Byrdlandin? Samaa kitaramallia suosii George Thorogood, joka soundimaailman puolesta kyllä menee minusta jo hardrockin puolelle. Esi-isistä Cream-aikojen Clapton käytti (SG:n ja Firebirdin ohella) 335:sta ja Whon Townshend (mm.) Rickenbackerin ainakin pienellä kopalla varustettuja malleja.
 
Eikös Thoro vedä ES-125:sella vai olenko taas missannut jotain? Ärjy soundi sillä on kyllä.

Izzy Stradlin ainakin Gn'R-aikanaan soitteli paljon puoliakustisella.

Izzy Stradlin ainakin Gn'R-aikanaan soitteli paljon puoliakustisella.
 
GNR:n jälkeenkin Izzy on paljolti käyttänyt puoliakustisia. Tosin, tuo soolotuotanto (ainakaan Ju Ju Hounds levy) ei olekaan hardrockia.

GNR:n jälkeenkin Izzy on paljolti käyttänyt puoliakustisia. Tosin, tuo soolotuotanto (ainakaan Ju Ju Hounds levy) ei olekaan hardrockia.
 
Vaan silti on mahtavat soundit tuolla Ju Ju Houndsilla. Kerrassaan mainio levy, pakko mainostaa.
 
Appetite for Destructionillahan Izzy taisi käyttää puoliakustisia paljon. Illusioneilla oli enemmän lankkua muistaakseni.