Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin kokeilla omien biisien tekoa kiipparin sekvensseriin ja pitäisi saada kitaralle sopiva MIDI-sovitin kitara(- ja mahdollisesti basso)raitojen soittoa varten.
 
Mitä ratkaisua suosittelette ja onko näissä nykyisissä MIDI-sovittimissa sitä ns. midi-viivettä, joka vaivasi ainakin kokeilemiani Casion midi-kitaroita 90-luvulla?
 
Missä hintaluokissa ko. sovittimien kanssa liikutaan? Mulle kävisi kyllä käytettykin, kun vaan sellaisen löytäisi.

ja onko näissä nykyisissä MIDI-sovittimissa sitä ns. midi-viivettä, joka vaivasi ainakin kokeilemiani Casion midi-kitaroita 90-luvulla?
 
Midi-interface + heksamikkijärjestelmissä on aina sitä pidempi viive, mitä alempaa nuottia soitetaan. Tää johtuu ihan siitä, että pidemmän aallon tunnistaminen kestää pidempään.
 
Sen sijaan niissä hassuissa täysmidikitaroissa, joissa kontrolli tapahtuu nauhakontakin ja kielten "vedon" mukaan, ei viivettä ole. Tosin pelkillä .008 -kielillä kielitettyä kitaraa on kans aika hassu soittaa, eikä se oo kivan näköistäkään.
 
Variax voisi olla ratkaisu. Se on ainakin nopeampi kuin mikään kokeilemistani jälkiasennettavista ratkaisuista.
 
Tai sitten laitat interfacen pudottamaan yhden tai kaksi oktaavia, ja soitat kaiken tuolta 12. nauhan kohdalta, silloin lukunopeus on ihan riittävän suuri vaikka Rolandin GK1:lle.
 
Mulla on Gibson Melodymakerissa Shadow SH-075 -midihässäkkä ja se on kyllä hyvä. Kallis myös.

Variax voisi olla ratkaisu. Se on ainakin nopeampi kuin mikään kokeilemistani jälkiasennettavista ratkaisuista.
 
Mutta eihän variax ole mikään midi-kitara...? Eli ei toimi synan kanssa mitenkään päin.
 
Edit: Mitenkäs olisi nuo Thomannin mainostamat Brian Mooret? Hinnat 666€:sta ylöspäin. Kokemusta ei itsellä nuosta ole. http://www.thomann.de/thoiw3_news_center_386.html

Rolandin omista asennettavista pömpeleistä olen kuullut huonoa palautetta. Kuulemma juuri tulee viivettä.
 
Tallapalat tuntuvat olevan paras ratkaisu. Niitä tehdään tietääkseni tom- ja wilkinson-talloille, ei floikille. Hinnoista täällä kotimaassa ei ole mitään tietoa.

Mun pitäisi (vaan) saada kiipparin sekvensseriin soitettua kitaralla komppiraidat, joten onko siinä pienessä käytössä viiveesta niin paljon haittaa, kuin että soittas livenä jossakin?
 
Tai voisko sitä mahdollista viivettä poistaa tai kompensoida sekvensseristä jälkeenpäin?

Mun pitäisi (vaan) saada kiipparin sekvensseriin soitettua kitaralla komppiraidat, joten onko siinä pienessä käytössä viiveesta niin paljon haittaa, kuin että soittas livenä jossakin?
 
Tai voisko sitä mahdollista viivettä poistaa tai kompensoida sekvensseristä jälkeenpäin?
 
Jos on aikaa puuhastella, niin homma varmasti toimii huonommallakin. Eli esim Rolandia hakuseen.

Siis tälläisellä sovittimella voisin esim. tietokoneen kanssa soittaa Reasonin jousisampleja jne reaaliajassa?

Siis tälläisellä sovittimella voisin esim. tietokoneen kanssa soittaa Reasonin jousisampleja jne reaaliajassa?
 
Kyllä, jos vaan äänikortin ASIO-rajapinta on kohdallaan.

http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-181527.html
 
Tässä on uuden sukupolven laite, joka sisältää myös itse saundit. Viivettä ei ilmeisesti ole lähes ollenkaan, sillä perustuu "pick transientiin", eli tulkitsee sävelen korkeuden plektran rasahduksen mukaan. Videodemoja löytyy verkosta ja menee ainakin minulla hankintaan, kunhan rahat saan kasaan.

Viivettä ei ilmeisesti ole lähes ollenkaan, sillä perustuu "pick transientiin", eli tulkitsee sävelen korkeuden plektran rasahduksen mukaan.
 
Nyt meni kyllä yli hilseen... =) Mitäköhän tämä mahtaa
tarkoittaa?

Tuo aiemmin mainittu viive noissa guitar-to-midi -konverttereissa johtuu, niinkuin Kivikin asian totesi, siitä, että elektroniikan tulee pystyä tunnistamaan mm. soitettu äänenkorkeus, ennenkuin se saa muutettua tiedon midi-muotoon. Tästä seuraa se, että mitä matalampi ääni, sen kauemmin kestää, ennekuin informaatiota prosessorille on tarpeeksi. Eli, varsinaisesti kyse ei ole midi -sarjaliikenneväylän aiheuttamasta viiveestä.
 
Edellinen vain perusteluna sille, että itse prosessoritekniikka on ollut jo kauan riittävän nopeaa kitaran äänien muutamiseksi midi-muotoon. Kyse on siis fysiikan laista, joka on esteenä tälle perinteiselle hexa-mikrofoni-/konvertterisysteemille.
 
Itselläni on 80-luvun lopulta peräisin oleva KORG Z3 -kitarasyntikkapaketti, Korgin omalla ZD3 hexamikillä varustettuna. Käytän sitä ajoittain vieläkin esim. kovo-sekvensserin (Yamaha QY-70) ohjaamiseen, jossa se hoitaa homman hyvin. Triggaus ei vanhassa Korgissani ole havaittavasti huonompaa/hitaampaa, kuin tämän hetken uusimmassa kokeilemassani Rolandissa, joten sekvensseriohjauskäyttöä ajatellen kannattaa kärkkyä, josko esim. näitä vanhempia kitarasyntikkapaketteja löytyisi käytettynä jostakin päin.
 
Käytettyjen kitarasyntikoiden (Roland GR -sarja, KORG Z3, yms.) hinnat eivät yleensä päätä huimaa, koska niiden suosio on ollut aina hieman laimeampaa kitaristien keskuudessa, tosin, ymmärrettävistä syistä.

Nyt meni kyllä yli hilseen... =) Mitäköhän tämä mahtaa
tarkoittaa?
 
Veikkaanpa, että laite keskittyy lukemaan ensimmäisenä syttyviä (ja ensimmäisernä myös sammuvia) ylä-äänikerrannaisia eikä odota varsinaisen alemman ääneksen täyttä aaltoa.
 
Saas nähdä, osuuko edes oikeaan oktaaviin
;-)

Ei tuossa Axonissa kovin paha viive voi olla kun kelpaa esim. john mc laughlinille :)
 
Axon on hämmästyttävä peli kun plekun paikkaa siirtämällä voidaan esim. soundia vaihtaa toiseen. Soitat tallapuolella niin tulee esim. basso ja kaulapuolella niin vaikka viulu.
Lisäksi voit jakaa sähkökitarankaulan osiin, esim. alimmat 8 frettiä eka kieli Basso ja siitä ylös päin piano jne.
 
Toimiiko tuo Axonin oma mikki myös lespauleissa? Eli mahtuuko ja joutuuko asennuksen takia rikkomaan kitaransa.
Rolandin se GK3 mikki ei hajota mitään ja sopii LP malliseenkin mutta sen laadusta en osaa kyllä sanoa mitään.
 
Ihme että noinkin pro näköisen laitteen takaosassa on erillisen virtalähteen tarve. That sucks.