Kitarat: kitarakamat ›

Vaikuttaako sähkökitaran ulkonäkö saundiin ? Oletan että puulaji,kielet ja mikit on ainoa jotka vaikuttavat sähkökitaran saundiin en nyt laske efektejä,ja volume säätöä yms. Tietenkin akustisessa muotoilu vaikuttaa sen ymmärrän. Olisi hyvä tietää että voiko tässä ostaa kitaran miten vapaasti ulkonäön osalta. Tuli vain mielen tuo esim les paul ja stratocaster ulkonäkö juttu. anteeksi että pommitan vähän "pöljillä" jutuilla teitä vastapainoksin lupaan vastata jos osaan pöljiin juttuihin.

jos tekis lespan ja straton samasta puusta ja samoilla mikeillä niin kyllä siinä varmaan ero soundissa olis kuitenkin. eli muoto tai jotain.

No tokkiinsa kaikki vaikuttaa... Tuossa esmes tapauksessa vaikuttaa eniten tuo straton pulttikaula (vähemmän sustainia) verrattuna paulin liimalaulaan, onhan tuo myös ulkonäöllinen juttu. Mun silmää mielyttää enemmän tuo liimakaula. Suurin juttu tuossa ulkonäössä lienee kuitenkin psykoakustiikka (Jos nyt suht normaalin näköisistä kepeistä puhutaan:), eli sitä omaa simmua mielyttävällä kitaralla on mukava soittaa. Ainakin minä pidän kitaroista myös esineinä. Tauluja ei juuri tule osteltua, kitaroita kyllä!!

jos tekis lespan ja straton samasta puusta ja samoilla mikeillä niin kyllä siinä varmaan ero soundissa olis kuitenkin. eli muoto tai jotain.
 
Kaulan kiinnitys ja rungon massa. (Eli koko ja paksuus erilaiset)

Sähkökitaran rakenne vaikuttaa soundiin, ei niinkään muoto. Tosin kyllähän värikin voi vaikuttaa psykologisella tasolla soundiin. Mustat stereot kuulostaa paljon paremmalta kuin punaiset.

Kaulan kiinnitys ja rungon massa. (Eli koko ja paksuus erilaiset)
 
eli siis suuri ja painava soi kauemmin. (esim just se les paul)

eli siis suuri ja painava soi kauemmin. (esim just se les paul)
 
Rajansa kuitenkin kaikella. Esim. mun kaksikaulainen täysmahonkinen Dean on sustainiltaan samaa luokkaa kuin monta kiloa kevyempi LP ja Yamahan puoliakustinen.
 
Mutta joka tapauksessa LP:ssa on stratoa paksumpi runko ja enemmän puuta kun on vain yksi cutaway eikä takana pyöristyksiä sun muuta.
 
Sinänsä jos tekisi straton muotoisen kitaran LP:n spekseillä (skaala, liimakaula, puut, rungon ja kannen paksuus, humpparit, tune-o-matic ja tailpiece) niin se olisi varmasti soundiltaan ainakin hyvin samansuuntainen.

Joku joskus linkitti tonne rakennuspuolelle semmosen sivuston missä oli mittailtu runkojen värähtelyjä ja pienetkin muotomuutokset teki aika isoja muutoksia värähtelyyn ja sitäkautta myös varmaan soundiin.
 
En nyt millään löytäny sitä...

Rajansa kuitenkin kaikella.
 
Juu, ei se mene ihan 1:1...Tuossa Munchenbergin Ibanez-kaudella 80-luvun alussa (jolloin vannottiin sustainin ja messinki-viripalojen ja painonlisäyksen nimeen) Ibanezilla tehtiin 2622 EQ-Artisti täysmessingistä. Paino jonkun 40 kg ja oli huono. Lisäks oli paha soittaa se.

Mulla löytyy pussillinen messingistä valmistettuja "schaller lukko" hihnatappeja, niillä lähtee kunnon saundit ;?)

Olen näyttävien kitaroiden fani, ja jos soitan jotain nörttifenderiä yms, tunnelma tipahtaa voimakkaasti, joten soittosoundiin//soittajan outputtiin se vaikuttaa.
Luovana ihmisenä en voi tyytyä ns. "pelkkään työkaluun".

Rajansa kuitenkin kaikella.
 
Meinasin vaan että seon (periaattessa) noinpäin, eikä niin että kevyistä lähtis pidempi soundi, kun se ei nyt käynyt ilmi mitenkään :(

Meinasin vaan että seon (periaattessa) noinpäin, eikä niin että kevyistä lähtis pidempi soundi, kun se ei nyt käynyt ilmi mitenkään :(
 
Jossain foorumilla joku kirjotteli että se on puun lujuus joka eniten vaikuttaa. En tiedä vaikka olisi mnetissä :). Liian tiheä (painava) luja puu ei soi niin hyvin kuin yhtä luja mutta "kuohkeampi". Elikä kun ne ekat lespat olivat kuulemma kevyitä niin niissä vissiin oli käytetty laadukasta mahonkia verrattuna myöhempiin tonnikeijuihin.
 
Ylempänä kirjoitus siitä rungon muodon värähtelystä... Löysin sellaisen kunnon tiedepläjäyksen missä oli mitattu ja mallinnettu (oikea termi?) miten eri rungon muodot värähtelee. Testissä oli joitain arkikeppejä ja sitten hevisuunnikkaista ainakin explorer. Taisi olla gibsonin sponssaama tutkimus.
 
Mielipiteeni on että ei rungon muodolla tai muilla spekseillä (kunhan on hyvä tallahumppari) ole niin väliä koska hyvä kitara soi ja toimii aina hyvin. Oli se sitten gibsoni, fenderi tai mikä tahansa.

Jo vain vaikuttaahan tuo. Fysiikan lyhyen oppimäärän käyneenä uskallan väittää että akustisen kitaran pyöreät muodot ovat omiaan "tuhoamaan" ns. seisovat ääniaalot kaikuboxissa. Tällaisia esiintyy mm. huonoissa hifi-kaiuttimissa. Ne ovat omiaan korostamaan jotain taajuusaluetta. Neliskanttinen akustinen olisi kaiketi huonompi kuin perinteinen malli.
 
Luulisin ettei ikivanhoja akustisia soittimia viuluja yms, ole huvikseen ruvettu vääntämään joka suunnassa pyöreiksi. On huomattu soivan paremmin.
 
Solidin rungon värähtelystä en tiedä mitään.

Kyllähän lankkukitarassakin muoto vaikuttaa siihen, millä taajuuksilla soitin resonoi. Vaikutus näkyy tietysti paremmin sitten parinkymmenen vuoden päästä, kun lankku on päässyt vähän kuivumaan ja kypsymään.
 
Joidenkin yksityiskohtien osalta vaikutus voi olla voimakkaampi. Pitkä virityslapa, jossa koneistot ovat kaikki samalla puolella, on varmaankin väistämättä vähemmän jäykkä kuin perinteinen 3+3-lapa. Massan jakaumakin on aivan toisenlainen. Lapa värähtelee väistämättä kielien resonanssina, ja noin kiinteästi kieliin kytköksissä olevana vaikuttaa taatusti takaisin kieliin päin, ja sitä kautta myös vahvistukseen.

Jossain foorumilla joku kirjotteli että se on puun lujuus joka eniten vaikuttaa. En tiedä vaikka olisi mnetissä :). Liian tiheä (painava) luja puu ei soi niin hyvin kuin yhtä luja mutta "kuohkeampi". Elikä kun ne ekat lespat olivat kuulemma kevyitä niin niissä vissiin oli käytetty laadukasta mahonkia verrattuna myöhempiin tonnikeijuihin.
 
Onko tässä nyt termit vaan väärät, mutta lujuus mun ymmärtääkseni tarkoittaa sitä kuinka pahaa rasitusta joku materiaali kestää ennen hajoamistaan. Eikä sillä kai merkitystä saundin kannalta ole, ellei kielten värähtely aiheuta sellaisia rasituksia, että runko hajoaisi? :)
 
Puun jäykkyys sen sijaan vaikuttaa mitä suurimassa määrin kuten myös massa. Ulkonäkö vaikuttaa siten, että muotokin vaikuttaa jäykkyyteen ja massaan.

Musta kitara soi paremmin!
 
Rungon muodon erot tuntuvat vai paksuudessa, jos molemmissa kitaroissa (strato/paul) olisi samat materiaalit, sama skaala, samat elektroniikat ja sama paksuus ei mun mielestä kitaroilla olisi enä mitään eroa soundillisesti.

Joku puhui v-mallisten kitaroiden esim. jacksonin rr:n saundaavan kovastikin huonommin kuin pyöreämpi muotoiset kitarat esim. stratot. Tiedä häntä, perinteisesti rr-mallisissa kitaroissahan tärkeintä on ja kova hevimerkki ja aleksi laiho -look. No okei, ei ehkä vanhemmilla kitaristeilla, mutta valitettavasti tunnen nuorempia kitaraa soittavia poikia, jotka vetävät esp:n heviveellä ja yrittävät laulaa samaa aikaa soittaessaan vaalean tukan heiluessa kliinejä käyttämättä. Erään edellämainitsemani soittajatyypin edustaja kehui omaa kitaraansa paremmaksi kuin omaani sillä perusteella, että aleksi laihonkin kitarassa on emg:n hz-sarjalaiset.
 
En muutenkaan hirveästi ymmärrä tuota aleksi laihon ylistämistä. Kova kepittäjähän se on, mutta miksi siitä on pitänyt tehdä teini-idoli?

mutta miksi siitä on pitänyt tehdä teini-idoli?
 
Sitähän se allukin aina valittaa mulle että mitä menit tekemään musta teini-idolin. Olen pahoillani.
 
Teinikitaristeilla on kautta aikojen ollut idoleita. Minullakin oli.