Tuottaminen ja sovittaminen ›

Ei vaan: Olet varmasti joskus kuullut joidenkin isomienkin yhtyeiden demoja, joissa saattaa olla lauluissa hyvinkin paljon kuraa, josta ei sitten kuitenkaan ole merkkiäkään havaittavissa itse levyllä.. Mistäköhän tällainen johtuu? Onko avuksi tullut Autotune vai Aika - vaiko peräti kaksi isoa A:ta? Tai ehkäpä näiden yhtyeiden solistit oppivat maagisesti laulamaan ennen varsinaista studioon astumista, ja vetävät kuin vetävätkin siellä yhdellä otolla koko levyn..?
 
Niinpä. Esim. Pepperssien Anthony Kieds (vai miten se nyt kirjoitetaankaan), veti jollain Woodstoc-05 livellä välillä aika pahasti minne sattuu, vaikka miehellä on hieno ääni ja levyllä kuulostaa hyvältä.
 
Turhasta puritismista ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Turhasta puritismista ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Jep...juuri noin. Purismi ja oikeaoppisuus on on mun mielestä usein se isoin este luovuudelle ja kehittymiselle.

Niinpä. Esim. Pepperssien Anthony Kieds (vai miten se nyt kirjoitetaankaan), veti jollain Woodstoc-05 livellä välillä aika pahasti minne sattuu, vaikka miehellä on hieno ääni ja levyllä kuulostaa hyvältä.
 
Se ei osaakkaan laulaa. Sitä on vaan aina osannut joku laulattaa, viime aikoina Rick Rubin.

Ah.. Tämän perusteella minä esimerkiksi en osaa laulaa. No, voi harmi - ei sille voi mitään.
 
No, viittasin tuolla kommentillani siihen, kun sanoit tuolla että kun on vuosi aikaa olla studiossa, niin ideaaliottoa voi odottaa. Asia kuitenkin on niin, että se ideaali on juuri se, minkä itselleen ideaaliksi asettaa. Jos ideaali on jotain muuta kuin mihin omat kyvyt riittävät, menee sen hakemiseen varmasti vuosi. Jos on omasta suorituksesta realistinen kuva, niin se ideaalikin löytyy aika vaivattomasti.
 
Sitten on olemassa laulajia, joiden suoritus yksinkertaisesti paranee ottojen myötä, eli soundi on rouheampi ja avonaisempi mitä enemmän sinne mikkiin möykätään. Tällöin siihen laulun äänittämiseen kuluu aikaa, mutta se on perusteltua ajankäyttöä, koska siinä selvästi mennään eteenpäin koko ajan. Siinä ei kumminkaan tunetuksella ole mitään tekoa asian kanssa.
 
Oma lukunsa ovat laulajat, jotka ottavat ottoa toisen perään ja koko ajan ollaan silti ihan pakkasella, siinä ei auta vuosi studioaikaa eikä autotune, mutta tunella voi saada edes jotain tolkullista läjään.
 
Ei vaan: Olet varmasti joskus kuullut joidenkin isomienkin yhtyeiden demoja, joissa saattaa olla lauluissa hyvinkin paljon kuraa, josta ei sitten kuitenkaan ole merkkiäkään havaittavissa itse levyllä.. Mistäköhän tällainen johtuu? Onko avuksi tullut Autotune vai Aika - vaiko peräti kaksi isoa A:ta? Tai ehkäpä näiden yhtyeiden solistit oppivat maagisesti laulamaan ennen varsinaista studioon astumista, ja vetävät kuin vetävätkin siellä yhdellä otolla koko levyn..?
 
Mitäs merkitystä sillä on, onko joku yhtye iso vai ei? Isoja bändejähän vasta tuotetaankin, joten tottakai osumiakin tulee sitten enemmän. Olen silti myös kuullut isojen bändien demoja, joissa vire, svengi ja taimi ovat kohdallaan ilman kommervenkkejä. Metallica kuulostaa demoillaan ihan peruskoulubändiltä, Steve Stevensin Jerusalem Slim tuotokset valmiilta ja stydiltä perusrockilta. Toiset osaa, toiset ei. Menestyksen ja bändin suuruuden kanssa noilla ei ole paljoakaan tekemistä.

Jep...juuri noin. Purismi ja oikeaoppisuus on on mun mielestä usein se isoin este luovuudelle ja kehittymiselle.
 
Jos purismia on se, että ei käytä autotunea, niin en ole silloin puristi. Olen autotunettanut jopa oman bassoraitani äänitettäessä, tuli heti fiksumman kuuloinen kun puolikkaan alla oleva e-kieli tuppaa vähän huojumaan.
 
Lisäksi on sulaa hulluutta olla käyttämättä teknologiaa hyväkseen, jos siihen on mahdollisuus. Siivota voi ja siirrellä saa, jos huvittaa. Silti vain ja aoniastaan hyvin soitettu ja laulettu on hyvää.

No, viittasin tuolla kommentillani siihen, kun sanoit tuolla että kun on vuosi aikaa olla studiossa, niin ideaaliottoa voi odottaa. Asia kuitenkin on niin, että se ideaali on juuri se, minkä itselleen ideaaliksi asettaa. Jos ideaali on jotain muuta kuin mihin omat kyvyt riittävät, menee sen hakemiseen varmasti vuosi. Jos on omasta suorituksesta realistinen kuva, niin se ideaalikin löytyy aika vaivattomasti.
 
Eli odotan itseltäni liikoja, kun en ole mihinkään ottoon tyytyväinen koskaan. Luulen siis osaavani, mutten osaakaan. Vielä parempi tilanne.
 
Sitten on olemassa laulajia, joiden suoritus yksinkertaisesti paranee ottojen myötä, eli soundi on rouheampi ja avonaisempi mitä enemmän sinne mikkiin möykätään. Tällöin siihen laulun äänittämiseen kuluu aikaa, mutta se on perusteltua ajankäyttöä, koska siinä selvästi mennään eteenpäin koko ajan. Siinä ei kumminkaan tunetuksella ole mitään tekoa asian kanssa.
 
Ja entä jos haluaa odottaa molempia (koska tietää niiden aikanaan tulevan) - valmiiksi puhdasta ja tarpeeksi rouheaa timanttiottoa; ja jos sitä ei tosiaan kuulu kun vasta sen 60. oton jälkeen? Olisiko silloin parempi jättää vaan paska otto nauhalle, kun laitteet on keksitty? Noo.. Olen niin jäävi puhumaan näistä, koska inhoan studiotyöskentelyä yli kaiken; kuulostan aina omaan korvaan paskalta - oli veto muiden mielestä kuinka täydellinen tahansa.
 
Oma lukunsa ovat laulajat, jotka ottavat ottoa toisen perään ja koko ajan ollaan silti ihan pakkasella, siinä ei auta vuosi studioaikaa eikä autotune, mutta tunella voi saada edes jotain tolkullista läjään.
 
Kumpaankohan kastiin sitä itsensä laskisi? Ei voi tietää kun ei voi saada täysin objektiivista kantaa asiaan keneltäkään koskaan..
 
Vai voisiko olla, ettei ole vain kahdenlaisia laulajia: niitä jotka osaavat ja niitä jotka menevät pakkaselle? Entä jos on niitä jotka osaavat Mutta haluavat etsiä aina parempaa ja parempaa täydellisen toivossa?
 
Mitäs merkitystä sillä on, onko joku yhtye iso vai ei? Isoja bändejähän vasta tuotetaankin, joten tottakai osumiakin tulee sitten enemmän. Olen silti myös kuullut isojen bändien demoja, joissa vire, svengi ja taimi ovat kohdallaan ilman kommervenkkejä. Metallica kuulostaa demoillaan ihan peruskoulubändiltä, Steve Stevensin Jerusalem Slim tuotokset valmiilta ja stydiltä perusrockilta. Toiset osaa, toiset ei. Menestyksen ja bändin suuruuden kanssa noilla ei ole paljoakaan tekemistä.
 
Ei mitään muuta merkitystä kuin se, että yleisömassan mielestä isot bändit ovat yleensä myös hyviä, ja isojen bändien laulajat osaavat yleensä laulaa - eiväthän he muutoin olisi isojen bändien laulajia. Ja jos isojen bändien laulajat käyttävät studiossa vuoden tai enemmän, niin osaavatko he silloin laulaa? Jos pelkkää rouheutta haetaan koko se vuosi, niin minä olen Hesus..
 
Eikö James todella osaa laulaa? Minkä hiton perusteella niillä sitten se flaksi kävi, jos laulaja ei ollenkaan osaa eikä demolla onnisstunut sen vertaa? Voisi pikemminkin ajatella, että James osaa kun Jameksella on aikaa ja laitteet. Se, että James kuulostaa hyvältä vasta levyllä ei mielestäni tee Jameksesta osaamatonta laulajaa. Koska levyllä Jameksella on aikaa. Aika on rahaa ja maltti valttia.
 
Uskon että puhumme toinen aidasta (sinä) ja toinen sen seipäästä (minä), eli ajamme samaa asiaa takaa eri mittakaavassa.. Sori että tartuin tuohon osaamis-sanaan. Ajatus siitä, etten oikeasti osaakaan laulaa iski vaan niin raskaasti silmille.

No, viittasin tuolla kommentillani siihen, kun sanoit tuolla että kun on vuosi aikaa olla studiossa, niin ideaaliottoa voi odottaa. Asia kuitenkin on niin, että se ideaali on juuri se, minkä itselleen ideaaliksi asettaa. Jos ideaali on jotain muuta kuin mihin omat kyvyt riittävät, menee sen hakemiseen varmasti vuosi. Jos on omasta suorituksesta realistinen kuva, niin se ideaalikin löytyy aika vaivattomasti.

Toi on aina hirveän hankala juttu. Periaatteessahan on kyse siitä, onko levy dokumentti artistin nykytilasta vai sen ideaalista.

Mä olen sitä mieltä, että jos menee tolkuton määrä ottoja, on parasta mennä harjottelemaan lisää ja levyttää sitten kun osaa. Tylyn kuulosta, mutta vähän liikaa on tullu nähtyä "taiteilijoita", joilta on kokonäisnäkemys täysin hukassa ja lopputulos vaan huononee. Toki sitten on näitä. jotka osaa mutta silti ei saada mitään valmiiksi ja otetaan niitä ottoja parin koviksen verran lisää. Usein syy on enemmänkin epävarmuudesta oman ilmaisun suhteen, kuin varsinaisesta suorituksesta.

Sellainen amerikkailaistyyppinen rock-gonzoilu asenne ei muutenkaan ole mun mielestä monellekaan paras...eikä meidän kotoiset budjetitkaan oikein taida moiseen riittää Jos levyn tekeminen kestää yli vuoden, jossain kyllä mättää...toki poikkeuksiakin on.

Ja vielä, mun mielestä monet artistit/bändit menee studioon liian aikaisin. Varsinkin bändi tarttee tietyn määrän keikkailua, ennenkun homma alkaa toimia.

Lisäksi on sulaa hulluutta olla käyttämättä teknologiaa hyväkseen, jos siihen on mahdollisuus. Siivota voi ja siirrellä saa, jos huvittaa. Silti vain ja aoniastaan hyvin soitettu ja laulettu on hyvää.

Niin, siis mun mielestä teknologiaa voi käyttää luovasti...sillä voi tehdä mielenkiintoisia juttuja. Mutta, mä itse en diggaa sitä että yritetään saada kuulostamaan hyvältä livesoitolta koodaamalla ja teeskennellään että ihan aitoa on. Mieluummin sitten tekee jotain kertakaikkisen älytöntä ja pistää haisemaan...unohtaa kaiken sen miten homma pitäisi tehdä ja miten aina ollaan tehty!

Tosin tää periaatteessa vaan. Menis aikamoiseksi jeesusteluksi jos väittäisin ettei soittoa tule korjattua. Eiköhän sitä melkein kaikki jossain määrin harrasta :)

Eli odotan itseltäni liikoja, kun en ole mihinkään ottoon tyytyväinen koskaan. Luulen siis osaavani, mutten osaakaan. Vielä parempi tilanne.
 
Hyvänen aika, ei ollu tarkoitus ketään maan rakoon pistää. Mutta olen vaan itsekin ollut surullisen monta kertaa paikalla kun on äänitetty lailajaa, joka luulee tason nousevan kun otot lisääntyy. Ja näin ei todellakaan käynyt, mitä oli tuskaista kertoa käsilläoleville solisteille.
 
Olen myös ollut paikalla, kun taso nousee ottojen myötä. Jälkimmäisessä tapauksessa on ollut kyse siitä, että on oltu tietoisia omista kyvyistä ja siitä, milloin tulee raja vastaan, ensimmäisessä tapauksessa siitä, että näin ei ole ollut.
 
Ja entä jos haluaa odottaa molempia (koska tietää niiden aikanaan tulevan) - valmiiksi puhdasta ja tarpeeksi rouheaa timanttiottoa; ja jos sitä ei tosiaan kuulu kun vasta sen 60. oton jälkeen?
 
Sit pitää ottaa ne 60 ottoa, tai niin monta kun se ikinä vaatii.
 
Olisiko silloin parempi jättää vaan paska otto nauhalle, kun laitteet on keksitty? Noo.. Olen niin jäävi puhumaan näistä, koska inhoan studiotyöskentelyä yli kaiken; kuulostan aina omaan korvaan paskalta - oli veto muiden mielestä kuinka täydellinen tahansa.
 
Niinhän me kaikki, mutta taas kerran; kyse on siitä, että tuntee itsensä ja rajansa.
 
Vai voisiko olla, ettei ole vain kahdenlaisia laulajia: niitä jotka osaavat ja niitä jotka menevät pakkaselle? Entä jos on niitä jotka osaavat Mutta haluavat etsiä aina parempaa ja parempaa täydellisen toivossa?
 
Niin, aina pitää etsiä parempaa, mutta tällaisessa tapauksessa ei mistään tule ikinä valmista, koska aina on parempi juttu tulossa.
 
Ei mitään muuta merkitystä kuin se, että yleisömassan mielestä isot bändit ovat yleensä myös hyviä, ja isojen bändien laulajat osaavat yleensä laulaa - eiväthän he muutoin olisi isojen bändien laulajia.
 
Eihän esim. Stratovariuksen tai 69 Eyesin laulajat ole mitään hyviä laulajia, mutta niin vain suoraselkäisyydellä ja oikealla asenteella sekä autotunella heisstäkin on saatu hyviä juttuja irti. Ainakin suuren yleisön mielestä. Ja onhan Madonnakin oikeasti laulaja, jonka levyjen vireessäolo ajoittuu samoihin aikoihin autotunen lanseeraamisen kanssa. Ja Antti Tuiskukin taitaa suuren yleisön suosiota nauttia. Ja onhan noita muitakin.
 
Ja jos isojen bändien laulajat käyttävät studiossa vuoden tai enemmän, niin osaavatko he silloin laulaa? Jos pelkkää rouheutta haetaan koko se vuosi, niin minä olen Hesus..
 
Def Leppardin laulaja on erittäin huono laulaja, mutta laulattamalla hänestäkin sai Mutt Lange kelvollisen kuuloisen. Aikana ennen autotunea. Eli kyllä; viettämällä studiossa vuoden saa loppujen lopuksi aika haikeastakin esityksestä vuoltua kultaa. Tai platinaa, kuten Vince Neilistä, jonka lauluja Bob Rock äänitti piinallisen kauan Dr. Feelgoodille, välillä nauhalle tarttui vain yksi lause kelvollista tavaraa/ päivä. Eli kun on rahaa ja oikeanlainen tuottaja, niin kyllä se sieltä tulee kun tarpeeksi puristaa.
 
Eikö James todella osaa laulaa? Minkä hiton perusteella niillä sitten se flaksi kävi, jos laulaja ei ollenkaan osaa eikä demolla onnisstunut sen vertaa? Voisi pikemminkin ajatella, että James osaa kun Jameksella on aikaa ja laitteet. Se, että James kuulostaa hyvältä vasta levyllä ei mielestäni tee Jameksesta osaamatonta laulajaa. Koska levyllä Jameksella on aikaa. Aika on rahaa ja maltti valttia.
 
Puhuin Metallicasta noin niinkuin bändinä, kun katsoo sen "Some kind of monster"-leffan tai jos oli katsomassa bändiä Stadikalla, niin siitä varmasti puukorvaisinkin kuulee, että heikoilla vesillä ollaan. Metallican menestys perustuu ihan muuhun kuin osaamiseen, mutta tässä ei puhuttukkaan menestymisestä.
 
Uskon että puhumme toinen aidasta (sinä) ja toinen sen seipäästä (minä), eli ajamme samaa asiaa takaa eri mittakaavassa.. Sori että tartuin tuohon osaamis-sanaan. Ajatus siitä, etten oikeasti osaakaan laulaa iski vaan niin raskaasti silmille.
 
Koko ajan puhutaan samasta asiasta, näin on. Missäs sitä sun laulua on kuultavissa, miten niin se muka niin kovasti aiheuttaa tyytymättömyyttä? Ja se, että edes miettii noita asioita, osoittaa, että oikeilla jäljillä ollaan. Siis mun mielestä, enhän mä mikään oikean tien määrittelijä voi olla kun itekki ihan pientareella.

Ja vielä tuohon autotune-keskusteluun; mulle on yks lysti tunettaako joku vai ei, tai pistääkö joku beat detectivillä hommat kohdalleen vai ei, tai että onko koko levy editoimalla ja sämpläämällä tehty.
 
Omaan korvaan tuo ylikompressoitu epäinhimillisen vireiseltä kuulostava vailla nyansseja oleva dynamiikaton autotune-tuuba kuulostaa kamalalta, mutta jos joku tykkää ja haluaa tehdä tai kuunnella semmoista, niin munhan ei siitä kannata yöuniani menettää. Se on omanlaisensa musiikinlaji, ja sillä siisti. Jos siitä on tullut normi, niin mitä sitten?
 
Ei siitä nuriso varmaankaan pilalle mene, eiväthän ne menneet Boney M:stäkään. Siihen aikaan levyillä soittivat ja lauloivat ulkopuoliset soittajat ja laulajat, nykyän saman homman tekevät koodinpätkät ja autotunet ja muut editorit. Kumpi nyt sit on niin väärin....soittajan omasta ylpeydestä ja omanarvontunnostahan tuossa vaan on kyse.

Ei siitä nuriso varmaankaan pilalle mene, eiväthän ne menneet Boney M:stäkään. Siihen aikaan levyillä soittivat ja lauloivat ulkopuoliset soittajat ja laulajat, nykyän saman homman tekevät koodinpätkät ja autotunet ja muut editorit. Kumpi nyt sit on niin väärin....soittajan omasta ylpeydestä ja omanarvontunnostahan tuossa vaan on kyse.
 
Aaa-men.
 
Koko moniraitatekniikkaa pidettiin monta vuosikymmentä silkkana huijauksena - pidetään varmaan jossain vieläkin - joten lisänä nämäkin rikat rokassa.

Siinä musiikinlajissa, jota itse teen (rock-folk-blues-...) , ei laulun täydy välttämättä olla täysin vireistä, komppi saa huojua, biisi saa nopeutua - vain muutamia epätäydellisyyden ilmentymiä mainitakseni.
 
En siis tuunaa - enkä ole aikeissa tuunausvermeitä hankkia.

Mieluumin kuuntelen autotunen modulaatiota kun epävirettä.
 
Ai niin, ja tuunaan, paljon. Kaikki iskut, nuotit ja lyönnit aina kohdalleen jos ei kuulosta hyvältä. Jos tulee virhe mutta se ei häiritse kappaleen sanomaa ja fiilistä, niin sitten saa jäädä. Yhtäkään levyä en ole vielä kuullut jossa tuunaamalla ois levy pilattu. Mutta eipä sitä toisaalta tiedä paremmasta jos ei ole kuullut fiilistellympiä vaihtoehtoja. Mutta levyjä joihin on jäänyt korvaan särähtäviä mokia, ne särähtää ankarasti korvaan.
 
Ja voi herra jumala kun on kuullut joidenkin suurten kotimaisten artistien studiodemoja, ei ois monenkaan levy ilman tuunausta listoilla. Oma lukunsa on sitten nämä maamme suurimmat hevikitaristisankarit, joilla tuunaus on mennyt jopa niin pitkälle, että soolot äänitetään toolsille nuotti kerrallaan kun niitä skaaloja ei osatakaan soittaa puhtaasti. Sen lasken jo itsekin liiotteluksi, suoranaiseksi huijaamiseksi.

Yhtäkään levyä en ole vielä kuullut jossa tuunaamalla ois levy pilattu.
 
Mä olen kuullut montakin, tai no pilattu ja pilattu, mutta kohtuuttonman kuuluvaa prosessointia on liiankin kanssa havaittavissa, Antti Tuisku, Irina, Apulanta jne.
 
Oma lukunsa on sitten nämä maamme suurimmat hevikitaristisankarit, joilla tuunaus on mennyt jopa niin pitkälle, että soolot äänitetään toolsille nuotti kerrallaan kun niitä skaaloja ei osatakaan soittaa puhtaasti.
 
Keitähän nämä tällaiset soittajat ovat? Eihän täällä noita "suurimpia hevikitaristisankareita" ole ruuhkaksi asti, varmasti Timo Tolkki ja Children of Bodomin molemmat kitaristit ovat niitä suurimpia, eikä siellä taatusti ole mitään äänitetty osaamisen puutteessa nuotti kerrallaan.

Olisiko kellään heittää mitään audioesimerkkiä tuunaamisesta, siis ennen ja jälkeen tuunauksen?

Mieluumin kuuntelen autotunen modulaatiota kun epävirettä.
 
Jää jokunen Neil Youngin esityskin sitten kuuntelematta.

Jää jokunen Neil Youngin esityskin sitten kuuntelematta.
 
Neil Young on mainio esimerkki siitä miten kuuluu tuunata. Eka säädetään asiat kohdilleen ja sit kasetille poks.

Kuuntlin tossa juuri Club for Fiven levyä "Ensi-ilta". Loistavaa tuotantoa, autotunen käytöstä on tehty lähes taidetta! Mikähän tuunaus-softa tuolla levyllä mahtaa olla käytössä?

Tuleeko tuunauksesta semmoinen pieni pehmeä kohina/suhina lauluun? Esim. Ozzyn No More Tears -> albumit.