| Aihe: Mr Big | |
|---|
|
Ei löytynyt yhtään tätä koskevaa kirjoitusta, joten pitäähän semmoinenkin nyt aloittaa. Diggaileeko kukaan muu tätä erästä kaikkien aikojen hienointa bändiä? Tekivät vikan keikkansa Japanissa 2002, mutta taisivat kyllä hävitä jo sitä ennen muualta kuin Japanin markkinoilta.
Levyt löytyy hyllystä, kaikki hyviä, meitsin mielestä ankeimmat ovat se eka (koska siinä on huonot kitarasoundit ja liikaa persoonattomia perusheviralleja, toki monia helmiäkin) ja Hey man. Hyviä levyjä toki nuokin, ja klassikkobiisejä mukana Hey Manilläkin, Jane Doe ja Take cover. Ei vaan muuten ole niin se kolahtanut.
Paras levy kokonaisuutena on Bump ahead, sellaista sävellyksien ja soittamis juhlaa että huoltopoliisin kanssa saa parempaa hakea. Siinä ja Get over itillä on parhaat soundit. Viimeiseksi jäänyt Actual Size oli hyvää biisimateriaalia sisältävä, mutta käytännössä kolmen eri biisintekijäleirin tuote, ei niinkään bändilevy. Kahdella vikalla levyllä Kotzenin mukaantulo toi hienon bonuksen kun bändissä oli kaksi taitavaa lead-vocalistia, Gilbertin poistumisen myötä pitkä miinus tulee biisimateriaalin huomattavasta heikentymisestä.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Itseltäni löytyy kokoelma sekä Hey Man, jota pidän kyllä ihan hyvänä pakettina. Ehkäpä siksi, että se ei ole niin "kasaria" kuin nuo vanhemmat.
Ja Eikös Kotzen tehnyt Shine -biisin, joka on ihan hyvä kipale sekin.
Ja määhän en joka lappuseen nimmariani pistä!
S.T. #4 | |
Mukavia rokkiralleja pojat väänsivät. Asiaa sivuten voinen mainita, että herra Paul Gilbertin "opetusvideot" ovat aikamoista camp-huumorin ilotulitusta. Kannattaa tsekata, jos Guitars From Mars tupsahtaa nenän eteen. ;)
En tiedä mistä puhun. | |
Mukavia rokkiralleja pojat väänsivät. Asiaa sivuten voinen mainita, että herra Paul Gilbertin "opetusvideot" ovat aikamoista camp-huumorin ilotulitusta. Kannattaa tsekata, jos Guitars From Mars tupsahtaa nenän eteen. ;)
Gilbertin kotisivut www.paulgilbert.com tarjoavat myös aika mielenkiintoista materiaalia. Ei voi ainakaan haukkua tylsiksi.
Itse bändistä: Oma suosikkini on kyllä Lean Into It, Green Tinted Sixties Mind olisi ansainnut olla se jättihitti To Be With You:n sijaan samoin Alive And Kickin', Daddy Brother Lover Little Boy ja Road To Ruin ovat loistoviisuja.
Bump Aheadin ja Get Over Itin lainasin joskus kirjastosta, mutta eipä ne hirveästi säväyttäneet. Ensinmainittu ansaitsee vielä erikoismiinuksen Wild Worldista. Osoittaapahan tuokin versio sen, että tekijämiehetkään eivät saa paskasta timantteja väännettyä. Vahva ehdokas, kun kymmenen vuoden päästä listataan gallupeissa 90-luvun hirvityksiä.
Whatever happened to all this season's losers of the year? | |
Ja Eikös Kotzen tehnyt Shine -biisin, joka on ihan hyvä kipale sekin.
Joo, se on Kotzenin omaa käsialaa, Japanissa listaykkönen, Suomessa tuskin kukaan kuullutkaan. Kotzenilla on siitä omakin versio, jonka siis laulaakin itse. Mtta vaikka Shine on helvetin hieno biisi ja Kotzen ässäkitaristi ja laulaja, ihan meitsin favourite muusikko, niin sen enempää Shine kuin muutkaan tuon ajan tekeleet eivät edusta sitä kierotunutta kikkailua, joka tekee Mr Bigistä sen mitä se minulle edustaa. Ei sitä sen kummemmin tee ekan levyn standardihevibiisitkään.
Beatles-stemmoja ja -melodioita sekä tilutusta ja kieroja rytmejä sekaisin, se siinä on niin hienoa. Kaksi vikaa levyä ilman Gilbertiä olivat "vain" hienoa hardrockia.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Itse bändistä: Oma suosikkini on kyllä Lean Into It, Green Tinted Sixties Mind olisi ansainnut olla se jättihitti To Be With You:n sijaan samoin Alive And Kickin', Daddy Brother Lover Little Boy ja Road To Ruin ovat loistoviisuja.
Joo, siis "Green tinted..." on eräs kaikkien aikojen hienoimpia biisejä, ellei ihan hienoin. Siis olen tosissani, siinä on kaikki mitä biisissä voi olla, ja liveversiossa vielä bonuksena se pysäytys-ja-stemmat-juttu. Sen kuulleet kyllä tietävät mistä on kyse.
Bump Aheadin ja Get Over Itin lainasin joskus kirjastosta, mutta eipä ne hirveästi säväyttäneet. Ensinmainittu ansaitsee vielä erikoismiinuksen Wild Worldista. Osoittaapahan tuokin versio sen, että tekijämiehetkään eivät saa paskasta timantteja väännettyä. Vahva ehdokas, kun kymmenen vuoden päästä listataan gallupeissa 90-luvun hirvityksiä.
Poika, poika! Ensinnäkään eihän se Wild world ole huono BIISI, siinä on vaan noiden kohdalla semmoista turhaa hitinhakemismeininkiä. Hyvin ne sen vetää, ja Sheehanin bassomusina jo sinänsä riittää syyksi taivaspaikkaan.
Ja tsekkaappas k.o. lätyiltä alkajaisiks biisit Promise her the moon, Colorado bulldog, Nothing but love, Mr. Gone, Superfantastic, Dancing with my devils, Static....kyllä siellä on hienoa kamaa, et ole vain löytänyt niitä!
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Itse bändistä: Oma suosikkini on kyllä Lean Into It, Green Tinted Sixties Mind olisi ansainnut olla se jättihitti To Be With You:n sijaan samoin Alive And Kickin', Daddy Brother Lover Little Boy ja Road To Ruin ovat loistoviisuja.
Kyllä niin on että näin on! Valitettavan moni vain tuntee bändin pelkästään tuon To Be With Youn perusteella. Vähän niin kuin Extreme tunnetaan More Than Wordsista.
Green Tinted Sixties Mind on minusta parhaita pop-biisejä koskaan.
"Get to the point where you don't have to practice. This leaves a lot more time for eating or wasting time." | |
Diggaileeko kukaan muu tätä erästä kaikkien aikojen hienointa bändiä?
Mie diggailen. Muutama liian imelä ralli, ja laulaja on ihan akan näköinen. Mutta ihan timankia muuten. Liekkö mitään DVD:llä saatavana? | |
Kuuluu siihen selkäpiitä karmivaan sarjaan mitä EI 80/90-luvun taitteesta kaipaa, eli nuo Mr.Big, Extreme, Tesla jne.
Täysin karismattomia bändejä joilla oli yksi biisi josta tykkäsi tytöt ja se Beavisin ja Buttheadin Winger -paitainen kaveri. Se biisi oli yli-imelä balladi, muut oli sitten vähän reippaampia, mutta vailla mitään tarttumapintaa. Joku makuuhuonetiluttelija saattoi myös soittotaitoa arvostaa.
"One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (Bob Marley) | |
Kuuluu siihen selkäpiitä karmivaan sarjaan mitä EI 80/90-luvun taitteesta kaipaa, eli nuo Mr.Big, Extreme, Tesla jne.
Täysin karismattomia bändejä joilla oli yksi biisi josta tykkäsi tytöt ja se Beavisin ja Buttheadin Winger -paitainen kaveri. Se biisi oli yli-imelä balladi, muut oli sitten vähän reippaampia, mutta vailla mitään tarttumapintaa. Joku makuuhuonetiluttelija saattoi myös soittotaitoa arvostaa.
Sä et tajuu mitään.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Mie diggailen. Muutama liian imelä ralli, ja laulaja on ihan akan näköinen. Mutta ihan timankia muuten. Liekkö mitään DVD:llä saatavana?
Hyvä Juki, suhun voi luottaa! On DVD:llä saatavana ainakin Farewell in Japan 2002 ja yks Gilbertin aikanen San Franciscon keikka, mikä on aika oksat pois-hommaa. Toi Silvio panee kaikki detaljit tiskiin kun se on kehissä taas.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Hyviä soittajia toki, mutta tämä on näitä bändejä joilla ei ole yhtään sellaista biisiä mikä olisi kolahtanut kunnolla. Laulajalla meikäläistä ärsyttävä ääni. Ehkä se on osaltaan laskenut kiinnostusta bändiä kohtaan...
There Is A Light That Never Goes Out | |
Colorado Bulldog on aika kova tapaus, ei tule äkkiä mieleen heti kerrasta paremmin tunnelmaan vetänyttä musiikkielämystä kuin se kun ekaa kertaa kuunteli ton biisin ja siinä ekaa kertaa alkoi se bridge... kai se on bridgeosuus... "The next thing I remember..." ehkä kaikkien aikojen paras yhden biisin yksittäinen kohta ;)
Invisible flying pyramids, there are millions in the sky! | |
Colorado Bulldog on aika kova tapaus, ei tule äkkiä mieleen heti kerrasta paremmin tunnelmaan vetänyttä musiikkielämystä kuin se kun ekaa kertaa kuunteli ton biisin ja siinä ekaa kertaa alkoi se bridge... kai se on bridgeosuus... "The next thing I remember..." ehkä kaikkien aikojen paras yhden biisin yksittäinen kohta ;)
Niin, kyllähän se biisi alkaa sillä tavalla että siinä ei paljon jää koti-Yngwieille kuin luu käteen, ja livenä sama juttu tulee vasemmalla kädellä. Tämä on muuten yksi niistä harvoista bändeistä, jotka ovat livenä tasan tarkkaan yhtä kovia kuin levylläkin, tai mitään ei siis tarvitse livenä oikoa.
Billy Sheehan sanookin Farewell-DVD:n haastatteluosuudessa, kuinka "bands were scared when they heard that we were the opening act, because they had heard the stories. I`m proud to say that we kicked ass, everytime and everywhere we played, we kicked ass". Tuo on aivan totta, Aerosmithin lämppärinä k.o. bändin nähneet varmasti voivat todeta saman. Smithille pisteet siitä, että antoivat niille täyden setin käyttöön, toisin kuin kuulemma neit-Wite Lion. No, Aerosmith ei paljon tarvitse tuekseen muiden tallaamista, Tyler kun astuu lavalle, niin kukaan ei ole sen jälkeen yhtään mitään.
Mr Bigiä ja sen rock-uskottavuutta ehkä hieman korvensi juurikin karismattomuus, etenkin Eric Martinin, joka on kuin neidin ja pikkupojan sekoitus ulkoiselta habitrukseltaan. Kun suu aukeaa, niin tuokin kyllä unohtuu.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Ehdottomasti soitannollisesti yksi kovimpia rock-bändejä. Trademark-meininkinä Gilbertin mieletön tiluttelu (joskus hieman mautonta, enkä ole koskaan miehen soundeista digannut.. kuitenkin helvv..etin kova kitaristi). Sehän hauska juttu tossa Gilbertissä onkin, että kovan tilumiehen takaa löytyy aikasta pop-mies (green tinted sixties.. etc.)
Kotzen on henk.kohtaisesti mulle mielettömän kova juttu (koko pakettina muusikko isolla M:llä). Kuitenkin hänen mukaantulo muutti ehkä liikaa bändin musiikkia (mielestäni hyvään suuntaan, mutta ehkä kyseessä ei ollut enään MR. BIG).
Mutta joo thumbs up...
PS: Tsekatkaa sellainen plätty kuin Mother Head´s Family Reunion..
Keep practising | |
Kyllähän sitä leuka penskana loksahti, kun olimme ensimmäistä demoamme tekemässä ja äänittäjä lätkäisi Addicted to that rush-biisin soimaan. Itselläni kiinnostus lopahti totaalisesti Hey man-levyn jälkeen, enpä edes muistanut että Kotzenkin orkesterissa loppuaikoina vaikutti. Hienoja poppibiisejähän bändi aikoinaan väsäsi ja kahta ekaa levyä tuli diggailtua enemmänkin. Ja Gilbert on hauska mies. Yhdellä tutulla oli muuten aikoinaan tyttöystävä, joka oli täysin Eric Martinin kaksoisolento...
Nudge nudge wink wink... say no MORE! |  käsi
10.08.2005 02:42:45 | |
|
aikoinaan tuo lean into it levy (jos muistan nimen oikein) oli itellä kovassa soitossa. todella hyvää musaa, ainakin tuo levy, siitä eteenpäin en sitten enää innostunutkaan bändistä kovinkaan paljoa. vanhempi tuotanto oli parempaa
jos olet korvias myöten paskas ja kuses on paras pitää suu kiinni |  sirdickyj
10.08.2005 07:48:45 (muokattu 10.08.2005 07:55:28) | |
|
Ehdottomasti soitannollisesti yksi kovimpia rock-bändejä. Trademark-meininkinä Gilbertin mieletön tiluttelu (joskus hieman mautonta, enkä ole koskaan miehen soundeista digannut.. kuitenkin helvv..etin kova kitaristi). Sehän hauska juttu tossa Gilbertissä onkin, että kovan tilumiehen takaa löytyy aikasta pop-mies (green tinted sixties.. etc.)
Näin on juuri asiat, tuo kieliposkessa-meininki on se kova juttu, ja Gilbertin hienous on se, että koskaan ei lähdetä mauttomille vesille kun soitetaan noita hienoja pop-biisejä. Kitarasoundi on kyllä eräs ohuimmista ja huonoimmista ikinä, Bump aheadilla ja Lean into it:illä sekin on kumminkin ihan ok. Ekalla levyllä täyttä kuraa.
Kotzen on henk.kohtaisesti mulle mielettömän kova juttu (koko pakettina muusikko isolla M:llä). Kuitenkin hänen mukaantulo muutti ehkä liikaa bändin musiikkia (mielestäni hyvään suuntaan, mutta ehkä kyseessä ei ollut enään MR. BIG).
Joo, olihan siinä kumminkin ne kolme muuta ukkoa jotka oli ollu alusta asti, että mielestäni sitä bändiä muutti enemmänkin Gilbertin lähtö kuin Kotzenin tulo. Mutta mullekin nuo kaksi Kotzenin kanssa tehtyä levyä kyllä kolahtavat tosi paljon, ja soundi on niissä sitten myös kohdallaan. Etenkin kitarasoundi, ja ainahan on tosiaan hienoa kun bändissä on kaksi laulajaa.
PS: Tsekatkaa sellainen plätty kuin Mother Head´s Family Reunion..
On hiukan hankalammin saatavana nykyään tuo. E-baystä varmaan löytyy ja Kotzeninomilta sivuilta voi maksua vastaan k.o. levyn imaista koneelleen. E-mulet ja muut varmaan toimii paremmin, ja se on ihan oikein, koska kerran levyä ei ole mahdollista kaupasta ostaa.
Yksi kovimmista levyistä ikinä, meikäläiselle kolisee kerta toisensa jälkeen big time.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
En omista, enkä oo kuullu muita levyjä kuin Lean Into It:in, mutta täytyy sanoa että aivan mahtava levy. Hienoja biisejä, hyvät saundit ja tyylitajuakin löytyy. Ihme kyllä miten vähälle huomiolle tämä bändi on jäänyt kun puhutaan tuon aikakauden rokista. En sitten tosiaan tiedä miten nuo muut levyt vaikuttavat tästä bändistä saatuun kuvaan mutta lean into itin perusteella tämä on hyvin aliarvostettu bändi joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota ja kunniaa tuon ajan rock-dinosaurusten rinnalla. |  Silvio Dante
12.08.2005 22:50:19 (muokattu 12.08.2005 23:11:48) | |
|
Muutama liian imelä ralli
Ite oot imelä... no, ei vaan kyllähän jossain tapauksissa melkein joutuu enimmät siirapit pyyhkimään kaiuttimista, mutta ne annettakoon anteeksi koska:
a) ne on kuitenkin monesti aika hyviä biisejä
b) soitto ja laulu toimii
c) mitäs vttua mä tässä nyt oikein selitän
ja laulaja on ihan akan näköinen.
Niin on, ja on varmaan yksi niistä syistä miksi bändi ei koskaan breikannut kunnolla, Eric Martinin lavakarisma ei vaan riittänyt. Laulajana kuitenkin yks kovimmista.
Mutta ihan timankia muuten.
Jep, näin on. Hyllyssä aikamoinen kokoelma Mr Big julkaisuja.
Liekkö mitään DVD:llä saatavana?
Ainakin nuo aiemmin mainitut "Live" (San Fransicon keikka, joka on jo aiemmin julkaistu VHS videona) ja "Farewell Tour" joka on julkaistu DVD:nä Japanissa. Japseissa on myös julkaistu "Greatest Hits" DVD jossa taitaa olla bändin tekemät videot, eli ei oo live. Muista DVD-julkaisuista ei oo mulla tietoo. Toisaalta toi on niin kova poppoo (etenkin livenä) et joutuu noita VHS-nauhoja aina välillä pläräämään...
Aijai! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
