Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kaikki menee. Lempparit tietysti Carcass ja Napalm Death.

Deranged tulee näin äkkiä mieleen. Mukavaa runttia.

Onhan noita... Jostain syystä pidän enemmän uudemmista death metal bändeistä kuin vanhoista. Vaikka siis nämä uudetkin veivaisivat old school death metallia. Se luultavasti johtuu siitä, että pidän jämerämmästä ja selkeämmästä soundimaailmasta death metallissa. Tietysti joillekin bändeille sopii mukavan likaisen soundit kuten Necrophagialle.
 
Mm. Blood Red Throne, Psycroptic, Nile, Hate Eternal, Rotten Sound, Bloodbath ja Cryptopsy ovat kovia bändejä.

Onhan noita... Jostain syystä pidän enemmän uudemmista death metal bändeistä kuin vanhoista. Vaikka siis nämä uudetkin veivaisivat old school death metallia.....
 
Mm. Blood Red Throne, Psycroptic, Nile, Hate Eternal, Rotten Sound, Bloodbath ja Cryptopsy ovat kovia bändejä.
 
Njoo, en välttämättä meinaa mitään old schoolia "viemärioksennuksella", enkä ihan noita perus dödsibändejäkään välttämättä.
Lähinnä jotain Devourment-Last Days Of Humanity-Disconformity-Devourgasm-Brodequin-Intestinal Disgorge linjaa.
 
Mutta noitahan löytyy.
 
EDIT: Teidän tuo Zombi bändi on tosi hyvä, jos nyt olet sen jäseniä. :D

Ampiainen tulitikkulaatikossa -efekti tulee tuontyyppisistä yhtyeistä.

Ampiainen tulitikkulaatikossa -efekti tulee tuontyyppisistä yhtyeistä.
 
Eli lyhyesti: sinulla ei ole mitään käsitystä mistä puhutaan.

Eli lyhyesti: sinulla ei ole mitään käsitystä mistä puhutaan.
 
Niin, ampiasefektiä ei pitäisi tulla. Katujyräefekti voi tulla tosin. Ja tyly ja suuri murhanhimoinen olo.

Jos nyt puhutaan varsinaisesti tuosta lääkärikirjadeathista niin onhan tuolla jotain helmiä. Carcass nyt luonnollisesti iskee ja kovasti. Lisäksi suomalainen To Separate the Flesh from the Bones on aika jees paahtoa, tätä voi jo sanoa totaalisen grindiksi.
Tuolta extrememmältä puolelta löytyy myös Fuck... I'm Dead, joka jyystää toimivaa goregrindiä. Kyllähän tuota Cannibal Corpse ja Cryptopsykin menee sopivissa annoksissa. Enemmänkin tuolta viemärilinjalta toimii Agathocles, vanha Napalm Death ja Autopsy.
Myös uusi suomalainen tulokas Deathbound on onnistunu vakuuttamaan.
Yleensä kyllä kartan tuota varsinaista deathmetal-puolta ja goregrindiä, mutta on sielläkin jotain helmiä. Tykkään kuunnella grindini enemmänkin hoocee-maisena ja yleensä deathmetal onnistuu vain puuduttamaan jotain loistavia poikkeuksia lukuunottamatta.

Jaa että brutaalia dödistä? Autopsy, Carcassin kaks ekaa ja CC:n vanhemmat tuotokset kolisevat minulle.
Grindimmältä puolelta vaikkapa Repulsion ja Terrorizer.

Onhan noita, Carcass, Nappis, Last Days of Humanity, Circle of Dead Children jne jne. Pieninä annoksina ja oikealla hetkellä jaksaa kuunnella mutta pitemmän päälle alkaa tympimään aika lailla.

Aborted iskee mukavasti. Suht näppärää deathia lievillä grind-mausteilla ja sanoitukset käsittelevät näitä tuttuja ja turvallisia gorejuttuja.

Niin, ampiasefektiä ei pitäisi tulla. Katujyräefekti voi tulla tosin. Ja tyly ja suuri murhanhimoinen olo.
 
Se on kuin kärpästen surinaa korvissani.
No joo.

Carcass on ollu tän kesän soundtrack.

Nappulaa on tullu kuunneltua jo polvenkorkusesta asti ja siitä etiäppäin törmänny kaikennäkösiin koviin nimiin kuten Avulsed, CC, Vomitory, Rotikka ja näitähän riittää siis...

Aborted iskee mukavasti. Suht näppärää deathia lievillä grind-mausteilla ja sanoitukset käsittelevät näitä tuttuja ja turvallisia gorejuttuja.
 
Abortedia uskaltaisin väittää jopa yhdeksi parhaimmista brutaaleista DM-bändeistä. Omistan heiltä kaikki täyspitkät + Haematobic ep:n ja vaikka ovatkin tehneet kaikilla levyillä melko erilaista tavaraa, pidän niistä kaikista silti erittäin paljon. Carcassiltahan nuo ovat aika paljon imeneet vaikutteita.
 
Cryptopsy on aivan loistava myös. Ai hitsi kun pääsisi katsomaan Abortedia, Cryptopsya ja Suffocationia yhteiskiertueelle jenkkeihin. Se olisi mahtavaa.
 
Goregrind-puoleen en ole niin hirveästi tutustunut, vaikka syytä ehkä olisikin.

Mitäs diggaatte Malevolent Creationista?

Itelle On Kolahtanu ainakiin seuraavat orkesterit: Napalm Death, Cryptopsy, NILE, Psycroptic (jos nyt kuuluu tähän kategoriaan), Carcass, Suffocation, Kataplexia, lock Up, Rottensound, nää orkestrit tuli nyt ekana mieleen

Goregrindin kuningas on Dead Infection. A Chapter Of Accidents -levy on oman genrensä huippu.
 
Death/grind puolelta tietysti Origin, käsittämättömän tiukka mikä saa jonkun Cannibal Corpsen kuulostamaan humpalta.

Mitäs diggaatte Malevolent Creationista?
 
Palvon. Ainut death metal bändi joka on antanut syytä hankkia kuusi levyä tuotannostaan ja silti pitää saada lisää. Vanhemmista Retribution jyrää päälle kuin lauma sarvikuonoja, ja The Ten Commandments on jotain genreillä määrittelemätöntä, mutta raskasta metallia. Uudemmista The Will to Kill on perkeleellistä ja voimakasta tykittämistä, Warkult enemmän jyräilyä ja puhtaalla sotateemalla. Ja jos pitää saada vain täyslaidallinen mäiskettä maksimivauhdilla ja helvetin ronskeilla soundeilla, kannattaa napata In Cold Blood. Ei noita kaikkia jaksa luetella, ottakaa bändi kuunteluun.
 
Death metallin puolelta kolahtaa enimmäkseen joko kuolettavan synkkä ja painostava tavara ja lyijynraskas ja aivot sulattava primitiivinen mättö. Obituary on ikisuosikkini, laahaavaa ja tuskallista Death metallia. Autopsyn svengvaava ja hämärä ote yhdistettynä alansa parhaisiin lyriikoihin toimii myöskin. Suffocation on hitaimmillaan todellista kärsimystä, Pierced from within muuttaa joka kuuntelulla sielua entistä mustemmaksi. Vielä pitemmälle homman vievät Immortal Fate ja W.O.M.B, joiden tummuusaste on jo niin korkea että päässä alkaa tuntea aivovaurion lähenevän. Näillä bändeillä kuolema todellakin hengittää niskaan. Uusista tuttavuuksista Avulsionin Indoctrination to the Cult of Death on erittäin hieno paketti joka kuulostaa aivan hidastetulta ja synkistelyyn painottuvalta versiolta Suffocationin ja Cryptopsyn äpärälapsesta.
 
Mättö ja höyryjyrä -osastolla Suffocation toimii myös, kuten myös vanha Bolt Thrower ja Fleshgrind, jonka live-splitti LP Resurrectionin kanssa on edelleen paras metallilive mitä olen kuullut. Todella juustoista ja primitiivisen härskiä runnomista joka katkoo päästä verisuonia joka kuuntelulla. Hate Eternal ja Rotten Sound ovat tähän verrattuna itikan piereskelyä. Lähelle pääsee ainoastaan Krabathorin Orthodox -levy, joka tosin biisimateriaaliltaan ei ole läheskään yhtä total headbanging madness kuin tuo Fleshgrindin muskelideath. Ja meinasi melkein unohtua: Massacren From Beyond on melkoisen unohdettu lätyskä vahvaa runnomista. Kokoonpano laulajaa lukuunottamatta sama kuin Deathin Leprosyllä, mutta meininki noin puolet rankempaa, hehe. Hankintalistalla on tällä hetkellä myös Benedictionin debyyttilevy, joka on laiskaa mutta tonnin painoista mättöä herra Barney Greenway keulilla.
 
Saatanallisemmalta puolelta tietenkin Deicide ja Morbid Angel pitää mainita, varsinkin ensin mainittu jonka neljä varhaisinta albumia ovat kaikki hankkimisen arvoisia. Morbid Angel kannattaa ottaa jo sikäli haltuun, että kyseessä on yksi omaperäisimmistä metalliyhtyeistä tällä hetkellä ja vielä tulevaisuudessakin. Uudemmista nimistä Evil Incarnate on täyttä eliittiä, yhdistäen parhaat puolet suunnilleen kaikista genreä määritelleistä bändeistä ja lopulta saa aikaan täysin jäljittelemättömän soundin. Blackest Hymns of god's disgrace kaikille hankintaan.
 
Death metallin esihistoriasta löytyy myös mainioita bändejä. Slaughter ja Repulsion esimerkiksi, joista ensimmäisen tyyli oli niin ultimaattisen primitiivinen, että biisejä saatettiin tehdä vain yhdellä riffillä. Todella limaista ja niskalihaksia runnovaa death metallia thrash vivahteella. Repulsionin Horrified täyspitkä onkin varmaan voimakkain death metal levykokonaisuus mitä on tullut vastaan. 18 biisiä joista 16 todellisia ässiä. Bändin tyyli on suunnilleen yhdistelmä thrash metallin kitarointia, death metallin sanoituksia ja grindcoren rumpumeininkiä. Levyllä on asiaankuuluvan kurttuinen tuotanto jota suorastaan rakastan.
 
Goregrindin kiistaton kuningas on ehdottomasti Dead Infection. Laiskaa, juustoista humppakomppia ja vammaista svengiä yhdistettynä kaoottisiin grindiosiohin ja kunnon suoliviemäröinti-örinään. Impetigo on tietenkin mainittava jos haluaa kuulla älyttömimmät laulusuoritukset koskaan. Todella kaistapäistä kiljumista ja röllöilyä. Jos haluaa vielä DI:täkin juustoisempaa humppaa, on otettava käyttöön Gut, Dead ja Gronibard. Näillä bändeillä löllöilyn seassa myös nopeaa grindiä aika paljon, mutta jos haluaa senkin minimiin, täytyy hommata soittimeen Japanin ylpeys, Morquido, joka ei ole enää edes goregrindiä, vaan aivan täyttä juustoa. Ja laulu täytyy kuulla että uskoo todeksi. Itse en meinannut nahoissani pysyä kun ensimmäista kertaa kuulin ja koehenkilöillä ovat lopputulokset olleet aina yhtä tuhoisia.
 
Nopeaa kaaossurinaakin pitää joskus saada ja siinä mielessä Brodequinin Festival of death vie aina voiton. Hulvattoman nopeaa ja kaoottista poraamista vailla järjen häivääkään ja ilman toivoakaan selkeästä soundista. Aivan totaalisen järjetöntä paahtamista ilman dynamiikkaa ja musiikkia.
 
Ei nyt heti tullut enempää mieleen mutta kirjoittelen lisää kun jakselen.