Rock, pop, alternative ›

AC/DC tulee ens vuonna tonne miljoonarockkiin, vai mikä onkaan.
 
Ei tule.

Siitä alkoi AC/DC:n kuuntelu kun mutsi voitti joskus muutama vuosi radiomafian kilpailussa kaikki bändin levyt. kilpailussa piti laulaa You shook me all night long.
Ei ole bändillä yhtään huonoa biisiä.

AC/DC:n kuuntelu alkoi, kun serkku toi jonkun kasetin mukanaan joskus vuoden 86-87 tienoilla. Seuraava levy Blow Up the Video tulikin sitten ostettua kasettina ja Razors Edgen tullessa omistin jo kaikki AC/DC levyt (myös aussi LP:t). Sen jälkeen en ole kuitenkaan ostanut yhtäkään tuotosta. Ehkä pitäisi ostaa toi Family Jewels.
 
Suosikkeja on Bon Scott:n aikaiset tuotokset.
 
Ensimmäiset kitarariffit oli AC/DC:tä.

Siitä alkoi AC/DC:n kuuntelu kun mutsi voitti joskus muutama vuosi radiomafian kilpailussa kaikki bändin levyt. kilpailussa piti laulaa You shook me all night long.
 
Jestas! Olispa munkin mutsi samalla aaltopituudella.

Hoho.. Silloin kun bändi testasi uusia laulajia Bonin tilalle niin Smoke On The Water oli kuulemma kulunein koebiisi tuossa tilaisuudessa... Kunnes Johnson tuli möykkäämään Tina Turnerin Nutbush City Limitsiä:)
 
Viimeisessä Classic Rock Magazinessa on iso juttu Black In Blackin synnystä. Nutbush City Limits mainittiin myös tuossa jutussa Brianin auditointikappaleena Whole Lotta Rosien lisäksi. Juttuun haastateltu Angus ei pystynyt vahvistamaan Nutbush City Limitsiä, mutta sanoi että tuohon aikaan he olisivat hyvinkin voineet jammailla Ike&Tina Turneria.

Jep. Ihan kannattava ostoshan tuo on, ei tosin sisällä mulle mitään uutta niin en itse ainakaan aio ostaa. Mutta suosittelen kyllä ostamaan, noin hyvä hintakin kun on.
 
Onkos tuossa "Let there be rock" -dvd:llä paljonkin samoja juttuja kuin Family Jewelsillä (en ole jaksanut kahlata levyn tietoja noin tarkkaan läpi)? Halpahan tuo on, joka tapauksessa.

Juttuun haastateltu Angus ei pystynyt vahvistamaan Nutbush City Limitsiä, mutta sanoi että tuohon aikaan he olisivat hyvinkin voineet jammailla Ike&Tina Turneria.
 
Brianin toivehan tuo biisi oli. Pojat kysyivät Brianilta mitä hän haluaisi koittaa ja Brian ehdotti tuota. Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Whole Lotta Rosie, joka muuten sisältyi vakiona Geordien keikkasettiin siihen aikaan.

Viimeisessä Classic Rock Magazinessa on iso juttu Black In Blackin synnystä.
 
Joo, tuo on hyvä juttu. Hauskoja tarinoita kertovat muutenkin tuosta Brianin koelaulusta; eivät ensin meinanneet löytää miestä mistään sovittuna aikana, mutta sitten bongasivat hänet alakerrasta pelaamasta biljardia roudareitten tms. kanssa. Itse koelaulusta Mal toteaa: "Brian sang great. It put a little smile on our face - for the first time since Bon."

Onkos muuten dual disc versio Back In Blackistä mistään kotoisin, omistaako kukaan?

AC/DC:n kuuntelu alkoi, kun serkku toi jonkun kasetin mukanaan joskus vuoden 86-87 tienoilla. Seuraava levy Blow Up the Video tulikin sitten ostettua kasettina ja Razors Edgen tullessa omistin jo kaikki AC/DC levyt (myös aussi LP:t).
 
AC/DC:n diggailu on kehittynyt mulla pikkuhiljaa vuosien varrella.
 
Vuonna 1979 olin 9-luokalla. Luokkakaverilla oli Highway To Hell kasetti, jota kuunneltiin välitunnilla korvalappustereoista. Kommentoin silloin jotain tähän tapaan:"Soitossa on kyllä jotain draivia, mutta aina kun laulaja alkaa rääkyä, piisi menee pilalle. Sitäpaitsi kansi on ruma". Diggailin siihen aikaan etupäässä Gene Vincent And The Blue Capsia.
 
Kaveripiirille kolahti kovaa ilmestyttyään Back In Black, joka tuli heti äänitettyä kasetille samoin kuin For Those About To Rock.
 
Ykköskastiin AC/DC nousi itselläni vasta 1984. Soittelin rumpuja projektibändissä, jonka keikkasettiin kuului Live Wire. Tuohon aikaan tuli kuunneltua erityisesti Highway To Helliä ja High Voltagea todella paljon. Muistelen että tuolloin eniten miellyttivät suorat riffipiisit kuten Get It Hot, Shot Down In Flames ja Girl's Got Rhythm.
 
Mutta ensimmäisen AC/DC-levyn ostin vasta 1986, jolloin hankin ekan CD-soittimeni. Mitä todennäköisimmin eka ostamani CD oli nimenomaan Highway To Hell.

Hehe, noiden juttujen perusteella tää Johnson vaikuttaa helvetin rennolta tyypiltä. :-)
Paras tarina on se kun miestä käskettiin ottaan lakki pois baarissa. :o)

Hehe, noiden juttujen perusteella tää Johnson vaikuttaa helvetin rennolta tyypiltä. :-)
Paras tarina on se kun miestä käskettiin ottaan lakki pois baarissa. :o)
 
No kerro! En muista kuulleeni juttua.

No kerro! En muista kuulleeni juttua.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=94418
 
Tuolla Angus kertoo. Heti toinen viesti.

Onkos tuossa "Let there be rock" -dvd:llä paljonkin samoja juttuja kuin Family Jewelsillä (en ole jaksanut kahlata levyn tietoja noin tarkkaan läpi)? Halpahan tuo on, joka tapauksessa.
 
Ostakaa pois ihmeessä! Hyvä läpileikkaus Bon Scottin ajan jutuista, vaikka kuvan/äänen laatu onkin sitä 70-luvun bootleg-tasoa. Mukana mm. paras näkemäni Baby Please Don't Go live-veto Hordon Pavillionilta vuodelta 1976. Family Jewelsin kanssa päällekkäistä mun mielestä vain 5 piisiä (Sin City, Riff Raff, Rocker, Girls Got Rhythm, Highway To Hell) kaikista noin 20:stä.

Brianin toivehan tuo biisi oli. Pojat kysyivät Brianilta mitä hän haluaisi koittaa ja Brian ehdotti tuota. Tämän jälkeen oli sitten vuorossa Whole Lotta Rosie, joka muuten sisältyi vakiona Geordien keikkasettiin siihen aikaan.
 
Mitäs mieltä olette Geordien tuotannosta? Entä oletteko tutustuneet Fraternityyn?

Mitäs mieltä olette Geordien tuotannosta? Entä oletteko tutustuneet Fraternityyn?
 
Fraternityyn en ole paljoa tutustunut, mutta Geordie on loistavaa.
 
CD:llä mulla on:
The Best Of Geordie
Brian Johnson & Geordie - The Very Best Of
Hope You Like It
No Good Woman
 
Sekä vinyylinä "Brian Johnson - Strange Man" LP, joka on siis ihan Geordie-lätty, julkaistu vain tolla nimellä joskus 80-luvulla.

Fraternityyn en ole paljoa tutustunut, mutta Geordie on loistavaa.
 
En ole kuullut Geordielta muuta kuin albumin A Band From Geordieland. Mun korvaan se on kyllä suoraansanottuna aikamoista purkkaa; Vähän niinkuin köyhän miehen Slade...
Levyllä taitaa olla mukana ne bändin kaikki pikkuhitit, joista isoin All Because Of You on mielestäni se kaikista karsein renkutus.
 
En ole mäkään tietääkseni kuullut mitään Fraternityä.
 
EDIT:
Jep, eli siis Johnny Winter - Johnny Winter. Tuo on kyllä oikeasti älyttömän hyvä levy.
Kävin hankkimassa. Aivan loistava blues-levy! Kiitti vinkistä.

Mitäs mieltä olette Geordien tuotannosta? Entä oletteko tutustuneet Fraternityyn?
 
Joskus aikanaan löysin ja ostin "Brian Johnson & Geordie - Keep On Rocking!" -nimisen albumin vuodelta -89. Eli jonkinlainen hetkellinen 're-union' yhtä albumia varten lienee kyseessä, en ole tosin tuosta varma. Ihan menevää rokkiahan se on, ja kyllä Johnsonia tuossa mielellään nokkamiehenä kuuntelee. Fraternityyn en ole päässyt minäkään tutustumaan.

Onkos muuten dual disc versio Back In Blackistä mistään kotoisin, omistaako kukaan?
 
Itse itseäni lainaten. Siis, onko kenelläkään mitään hajua tuosta Back In Black Dual Disc julkaisusta. Tällaista pitäis sisältää ainakin:
 
"CD Side:
Entire classic album including "You Shook Me All Night Long" and "Hells Bells"
DVD Side:
• Entire album in enhanced LPCM Stereo
• The film The Story of Back in Black, featuring interviews with the band, archival footage, and in-studio performances of "Hells Bells," "You Shook Me All Night Long," "Rock And Roll Ain't Noise Pollution," "Shoot to Thrill," and more
• Discography"