Rock, pop, alternative ›

Lokakuussa pitäisi ilmestyä uusi Deep Purplen levy. Voi voi, kyllä vähän jo alkaa harmittamaan. Eikö vanhat äijät jo joutaisi eläkkeelle. Olihan Bananas ihan hyvä -kopiosuojauksesta huolimatta, vieläkin keljuttaa EMIn tahallinen levyjen pilaaminen- itseasiassa paras kokonaisuus sitten Perfect strangersin, mutta onko tässä huru-ukkojen harrastustoiminnassa mitään järkeä. Ei sieltä kuitenkaan enää mitään In rockia tai Fireballia synny. Alkuperäisjäseniä bändissä on enää yksi. Gillan pihisee, Morse tiluttaa. Se on kyllä sanottava, että Airey täytti Lordin saappaat suorastaan harmittavan hyvin. Mutta mitähän tästä taas tulee.
 
No joo. Pitäähän se ostaa...

Niin, oishan se vähän messevämpää jos siellä heiluis vähän enempi alkuperäisiä jäseniä. Nooh toivotaan että sieltä tulee kelpo levy ulos. Ei itelle oikeen iskeny tuo Bananas, jotenki liian tasapaksua meininkiä.

Jaa jaa. Itsekin kyllä joutuu lähtemään vähän negatiiviselle linjalle sikäli että odotuksia ei kyllä liiemmälti ole. Ei ole enään aikoihin tullut mitään itseäni kiinnostavaa purplea. Mutta mikäs siinä, eiköhän näille uusillekin levyille aina kuuntelijansa ole löytynyt, ja tuskimpa äijät enään rahan perässä juoksevat, ei vain taida vielä keinutuoliin istahtaminen kiinnostaa.

No, mikäs näitä partoja estäisikään jatkamasta, muu kuin siirtyminen rajan taa tai paha dementoituminen. Jälkimmäisessäkin tapauksessa voisivat keksiä oman pyöränsä yhä uudestaan.
 
Antaahan tahkota, ei kait se bändin historia pitäisi olla esteenä sille etteikö voisi musaa veivata edelleen. Itselle Mark II:n oli Se Deep Purple, mutta on nämä myöhemmätkin versiot ihan messevää kamaa saaneet ulostettua. Ei tosin siinä laajuudessa mitä aiemmin, mutta toisaalta ei se "huipun" ylläpitäminen järin monelta muultakaan tämän luokan pumpulta ole juurikaan onnistunut.
 
Sehän on sitten kuulijan korvassa, onko tuotoksissa mitään kuuntelemisen väärtiä.

Mutta miettikääpä sitä, että jos heillä onkin omissa ajatuksissaa hienoja ideoita, niin varmasti se on mukava päästä tuomaan niitä esille. Tosin ei minuakaan ole ilamn blackmorea tehty tuotanto kiinnostanut, mutta jos he haluavat tehdä musiikkia, niin kyllä minusta heillä on siihen täysi oikeus. Kunhan hauskaa on, mieluummin uuden levyn kimpussa, kuin vanhainkodissa. Tuo levy ei kuitenkaan omalla kohdallani tule olemaan mikään valtavia odotuksia luova. Tuskin sitä edes heti menen ostamaan.

jos bändissä ei ole blackmorea eikä lordia ni ei se ole deep purple ainakaan. no olihan siinä alussa kanssa Paice mut ei se mikään selkee kunkku siel oo ollu. Tommy Bolinin aikana oli iha hyviä juttuja, mut ei sekään se aito purple ollu, hyvä bändi se Mark 4 oli mut MK 2 on se aito purple. Steve Morsea en vaan voi sietää ku se vääntää johonkin highway staariin jotain tilutus harmoniksejä. Vähä sama kun DIO soittaa Rainbowta mutta se ei kuulu tähän topikkiin.

Alkuperäisjäseniä bändissä on enää yksi.
 
Tämä on huutava vääryys. Minustakin Rod Evans ja Nick Simper pitäisi saada takaisin bändin riveihin.
 
Ihan oikeasti: jos jätkiä huvittaa tehdä levyjä, niin tehkööt. Vaikkei bändissä olisi yhtään alkuperäisjäsentä ja laulajana olisi Kirka (joka ei sinänsä olisi välttämättä huono juttu ollenkaan). Ei nuo jätkät ole meille mitään velkaa, eikä niillä ole meitä kohtaan mitään velvollisuuksia. Tehkööt levyjä; ei niitä kukaan pakota ostamaan.

Tehkööt levyjä; ei niitä kukaan pakota ostamaan.
 
Mitä nämä äänet päässäni sitten ovat: "Osta Deep Purplen uusin levy, osta Deep Purplen uusin levy..."

Samoja ääniä täälläkin kuuluu. Vaikkei nykyformu ylläkään menneiden aikojen "tasolle", on sielä silti se jokin, joka kiehtoo ja saa liikkeelle.

Täytyy laittaa jotain positiivistakin tähän ketjuun ;) Deep Purple on minun kirjoissani onnistunut säilyttämään tasonsa parhaiten näistä dinosauruksista. Morsen ajan tavara on pääosin erinomaista ja joku Sometimes I Feel Like Screaming on biisinä yksi Purplen uran parhaista. Kaikki mk:t ovat saaneet jotain hyvää aikaan, eikä viimeisin tee poikkeusta. Bananas ei yltänyt ihan Abandonin ja Purpendicularin tasolle, mutta odotukset rapturen suhteen ovat korkealla.

Samoin Purple on Purple, hienointa kamaahan tuli ilman Gillania ja Gloveria, Burn ja Stormbringer on semmosta juhlaa että niiden jälkeen ei tarttis Purplen nimissä julkasta yhtään mitään
 
Jaahas, niinpä, joo joo. Niillä viidellä edellisellä julkaisullahan ei ole mitään musiikillista arvoa? Kyllähän ne tais hieman tietä tasoittaa. Samoin Perfect Strangers, pelkästään nimibiisi on jo niin hieno että siinä jää Burnit ja Strombringerit kakkoseks.

Jaahas, niinpä, joo joo. Niillä viidellä edellisellä julkaisullahan ei ole mitään musiikillista arvoa? Kyllähän ne tais hieman tietä tasoittaa. Samoin Perfect Strangers, pelkästään nimibiisi on jo niin hieno että siinä jää Burnit ja Strombringerit kakkoseks.
 
Öh, totta on. Katos tota kirjoituksen kellonaikaa ja laske muutamia tosiseikkoja yhteen. Siel oli minä, Hjallis...

Öh, totta on. Katos tota kirjoituksen kellonaikaa ja laske muutamia tosiseikkoja yhteen. Siel oli minä, Hjallis...
 
Katos perkele. Antaa periksi ja katuu. Mitä helvettosta? Iso musta risti on jo seinässä. Ai sinä ja Hjallis... No sittenhän mä ymmärrän.

tässä ketjussa ei ilmeisesti ollut yhtään aitoa Purple fania,joka bändiä on kuunnellut "in Rock" levystä lähtien, niin kuin minä.
Miksi aina oletatte kitarisin tai laulajan tekevän bändin tai uskotte jomman kumman olevan "jumala tai korvaamaton"
 
Minusta Purple on juuri loistava esimerkki siitä että, ettei se tarvi Blackmorea, eikä aina edes Gillania,
 
Vaikka Whitesnaken Suomen kiertue 2005 osoitti, että Gillan on aika paljon paremmassa kunnossa vuonna 2005 ,kuin Coverdale, joka ei täyttänyt saappaittaan, kuten Gillan Bananas kiertueellaan aiemmin Helsingissä.
 
Enkä todellakaan ole kuullut Mr. Blackmorelta mitään Abandonin,Purpedecularin tai Bananasin tasoista materiaalia.
EN TODELLAKAAN:

tässä ketjussa ei ilmeisesti ollut yhtään aitoa Purple fania,joka bändiä on kuunnellut "in Rock" levystä lähtien, niin kuin minä.

 
Että olet oikein "aito" fani. Hieno homma. Minä en ole aito fani, koska synnyin vasta samana vuonna kuin In rock. Kyllä harmittaa kun pitää olla vain tämmöinen wannabe -fani...
 
Älkää olko noin mahdottoman aggressiivisia, kuten muutamassa viestissä tuossa yläpuolella. Kyllä sitä voi suosikkibändinkin tekemisiä pohtia lievän kriittisesti ilman että taustalla olisi mitään halveksuntaa tai muuta ylenkatsetta. "Ei niitä levyjä kukaan pakota ostamaan." No ei pakota ei, mutta kyllä minua silti kiinnostaa jo etukäteen pohtia minkälaista materiaalia nyt on tulossa. Silloin kun Perfect strangers ilmestyi, niin melkein yöunet menivät kun pohdin, että tuleeko sieltä nyt Deep Purplea vai tuleeko sieltä Rainbowta... Onneksi tuli Purplea.
 
Olen joskus aiemmin tällä palstalla repostellut nämä Purplen "uudet" levyt, joten en nyt viitsi siihen enää käydä. Tiivistetysti voi tietysti sanoa, että minun mielestäni House of blue light - Purpendicular välisistä levyistä saisi koottua yhden todella loistavan kokoelmalevyn, mahdollisesti jopa tuplasellaisen. Jokaisella levyllä kun on kuitenkin aika paljon täytebiisejä. Mutta niinhän melkein kaikilla levyillä yleensäkin on. Nykyisin varsinkin, kun levyjen pituuksissa on puoli tuntia liikaa...
 
Jatkakaa. Tai olkaa jatkamatta.

tässä ketjussa ei ilmeisesti ollut yhtään aitoa Purple fania,joka bändiä on kuunnellut "in Rock" levystä lähtien, niin kuin minä.
Miksi aina oletatte kitarisin tai laulajan tekevän bändin tai uskotte jomman kumman olevan "jumala tai korvaamaton"
 
Poika poika, mistäs noin kuvittelet? No, enpä tosiaan ole kuunnellut Purplea In Rickista lähtien, jos oletetaan että pitäisi olla kuunnellut levyjä niitten ilmestyessä, semminkin kun taisin syntyä niillä tietämillä kun In rock ilmestyi. Äkkikertaus Purplen levyistä, uskotko että kaikki on kuunneltu;
 
In rock; ihan tanakka paketti, mutta vielä aika raakilemainen ja Child in timen kaltainen puolitiehen jäävä hirvitys pilaa viimeistään koko levyn
 
Fireball; nykyään ei tällaista levyä edes julkaistaisi, tarkoitan että mikään levy-yhtiö ei julkaisisi. Nimibiisi jo sinänsä on taivaspaikan arvoinen suoritus, rumpuintro pyyhkii lattiaa kaikenmaailman Mike Portnoylla. Seassa kantria ja orastavaa funk-vaikutetta, jota Blackmore inhosi.
 
Machine Head; täydellinen levy, ei lisättävää. Ei yhtään huonoa biisiä, ei melkeimpä yhtään huonoa tahtia koko levyllä.
 
Who do we think we are; yllättävänkin rento kokonaisuus, olin jo unohtanut kuinka hienoja biisejä sieltä löytyy, jopa Woman from Tokyo, vaikken k.o. osastoa ollenkaan diggailekkaan.
 
Burn; Coverdalen ja Hughesin mukaantulo teki Purplen musasta blues- ja funk voittoisempaa, ja se kahden laulajan yhteispeli...olen yltäpäältä mällissä.
 
Stormbringer; ei tainnut Blackmorea enää hommat kiinnostaa, eikä ihme, kun funk-osastoa oli entistä enemmän. Hold on, yksi parhaista biiseistä ikinä, eikä Riku jaksa soittaa kuin jotain sinnepäin. No sittenhän tuo häipyikin.
 
Come taste the band ei olekkaan sitten mistään kohtaa Purple-levy, jos verrataan In rockin ja Mark 2:n aikaisiin tuotoksiin. Mutta tuorein korvin kuunneltuna kumminkin hieno levy.
 
Sittenhän on nuo re-unionin jälkeiset levyt, joista on itselle tuttuja lähinnä Perfect strangers ja Purpendicular, hienoja levyjä molemmat. Battle rages on sisälsi myös hyviä biisejä, House of blue lightia en muista kuulleeni kuin sen videobiisin, josta en muista mitään.
 
Oliko tarpeeksi aitoa?
 
Ja; ei tosiaankaan noinkin kauan kasassa olleelta bändiltä kuin Purple voi kai kukaan tosissaan odottaa klassikkolevyä nykyään, mutta harvan bändin uralle niitä klassikoita muutenkaan mahtuu kovin montaa, silti äijät joiden elämäntehtävänä on tehdä musaa, saavat totisesti sitä tehdä niin kauan kuin lystäävät.
 
Minusta Purple on juuri loistava esimerkki siitä että, ettei se tarvi Blackmorea, eikä aina edes Gillania,
 
Näin on. Mun makuun on eniten juuri ilman Gillania tehdyt tuotokset, vaikka tuo Machine headilla laulaakin.
 
Enkä todellakaan ole kuullut Mr. Blackmorelta mitään Abandonin,Purpedecularin tai Bananasin tasoista materiaalia.
EN TODELLAKAAN:
 
Etkö ole kuullut Rainbown kolmea ekaa levyä?

Etkö ole kuullut Rainbown kolmea ekaa levyä?
 
Offtopikkina: Niistäkään ei ole sen debyytin voittanutta, vaikka sitä aina haukutaan Purple-imitaatioksi tjsp.

Offtopikkina: Niistäkään ei ole sen debyytin voittanutta, vaikka sitä aina haukutaan Purple-imitaatioksi tjsp.
 
No enpä oo aiemmin kuullut sitä Purple -imitaatioksi haukuttavan. Se eka on todella hyvä, mutta jos nimenomaan hevirokista puhutaan, niin Rising on kyllä se levy jonka jälkeen koko genren olisi minun puolestani voinut vaikka tarpeettomana lopettaa. On se siks verran täydellinen paketti alan musiikkia.

No enpä oo aiemmin kuullut sitä Purple -imitaatioksi haukuttavan. Se eka on todella hyvä, mutta jos nimenomaan hevirokista puhutaan, niin Rising on kyllä se levy jonka jälkeen koko genren olisi minun puolestani voinut vaikka tarpeettomana lopettaa. On se siks verran täydellinen paketti alan musiikkia.
 
Vanhassa nettiarvostelussa sanottiin noin. Oon mä sitä kuullu dissattavan mut ite oon diggaillu kyl aina, helvetin hyvähän se on. Rising on hyvä myös, se ensimmäinen on mun mielestä jotenkin pehmeempi ja tasasempi biisiosastoltaan, vaikuttaa varmaan sekin ettei Risingillä ole kun 6 biisiä, en tiä. Menee vähän ohi aiheen jo..