Yleistä keskustelua musiikista ›

Luin tossa ketjua, jossa kyseltiin mitkä kappaleet saavat teidät itkemään ja aloin miettiä herättääkö musiikki ihmisissä muitakin yhtä suuria tunteita kuin suru.
 
Elikkäs kertokaas mitkä kappaleet ovat herättäneet teissä voimakkaita tunteita tai vaikuttaneet muulla tavoin.

Luin tossa ketjua, jossa kyseltiin mitkä kappaleet saavat teidät itkemään ja aloin miettiä herättääkö musiikki ihmisissä muitakin yhtä suuria tunteita kuin suru.
 
Elikkäs kertokaas mitkä kappaleet ovat herättäneet teissä voimakkaita tunteita tai vaikuttaneet muulla tavoin.
 
On joukko biisejä, joiden soidessa kylmät väreet kulkevat selkäpiitaa myöten. Tälläisiä ovat esimerkiksi Beatlesin A Day In the Life ja Byrdsin Eight Miles High. Sitten on tietysti biisejä, jotka aiheuttavat pikaisen kauhun tai halun päästä pois. Joidenkin biisien kohdalla jää miettimään mistä ne on kopsattu osin tai kokonaan. Ja joidenkin biisien suhteen harmittaa, kun pienellä säädöllä ne olisivat parempia. Jotkut biisit saavat halaamaan puita ja jotkut itkemään. Mutta jos ajattelee kaikki maailman biisejä, noin 76,8 % niistä ei herätä sen kummempia tunteita.

Metallican Orion, varsinkin se osa missä Cliff alkaa soittaa bassolla semmosta jopa iloisen kuulosta osuutta. Siitä tulee semmoinen, jotenkin eriskummallinen mutta kuitenkin positiivinen fiilis... Jotenkin sitä kuunnellessa mieleen tulee joku auringonlasku tai joku semmonen, u know :)

Kylmät väreet aiheuttaa Kate Bushin "Running Up That Hill". Yön "Joutsenlaulu" alkaa ahdistamaan. Yön "Rakkaus on lumivalkoinen" alkaa oksettamaan.
 
Aika paljon tulee tosiaan miettittyä näitä lainailuja tai sämplättyjen juttujen alkuperää. Joskus ne suorastaan ajavat raivon partaalle, kun ei saa alkuperäistä mieleen, esim. viimeksi mietin hampaat irvessä umpituttua biisiä kun kuulin jonkun Notkean Rotan kappaleen. Vihdoin selvisi, että samplen alkuperä oli Van Der Graafin "Cat's Eye/Yellow Fever". Onkohan muuten Hammillilta haettu luvat...?:)

Anton Webernin teokset saavat joskus aikaan sellaista että keskittyy vain musiikkiin ja kaikki muu unohtuu. Hengitys kiihtyy. Aivan mahtavaa.
 
Parhaita ovat opukset 5, 6, 9, 21, 26, 27, 30 ja 31.
Eäh, on muitakin parhaita. mutta koitan pitää listan lyhyenä.
Mutta idea lienee selvä: 12-säveljärjestelmä on pop.
 
Jos joku haluaa kuulla niin:
http://www.antonwebern.com/
tuolta voi kuunnella.
 
----
Muita vaikuttaneita:
Timo Rautiainen & trio niskalaukaus - Elegia, rajaton rakkaus, pahin kaikista, en katso taakse
Viikate - vanhat, kevyesti keskellä päivää -ep: vanhemmat (ja se Kevyesti K P -ep)
CMX - keskellä, elokuun kruunu
 
Tässäkin koitin pitää listan lyhyenä. Jäi varmaan jokin tärkeä mainitsematta.
 
edit: niinja logiikka sille, miksi otin Webernin noin ensimmäisenä esille ei ole se, että olen taidehuomo vaan se on se viimeisin ja parhaiten muistissa

tunteet on naisia/ruotsalaisia varten.
 
hmmm...zappan greggery peckery (tai miten v*tussa se nyt kirjotetaankaan?) kyllä noin niinkuin enemmän sanoitusten/idean puolesta on mahtava.

Metallican Orion, varsinkin se osa missä Cliff alkaa soittaa bassolla semmosta jopa iloisen kuulosta osuutta. Siitä tulee semmoinen, jotenkin eriskummallinen mutta kuitenkin positiivinen fiilis... Jotenkin sitä kuunnellessa mieleen tulee joku auringonlasku tai joku semmonen, u know :)
 
I know

Kiven listauksen innoittamana aloin miettiä vuodenaikoja ja miten tietyt levyt/biisit niistä muistuttavat. Monesti kohdallani on kyse vaan levyn ostohetkestä ja vaikka kuumana kesäpäivänä eka kertaa kuultu levy/kappale soisi synkimpänä marraskuun päivänä niin alkuperäiseltä tunteelta ei voi välttyä.

CMX:n kauneus pettää. son kyllä hieno biisi, vaikken sen kummemmin ite bändistä perusta.
 
toinen mikä tulee mieleen on Nocturne. olkoot se sitten Veskun laulamana tai ei, mutta hieno runo puettu hienoksi biisiksi. hyvinkin paljon herättääpi tunteita vaikka sitten ite sitä lauleskelis.

Kiven listauksen innoittamana aloin miettiä vuodenaikoja ja miten tietyt levyt/biisit niistä muistuttavat. Monesti kohdallani on kyse vaan levyn ostohetkestä ja vaikka kuumana kesäpäivänä eka kertaa kuultu levy/kappale soisi synkimpänä marraskuun päivänä niin alkuperäiseltä tunteelta ei voi välttyä.
 
Mulle käy just näin: Aina kun kuuntelen gunnareiden kokoelmaa tulee keväinen fiilis.Johtuen siitä et ostin ja kuuntelin levyä keväällä.

toinen mikä tulee mieleen on Nocturne. olkoot se sitten Veskun laulamana tai ei, mutta hieno runo puettu hienoksi biisiksi. hyvinkin paljon herättääpi tunteita vaikka sitten ite sitä lauleskelis.
 
Oi todellakin tämä.
Tosin tarkoititko sitä chydeniuksen versiota? Minä en niin siitä tykkää vaan enemmän siitä Wesslinin ja jonkun toisen (nimimuistini loistaa taas) versiosta.

Oi todellakin tämä.
Tosin tarkoititko sitä chydeniuksen versiota? Minä en niin siitä tykkää vaan enemmän siitä Wesslinin ja jonkun toisen (nimimuistini loistaa taas) versiosta.
 
tarkoitin sitä versiota, minkä Vesku Loiriki laulaa, elikkäs kyse ei taida olla Chydeniuksen versiosta...

tarkoitin sitä versiota, minkä Vesku Loiriki laulaa, elikkäs kyse ei taida olla Chydeniuksen versiosta...
 
Vesku laulaa Tsydeniuksenkin version. :)
 
edit (en sotke ketjua liikaa):
kävinpäs just googlettamassa, ja niinhän se tekeekin... no, sen verran osaan valaista, että ku kuuntelee näitä uusia vesku goes eino leino -levyjä, niin sieltä löytyypi se versio mistä tykkään. 8)
 
Hoh, no samasta kai sitten tykkäilemme.

Vesku laulaa Tsydeniuksenkin version. :)
 
kävinpäs just googlettamassa, ja niinhän se tekeekin... no, sen verran osaan valaista, että ku kuuntelee näitä uusia vesku goes eino leino -levyjä, niin sieltä löytyypi se versio mistä tykkään. 8) tai siis ainakin sieltä.

Kylmiä väreitä tulee ainakin System of a Downin Highway Songista, Panteran Floodsista, Opethin To Bid You Farewellista ja Led Zeppelinin Stairway to Heavenista (sivistin itseäni viimein :))
 
Pakokauhun tunteita tulee semmoisissa kohdissa, jossa volyymi nousee liian kovalle. Esim. Nicolen Lähde Sydän Devootio ja Stam1nan Paha Arkkitehti (loppu).
 
Niin ja SOADin Mezmerize-levy saa aina hyvälle tuulelle.
 
Vihan tunteita saan tästä musiikin historian merkkipaalusta, Salarakas-biisistä.

Onhan noita, väsyneenä tulee mieleen vaan noita tuoreempia.
 
Coldplayn Square onessa kohta, jossa alkuhymäilyjen jälkeen alkaa rumpubiitti hakkamaan syntikan soidessa taustalla....jotenkin niin hienoa valmistautumista helvetin upeaan kertosäkeeseen. Siinä menee pää mukana ja omituine olo hiipii psyykkeeseen.
 
Afghan Whigsiltä tuli mieleen Temple (vaikka cover onkin), varsinkin se kohta missä Dulli huutaa "Get out!!!!!!". Aivan parasta sielukasta huutoa ja ääntä, jota seuraava bassokuvio valmistelee taas kunnon meininkiin.

tämmöinen on tullut huomattua, että kun on hyvin vihainen ja alkaa soittamaan Mokoman yhtä vihaisia kappaleita niin viha kaikkoaa.
 
vihaa + vielä enemmän vihaa =... ei enää vihaa?