Aloittelijat ›

Susta huonon soittajan on jotenkin parempi soittaa huonoilla kamoilla? "Ai että kun lähtee hyvin kun nää viritystapit irtoilee koko ajan ja nauhat tulee sentin yli otelaudasta molemmin puolin, nyt jamit pystyyn!1 Vielä kun kannen maalit rapisis syliin ja vahvistin räjähtäis naamalle niin sit ois groovii"
 
Kai se nyt on itsestäänselvää että hyvillä kamoilla on hyvä tehdä. Paskoilla huonompi.
 
Hoho, sait plussan! (+)
Asiatekstiä!

Luuletko tosiaan, että kitaraa vaihtamalla kielten kankeus häviää ja vire säilyy ikuisesti? Otetaanpas vähän pakkia ja rauhoitutaan.
 
Samat sanat. Rauhotutaan. En luule noin, mutta luulen,että sinuakin alkaisi kyrsimään hyvin pian jos virhe horjuisi 3 minuutin jälkeen. Kaikki energia ja soittohalu menee siihen että tappeja pitää väännellä kun on yhden kerran biisiä harjoitellut.

No mikäpä ettei. Ei millään ihan ritsalla kannata aloittaakaan, soittoinnostus lopahtaa helposti alkuunsa, jos on ihan surkeat soittokamat. Harjoittele vaan, kyllä sinäkin opit soittelemaan. Tosin parempiakin kitaroita, kuin Fender Stratocaster, on olemassa (Provo), ettei kannata olla niin kovin huolissaan...

Itsellä huono kitara, mutta hyvä vahvistin. Kyllä siitä nykyisin saan hyvät soundit. Aika pitkälti itsestä kiinni. Eli siis sormista soundit lähtee. Mutta toisaalta, jos on huono vahvistin, niin siitä voi kyllä olla aika vaikeaa saada hyvää soúndia.

Itse olen päätynyt pitämään montaa halpaa kitaraa yhden kalliin sijaan. Saa laajemman soundivalikoiman, eivätkä 2000€ kitarat kuulosta omaan korvaan 5 kertaa paremmilta kuin 400€ budjettikepit.
 
Niin jos pelkkää soundia ajattelee, niin kyllä se kylmästi on niin, että kunnon vahvistimella huonokin kitara kuulostaa kohtuulliselta. Huomattavasti vaikeampaa, ellei mahdotonta, on saada kallis kitara kuulostamaan hyvältä halvalla vahvistimella.

Kaikki energia ja soittohalu menee siihen että tappeja pitää väännellä kun on yhden kerran biisiä harjoitellut.
 
Jos susta tuntuu siltä, että ongelmasi ratkeaa hankimalla uusi kitara, niin sitten sun on niin tehtävä. Ja jos sitten on semmoinen fiilis että "kyllä nyt lähtee", nii hyvähän se vaan on.
 
Kirjoituksistasi päätellen, kitaran pysyminen vireessä tuntuisi olevan nyt kuitenkin se juttu josta kannattaisi vähiten ottaa stressiä. En halua mennä henkilökohtaisuuksiin, enhän edes tunne sua, mutta soittaminen ei ole lyhytjännitteiselle kovin palkitseva harrastus.
 
Toivotan vilpittömästi tsemppiä ja kärsivällisyyttä kitaran parissa.

Tietysti huono voi soittaa hyvillä vehkeillä! Olen itsekkin ihan paska ja tarkoituksena olisi hommata joku häävimpi kitara loppuelämäksi. Uskon, että harjoittelu tuottaa tulosta meni siihen sitten vielä vuosi tai kymmenen....

Siis eiköhän me kaikki olla oltu siinä pisteessä et kadehditaan jotai tuttua joka soittaa niin pirun hyvin. Mut ei sitä kannata lähtä miettiin et en osaa soittaa siis miksen osta huonoa kitaraa. kitaran tulee olla sellanen josta pidät ja millä tykkäät soittaa.

Siis eiköhän me kaikki olla oltu siinä pisteessä et kadehditaan jotai tuttua joka soittaa niin pirun hyvin. Mut ei sitä kannata lähtä miettiin et en osaa soittaa siis miksen osta huonoa kitaraa. kitaran tulee olla sellanen josta pidät ja millä tykkäät soittaa.
 
Niin. Tuossa kohtaa voi vaikka ajatella, että perkele, kyllä minäkin tuohon pystyn. Toiset tykkää soitella parin tonnin Ibanezeilla, ja toiset taas parin sadan Squiereilla. Se mikä syliin ja sormiin istuu.

Oli soitin kallis tai halpa, on tärkeintä, että se on inspiroiva. Soittamisesta kun on kuitenkin tarkoitus nauttia, niin ei ole mitään järkeä vetää kamoilla, jotka tappaa innostuksen.

Arvokas soitin on myös hyvä sijoitus. Jos ostaisin nyt kaksikymmentä vuotta vanhan straton, niin sen arvo on todennäköisesti noussut huimasti kahdenkymmenen vuoden päästä.