| Aihe: Rumpujen viritys | |
|---|
|
Oisko sulla kuvaa niistä?
No ei. Kuinkapas niinpäs?
E: No nyt on kuva. | |
No ei. Kuinkapas niinpäs?
Mielenkiinnostapa vaan kyselin.. :P
-The end of off-topic. |  gh n
21.05.2005 09:02:33 | |
|
Tää on vähän pimeetä mutta olen virittänyt kalvot aika löysälle että niistä kuuluu semmoinen power tom tyyppinen ääni. Tekeekö muut tommoisia virityksiä. Ääni on kivan matala ja semmoinen tum :) | |
En saa millään rummuistani kunnollista soundia ulos, joten muutama kysymys lienee paikallaan.
Tama Rockstar 22" BD 10", 12", 13" ja 16" tomit. 14" snare.
Lyöntikalvoina tomeissa Remon Pinstripet, resokalvoina Taman jotkut alkuperäiset.
Ongelmahan on siis, että soundi on jotenkin muovinen, kuin muoviämpäriä löisi.
Jokaisessa kalvossa on sama kireys, eli ensin ruuvit sormin siten, että puslat eivät enää pyöri vapaasti. Tämän jälkeen jokaista ruuvia on kierretty n. YKSI kokonainen kierros.
En siis tiedä missä vika, sillä löysemmällä ei sointia enää ole ja kireämmällä kaiku on mitä hirvein, soundista puhumattakaan. Virvelikin resonoi pahemman kerran 13" ja 16" tomien kanssa.
Sitten virveli. Lyöntikalvona Remo CS Batter ja alla Taman orkkis. Soundi on erittäin räjähtävä, huonolla tavalla. Virvelin matto siis rämisee kuin viimeistä päivää, ei hyvä, mutta liian löysällä se tuskin kuitenkaan on.
Basari onkin suhteellisen kunnossa, ja siihen olenkin monia vinkkejä löytnyt, joten ei siitä enempää.
SITTEN se varsinainen kysymys: Miten paljon kalvoja kannattaisi kiristää ?? Erityisesti virvelin kohdalla tämä kysymys kiinnostaa, sillä olen käsittänyt, että virvelin kalvot tulisi olla erittäin kireällä. Tomien soundista taas tulee itselläni liiankin kireät, jos nykyisestä menee paljonkikn kireämmälle virittämään.
TOINEN: Onko mitenkään mahdollista, että nykyinen kalvoyhdistelmäni ei vain toimisi nykyisen rumpusettini kanssa ?? Itse olen vähintäänkin epäileväinen tämän suhteen, sillä kyllähän nyt jotenkin kalvoista olisi saatava ääni ulos. Virittäjässä siis pitäisi piillä ongelman ydin ??
KOLMAS: Kuinka olennaista on jättää kalvot kireälle vaikka yön yli ennen viritystä ?? Itse en ole tätä tehnyt ensinnäkään, sillä kummassakaan viritysoppaassani ei mainita asiasta. Toinen opas siis tämän topikin Riffin juttu. Voiko siis suoraan virittäminen jotenkin pilata kalvon ??
Mielelläni ostaisin uudet kalvot, mutta sitä ennen haluaisin varmistua siitä, että nykyiselläänkin rummuistani saisi hyvät soundit ulos, sillä kalvot nyt eivät mitään ihan halpoja ole uusia kerralla.
Tästä topikista en löytänyt apuja ongelmaani, mutta jos vanhoissa keskusteluissa on tätä käyty, laittakaa ihmeessä linkkiä peliin ja kehoittakaa käyttämään hakua.
Kiitos erittäin paljon mahdollisista vastauksista jo etukäteen !!!
One more beer and heavy metal and I'm just fine | |
En saa millään rummuistani kunnollista soundia ulos, joten muutama kysymys lienee paikallaan.
Tama Rockstar 22" BD 10", 12", 13" ja 16" tomit. 14" snare.
Lyöntikalvoina tomeissa Remon Pinstripet, resokalvoina Taman jotkut alkuperäiset.
SITTEN se varsinainen kysymys: Miten paljon kalvoja kannattaisi kiristää ?? Erityisesti virvelin kohdalla tämä kysymys kiinnostaa, sillä olen käsittänyt, että virvelin kalvot tulisi olla erittäin kireällä. Tomien soundista taas tulee itselläni liiankin kireät, jos nykyisestä menee paljonkikn kireämmälle virittämään.
Mitään sääntöä virvelinkalvoista ei ole. Jos säädät sen hiukan tiukemmalle, kuin tuon 10" tomin, niin hyvä on.
TOINEN: Onko mitenkään mahdollista, että nykyinen kalvoyhdistelmäni ei vain toimisi nykyisen rumpusettini kanssa ?? Itse olen vähintäänkin epäileväinen tämän suhteen, sillä kyllähän nyt jotenkin kalvoista olisi saatava ääni ulos. Virittäjässä siis pitäisi piillä ongelman ydin ??
Oletuksesi saattaa pitää paikkansa. IMO pinstripet on kaikkein vaikeimmat kalvot virittää. Niiden toimiva alue on aika kapea. Koita saada niistä ulos kaikkein matalin soiva vire ja säädä sitten resokalvot samaan vireeseen. HUOM: sama ääni jokaisen tapin kohdalta.
KOLMAS: Kuinka olennaista on jättää kalvot kireälle vaikka yön yli ennen viritystä ?? Itse en ole tätä tehnyt ensinnäkään, sillä kummassakaan viritysoppaassani ei mainita asiasta. Toinen opas siis tämän topikin Riffin juttu. Voiko siis suoraan virittäminen jotenkin pilata kalvon ?
Suoraan viritys ei pilaa kalvoja. Ilman tuota "sisaanajoa" joudut vaan virittelemaan useammin, ennenkuin kalvot "asettuvat". ( Sori havis aeaekkoeset )
Tee testi, hanki yhteen rumpuun ns. tavallinen kaksikerroskalvo. Jos silla syntyy hyvaa, niin sitten se on kalvojen vaihto.
2`n 4 | |
Hmm..mielenkiintoista, pitänee siis kokeeksi ostaa joku ihan peruskalvo. Pitikin vielä kysymäni, että kuinka paljon resokalvot vaikuttavat kokonaissoundiin ?
Itse olen pyöritellyt päässäni ajatusta ostaa samaiset kalvot, kuin Nicko McBrainilla, eli Ambassadorit päälle ja (muistaakseni) Ambassador Ebonyt alle. Jotkut mustat Remot siellä kuitenkin oli, tuskin kuitenkaan Pinstripet ?
Mietin vaan, että käsitykseni mukaan mustat kalvot ovat aika rankalla kädellä dempattu, joten helpottaako tuo kenties jotenkin virittämistä, että silloin vain yläkalvolla pelaamalla saisi kunnon soinnin ? Vai toimiiko se juuri päinvastoin, että rankasti dempatulla kalvolla on juurikin erittäin kapea alue, jossa se soi kunnolla. Toisaalta saatan muistaa tuon demppiasiankin ihan päin honkia.
Alakalvoista siis onko minkäänlaista yleissääntöä vai onko se aivan sama mitä siellä pitää. Virvelissä tottakai on omat juttunsa, mutta siihen uudet kalvot ovatkin jo odottamassa. Tomien kohdalla siis olisi hyvä tietää missä mennään.
Ja Ddrum54:lle kiitosta neuvosta, tuo auttoi jo huomattavasti
One more beer and heavy metal and I'm just fine | |
Jos on mahdollisuus, niin kokeilepa hyvin eristävät kuulokkeet päässä liikutella esim Shuren SM 57 mikrofonia lähellä tomia. Suuntaa se ensin reunaan ja liikuttele pitkin kalvoa ja kääntele. Reunassa kuuluvat kaikki holjakat korkeat äänet, mutta keskellä löytynee lyhyt ja selkeä soundi. Kun tähän rinnalle lisätään vähän särökitaraa, alkaa se reunempaa löytyvä soundi kuulostaakin paremmalta.
Toisella mikillä (miel. kondensaattori) voi sitten taas koittaa sitä, miltä setti kuulostaa matkan päästä. Onko soittajan balanssi kunnossa kauempaakin kuunnellessa? Eli etäisyyttä sen verran, missä oletettu yleisö olisi. Tässä huomaa alakalvojen tärkeyden.
Yllättäen setin "ongelmarumpu", missä on kamalin soundi itselle kuulostaakin parhaalta matkan päähän.
Soivastakin setistä on mahdollista saada tiukka ja dempatun kuuloinen ääni mikkitekniikoilla, mutta ilman demppiä siinä on ehkä enemmän voimakkuutta kantaa PA:n läpi. Kiva se on sitten kovaäänisellä lavallakin soittaa, kun setistä kuuluu jotain itsellekin peltien lisäksi. Monitorithan kusevat aina.
Rock 'n roll 'n blues 'n jazz, kiss my ass. Kiss my ass.
Myytävänä Yamaha 8000 rummut in "Mellow Yellow" | |
Alakalvoista siis onko minkäänlaista yleissääntöä vai onko se aivan sama mitä siellä pitää. Virvelissä tottakai on omat juttunsa, mutta siihen uudet kalvot ovatkin jo odottamassa. Tomien kohdalla siis olisi hyvä tietää missä mennään.
Yleensä resokalvoina käytetään valmistajien ohuimpia kirkkaita yksikerroskalvoja. Näillä saavutetaan pisin sointi. Hyvä vaihtoehto on myös päällystetty ( coated ) yksikerroskalvo. Päällyste hiukan demppaa sointia, tuottaen "perinteisen" tomisoundin.
Evans - kalvoista hyviä yhdistelmiä on ( batterpuoli ensinmainittuna ): G2 clear / G1 clear , G1 clear / G1 clear , G1 coated / G1 clear. Ensimmäinen vaihtoehto on lyhytsointisin / mäjähtävä. Kakkonen on pitkäsointisin, voimakkaalla atakilla. Kolmonen on perinteinen lämminsävyinen, selkeällä atakilla.
Näissä yhdistelmissä on se hyvä puoli, että pikkukuppiloissa ei tarvitse tomeja mikittää, ne kuuluvat hyvin. Jos taasen kämpillä tuntuu olevan liikaa mökää, niin vanhoista kalvoista leikatut rinkulat auttavat asiaa. Aina kannattaa myös kuunnella se tomien sointi bändin kanssa. Yksin, hiljaisessa huoneessa testaillessa saattaa tulla vaikutelma, että sointia on liikaa.
2`n 4 | |
Mulla ois kysymys että, miten te oikein viritätte Pinstripet? siis että laitatteko ne tiukalle vai löysälle vai miten?
Kun olen yrittänyt saada pinstripeistä ääntä ulos mutta löysänä se vaan mölisee ja kireellä kuulostaa yksinkeraisesti paskalta. Viritättekö esim että puolitoista kierrosta jokaista ruuvia vai miten? Apuuva! | |
Mulla ois kysymys että, miten te oikein viritätte Pinstripet? siis että laitatteko ne tiukalle vai löysälle vai miten?
Kun olen yrittänyt saada pinstripeistä ääntä ulos mutta löysänä se vaan mölisee ja kireellä kuulostaa yksinkeraisesti paskalta. Viritättekö esim että puolitoista kierrosta jokaista ruuvia vai miten? Apuuva!
Kuten tällä palstalla on aiemminkin kerrottu, Pinstripet on hankala saada hyvään vireeseen, sillä niiden soiva alue on hyvin kapea. Ainoa toimiva keino on pyörittää kutakin ruuvia ina kerrallaan ja kuunnella, milloin alkaa löytyä hyvää soundia.
En tiedä mistä puhun. | |
En saa millään rummuistani kunnollista soundia ulos, joten muutama kysymys lienee paikallaan.
Tama Rockstar 22" BD 10", 12", 13" ja 16" tomit. 14" snare.
Lyöntikalvoina tomeissa Remon Pinstripet, resokalvoina Taman jotkut alkuperäiset.
Ongelmahan on siis, että soundi on jotenkin muovinen, kuin muoviämpäriä löisi.
Jokaisessa kalvossa on sama kireys, eli ensin ruuvit sormin siten, että puslat eivät enää pyöri vapaasti. Tämän jälkeen jokaista ruuvia on kierretty n. YKSI kokonainen kierros.
En siis tiedä missä vika, sillä löysemmällä ei sointia enää ole ja kireämmällä kaiku on mitä hirvein, soundista puhumattakaan. Virvelikin resonoi pahemman kerran 13" ja 16" tomien kanssa.
Sitten virveli. Lyöntikalvona Remo CS Batter ja alla Taman orkkis. Soundi on erittäin räjähtävä, huonolla tavalla. Virvelin matto siis rämisee kuin viimeistä päivää, ei hyvä, mutta liian löysällä se tuskin kuitenkaan on.
Basari onkin suhteellisen kunnossa, ja siihen olenkin monia vinkkejä löytnyt, joten ei siitä enempää.
SITTEN se varsinainen kysymys: Miten paljon kalvoja kannattaisi kiristää ?? Erityisesti virvelin kohdalla tämä kysymys kiinnostaa, sillä olen käsittänyt, että virvelin kalvot tulisi olla erittäin kireällä. Tomien soundista taas tulee itselläni liiankin kireät, jos nykyisestä menee paljonkikn kireämmälle virittämään.
TOINEN: Onko mitenkään mahdollista, että nykyinen kalvoyhdistelmäni ei vain toimisi nykyisen rumpusettini kanssa ?? Itse olen vähintäänkin epäileväinen tämän suhteen, sillä kyllähän nyt jotenkin kalvoista olisi saatava ääni ulos. Virittäjässä siis pitäisi piillä ongelman ydin ??
KOLMAS: Kuinka olennaista on jättää kalvot kireälle vaikka yön yli ennen viritystä ?? Itse en ole tätä tehnyt ensinnäkään, sillä kummassakaan viritysoppaassani ei mainita asiasta. Toinen opas siis tämän topikin Riffin juttu. Voiko siis suoraan virittäminen jotenkin pilata kalvon ??
Mielelläni ostaisin uudet kalvot, mutta sitä ennen haluaisin varmistua siitä, että nykyiselläänkin rummuistani saisi hyvät soundit ulos, sillä kalvot nyt eivät mitään ihan halpoja ole uusia kerralla.
Tästä topikista en löytänyt apuja ongelmaani, mutta jos vanhoissa keskusteluissa on tätä käyty, laittakaa ihmeessä linkkiä peliin ja kehoittakaa käyttämään hakua.
Kiitos erittäin paljon mahdollisista vastauksista jo etukäteen !!!
Noi taman resokalvot ovat yleensä ihan ok, mutta ovatko ne vanhat? Oli vanhat tai uudet, niin vaihtamalla saat kuitenkin varmasti paremmat, alakalvo counts. Rockstarit on kyllä jo sen tasoiset rummut, että niistä irtoaa kyllä hyvinkin mojovat soundit, kunhan jaksaa paneutua. Evansit vai remot, se on maku/kuuloasia.
Nyt täytyy myöntää, etten jaksanut lukea kaikkia aiempia kirjoituksia, mutta kertaus on opintojen äiti...:
Resokalvo määrää rummun sävelen, mitä kireämmällä sitä korkeammalla sävelellä rumpu soi ja päinvastoin. Usein tehdään se virhe, että väännetään alakalvo hampaat irvessä bepop vireeseen ja sitten yritetään epätoivoisesti yläkalvoa eestaas ruuvaamalla saada kannut rokki/metallivireeseen. Eli ensin kannattaa virittää alakalvo kutakuinkin haluttuun vireeseen ja sitten vasta yläkalvon viritykseen.
Yläkalvon viritys on sitten enemmän makuasia. Jos haetaan esim. vanhan ajan bepop soundia, niin ei muuta kuin yläkalvo alakalvoa kireämmälle. Tänä päivänä kyseistä soundia kuitenkin harvemmin haetaan. Jos haluat suht neutraalin joka paikan soundin, niin viritä rummun molemmat kalvot täysin samaan vireeseen tai vaihtoehtoisesti yläkalvo hieman alakalvoa löysemmälle. (Huom! jonkinasteinen sävelkorva on melkeinpä välttämättömyys rumpujen virityksessä.) Jos taas haluat enemmän matalaa ja märkää hevisoundia ym, niin sitten yläkalvo selkeästi alakalvoa löysemmälle, koita esim. terssiä tai kvarttia alemmas. Kuinka paljon sitä sitten löysemmäksi ruuvataan, on täysin makuasia, jonka päättää jokaisen oma korva. | |
Niin ja pinstripet pelittää taatusti, kunhan vaan virittelet ne kunnolla | |
Pinstripet itse aikanaan viritin aina ensin pirun tiukalle ja sitten lähdin pudottamaan virettä halutulle tasolle. Ennen lopullista viritystä vielä molemmin käsin, koko kropan painolla keskeltä kalvoa paineskelin, ne kun tuntuivat olevan sellaisia kalvoja, joille ei pelkkä sisäänajo riitä, vaan vaativat kunnolla turpiinsa, ennen kuin alkavat soida | |
Hmm..mielenkiintoista, pitänee siis kokeeksi ostaa joku ihan peruskalvo. Pitikin vielä kysymäni, että kuinka paljon resokalvot vaikuttavat kokonaissoundiin ?
Itse olen pyöritellyt päässäni ajatusta ostaa samaiset kalvot, kuin Nicko McBrainilla, eli Ambassadorit päälle ja (muistaakseni) Ambassador Ebonyt alle. Jotkut mustat Remot siellä kuitenkin oli, tuskin kuitenkaan Pinstripet ?
Mietin vaan, että käsitykseni mukaan mustat kalvot ovat aika rankalla kädellä dempattu, joten helpottaako tuo kenties jotenkin virittämistä, että silloin vain yläkalvolla pelaamalla saisi kunnon soinnin ? Vai toimiiko se juuri päinvastoin, että rankasti dempatulla kalvolla on juurikin erittäin kapea alue, jossa se soi kunnolla. Toisaalta saatan muistaa tuon demppiasiankin ihan päin honkia.
Alakalvoista siis onko minkäänlaista yleissääntöä vai onko se aivan sama mitä siellä pitää. Virvelissä tottakai on omat juttunsa, mutta siihen uudet kalvot ovatkin jo odottamassa. Tomien kohdalla siis olisi hyvä tietää missä mennään.
Ja Ddrum54:lle kiitosta neuvosta, tuo auttoi jo huomattavasti
Menee jo kännijankutuksen puolelle, mutta painotan vielä, että kyllä! sillä on todellakin väliä mitä alakalvoa käytät ja miten sen virität. | |
Heips. En lukenut ihan kaikkea viritysasiaa, mutta olin huomaavinani että monella kirjoittajalla on basarissa valmiina modernit kalvot joiden lisäksi täytteitä ei tarvitse käyttää. Sen sijaan monella meistä ei ole sellaisia.
ELI:Miten sais hyvän basarisaundin täytteitä käyttäen? Mitä materiaaleja esim, minkäkokoista tavaraa jne? Olis mukava saada neuvoja.
Kertokaa kokemuksia, mulla on ollut 10 vuotta paska basarisaundi... | |
Heips. En lukenut ihan kaikkea viritysasiaa, mutta olin huomaavinani että monella kirjoittajalla on basarissa valmiina modernit kalvot joiden lisäksi täytteitä ei tarvitse käyttää. Sen sijaan monella meistä ei ole sellaisia.
ELI:Miten sais hyvän basarisaundin täytteitä käyttäen? Mitä materiaaleja esim, minkäkokoista tavaraa jne? Olis mukava saada neuvoja.
Kertokaa kokemuksia, mulla on ollut 10 vuotta paska basarisaundi...
Koulun Premierin basarissa on ihan vain jotain vanhoja kankaita ja helvetin hyvältä kuulostaa. Ja onhan niitä jotain basarin sisäpuolelle tarralla laitettavia tyynyjä.
Metalli on musiikkia. Muu on pehmopuhetta. | |
ELI:Miten sais hyvän basarisaundin täytteitä käyttäen? Mitä materiaaleja esim, minkäkokoista tavaraa jne? Olis mukava saada neuvoja.
Simon Phillipsiä mukaellen: Ota froteepyyhe, neliskulmainen, noin 60x60 senttiä. Kiedo tiukalle rullalle kulmasta kulmaan. Aseta rulla rummun pohjalle, batterkalvoon kiinni. ( Koko mitaltaan kalvoon kiinni.) Varmista pysyvyys hesuksella. Se on siinä se vaimennus. Batterkalvoon säädät matalimman soivan vireen ja resokalvo hiukan tiukemmalle. Säätöä ja kokeilua kunnes rumpu herää.
2`n 4 | |
Heips. En lukenut ihan kaikkea viritysasiaa, mutta olin huomaavinani että monella kirjoittajalla on basarissa valmiina modernit kalvot joiden lisäksi täytteitä ei tarvitse käyttää. Sen sijaan monella meistä ei ole sellaisia.
ELI:Miten sais hyvän basarisaundin täytteitä käyttäen? Mitä materiaaleja esim, minkäkokoista tavaraa jne? Olis mukava saada neuvoja.
(Tämä menee hieman kysymyksestä ohi, mutta toivottavasti ei haittaa. :)
Vanhasta kalvosta saa kikkailtua kotitekoisen "powerstroken" nykäisemällä siihen kierroksen erkkaria noin viiden sentin päähän reunasta. Tein tämän oman bassorumpuni molempiin kalvoihin, ja soundi on parempi, mitä olen tähän mennessä saanut peruskalvoilla ja rummun sisäisillä vaimentimilla. Rummussa on kunnon tömähdys, mutta sen saa myös soimaan vapaasti.
En tiedä mistä puhun. | |
Työläs, mutta toimiva tapa:
Aseta rumpu (alakalvo ensin) vaikkapa lattialle MATON päälle (lyöntikalvo ja vanteet pois; jos pakat resonoi, teippaa ne) . Kiristä ruuveja (ristiin tai myötä/vastapäivään) kunnes rumpu alkaa soida. Pura ruuvi kerrallaan vire pois ja kiristä kunnes soi jälleen, toista. Alakalvo on nyt alimmassa mahdollisessa vireessä. Jos haluat klaviatuuriin, tarkista pianon tms. avulla sävelkorkeus (ota huomioon kerrannaiset) ja laita ylös jos olet huonomuistinen. Käännä rumpu ja tee sama lyöntikalvolle. Siis alakalvo matolla= ei soi. Itse käytän huopanuppista mallettia lyönteihin (ei keskelle rumpua). Rumpu
on nyt alimmassa mahdollisessa avoimessa vireessä (jos samanlaiset kalvot = yhtä kireällä) elikkäs samassa vireessä. Rumpu ei välttämättä soi haluamallasi tavalla, mutta tästä voit jatkaa, kunnes löydät haluamasi balanssin.
Opit virittämään suoraan suhteelliseen vireeseen, jos jaksat tehdä säännöllisesti.
Virvelin virittäminen (esim. mattosyvennys) on vähän haastavampaa, mutta jos resonoi, kiristä mattoa (pika keino), muuta pikkutomin ja virvelin kulmaa. Muuta tomin/virvelin keskinäistä viresuhdetta. Joskus tomi soi bassokitaran kanssa. Elikkäs jos tomi on "äänessä", viritä se "pieleen" (vrt. melismaattinen laulu). Virvelin yläkalvo on harvoin samassa vireessä, kuin alakalvo!
Tarkan sävelkorkeuden etsiminen koituu turmioksi, paitsi jos solisti laulaa kaikki kappaleet vaikkapa A-duurissa.
Bassorumpu; samalla periaatteella, paitsi että lyöntikalvo voi olla ylimmässä mahdollisessa ei vireessä (kiristimet palautetaan yksi kerrallaan tilaan, jossa ei enää soi).
Laaturummuissa soiva alue on laaja. Halpisseteissä voit joutua tyytymään yhteen soivaan/toimivaan vireeseen.
Kokeile, usko korviasi, TEE SE, vaikka hermot menisi.
tämä tällä erää
Jupi 57 | |
Yläkalvon viritys on sitten enemmän makuasia. Jos haetaan esim. vanhan ajan bepop soundia, niin ei muuta kuin yläkalvo alakalvoa kireämmälle. Tänä päivänä kyseistä soundia kuitenkin harvemmin haetaan. Jos haluat suht neutraalin joka paikan soundin, niin viritä rummun molemmat kalvot täysin samaan vireeseen tai vaihtoehtoisesti yläkalvo hieman alakalvoa löysemmälle. (Huom! jonkinasteinen sävelkorva on melkeinpä välttämättömyys rumpujen virityksessä.) Jos taas haluat enemmän matalaa ja märkää hevisoundia ym, niin sitten yläkalvo selkeästi alakalvoa löysemmälle, koita esim. terssiä tai kvarttia alemmas. Kuinka paljon sitä sitten löysemmäksi ruuvataan, on täysin makuasia, jonka päättää jokaisen oma korva.
Eikös tämä nyt mene väärin päin? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta kyllä minusta se rokkisoundi tulee nimenomaan siitä, että alakalvo (eli resokalvo) on löysemmällä kuin yläkalvo (eli lyöntikalvo). Silloin tomista tulee Leevi Leppäsen sanoin alaspäin pendautuva ääni eli sellainen "pou".
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
