Tanssimusiikki ›

Muutaman kerran on keikalla tapahtunut pelätty nuottiständin sortuminen. On nimittäin kohtalaisen hirvittävä tilanne, kun nuoteista riippuvaisen kiipparistin arkisto rojahtaa lattialle, jota seuraa hermostunut keräilyoperaatio. Mapit painaa aikalailla ja nuottiständit käy huteriksi. Meillä on hääbändin keikoilla ollut aina toiselta bändiltä lainassa semmosia K&M mustia perusmallisia telineitä.
 
No nyt ajattelin tilata ihan omat telineet meidän urpoille. Mitäs kokemuksia jengillä on telineiden toimivuudesta, onko joku malli osoittautunut hyväksi?
 
Tämmöstä mallia olen ajatellut:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-162698.html

Tämmöstä mallia olen ajatellut:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-162698.html
 
Ei noista lankatelineistä ole mihinkään. Tästä sarjasta jo löytyisi käyttökelpoisempaa:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_orchesterpult_prodinfo.html
 
Ainoa huono puoli noissa on, että satunnaiset käyttäjät vääntävät jengat noista kiristimistä alta aikayksikön. Ei se tunnu menevän kaaliin, että ei niitä tarvitse hampaat irvessä kiristää.

Ei noista lankatelineistä ole mihinkään. Tästä sarjasta jo löytyisi käyttökelpoisempaa:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_thomann_orchesterpult_prodinfo.html
 
Ainoa huono puoli noissa on, että satunnaiset käyttäjät vääntävät jengat noista kiristimistä alta aikayksikön. Ei se tunnu menevän kaaliin, että ei niitä tarvitse hampaat irvessä kiristää.
 
Tuo on hintaansa nähden hyvä. Tukeva ja toimiva, jos ei tosiaan väännä hampaat irvessä niitä jengoja pilalle. Tilasin joku aika sitten kaksi kappaletta ja hyvin toimivat.
 
Vastaava jossain MusaFasulla noin 60 euroa.

Vastaava jossain MusaFasulla noin 60 euroa.
 
Oho! Tosiaan ja vieläpä samaa merkkiäkin myydään kuusinkertaisella hinnalla.
 
Tosin noissa pikkuhilppeissä kannattaa aina olla varpaillaan, eikä koskaan maksaa sitä mitä hintalapussa pyydetään. Niissä myyjät vetävät mukavat provikat sellaisilta, jotka vierailevat satunnaisesti musiikkiliikkeissä tyyliin: ostetaan tyttärelle nuottiteline kun se soittaa musiikkiluokalla nokkahuilua.

Muutaman kerran on keikalla tapahtunut pelätty nuottiständin sortuminen. On nimittäin kohtalaisen hirvittävä tilanne, kun nuoteista riippuvaisen kiipparistin arkisto rojahtaa lattialle, jota seuraa hermostunut keräilyoperaatio. Mapit painaa aikalailla ja nuottiständit käy huteriksi. Meillä on hääbändin keikoilla ollut aina toiselta bändiltä lainassa semmosia K&M mustia perusmallisia telineitä.
 
Kannattaisiko telineiden lisäksi tilata myös setti ohuempia mappeja?

Olen tästä asiasta joskus kertonu mielipiteen, miten se ongelma poistuu. Mutta enpä viitsi nyt toistaa, saattaa joku taas suuttua.

Olen tästä asiasta joskus kertonu mielipiteen, miten se ongelma poistuu. Mutta enpä viitsi nyt toistaa, saattaa joku taas suuttua.
 
I'll take the shot for you.
 
Peruskattaus biisejä kannattaa opetella ulkoa: kolmisen settiä tanssimusaa/bilettä, mitä nyt sattuu vetämäänkään. Normaalilla hääkeikalla tai vastaavalla joutuu yleensä vetämään muutaman tuntemattomamman biisin (uusi häävalssi, jonkun häävieraan esitys, jne.). Näistä tulee yhteensä muutaman aanelosen verran matskua, ja 3+ sivun toivelaulukirjalakanat saa aivan varmasti tiivistettyä komppisoittajia varten yhdelle A4-lapulle per biisi, kun kirjoittaa järkevästi segnot&codat, ja nuotintaa myös introt, breikit ja lopukkeet. Vittumainen askare, varsinkin jos sen joutuu tekemään kiireessä pelipaikalla, mutta palkitsee sitten vetotilanteessa kun sähläämisen määrä vähenee huomattavasti. Kiipparisti/melodiasoittaja voi myös tehdä itselleen järkevämmät laput, joissa ei ole muuta kuin soitettavat melodia-osuudet yhdellä viivastolla, muuten sointumerkkejä. Ja laulajalle pelkät sanat.
 
Tuuraajille kansio on tietysti kiva bonus (valitettavan harvoin itsestäänselvyys), mutta jos lähden tuurauskeikalle, tollainen conductor-mallin ständi on autossa jo ennen kiippareita ;)

I'll take the shot for you.
 
Kiitos. Mietin tuossa, että sanonko, enkö, sanon sittenkin.
Jos on edes puolivakituinen bändi, niin opetelkaa ihmeessä edes huttubiisit ulkoa, kyllä ne päähän jää kun haluaa. Jos se kansio on alussa paksu, niin heti kun joku menee ulkoa, niin lappu helevettiin. Kyllä rupeaa ohenemaan. Omasta kokemuksesta se kansio supistuu parin biisin paksuiseksi.
En muista oliko jollain syy, miksi näin ei vois tehdä. Biisilistan voi jättää, että muistaa, mitä niitä nyt oli.

Tekniikka kehittyy ja joskus tulevaisuudessa nuotit saattaa saada näkyviinsä vaikka Olympuksen HMD -tekniikkaan perustuvilla laseilla.
 
http://techon.nikkeibp.co.jp/english/NEWS_EN/20050606/105475/

Joo sepä se. Itse rumpalina vedän melkeen kaikki ulkoa, mutta muille kun ei saa taottua päähän ei millään. Basisti sentään on aktivoitunut ja aloittanut urakan, tehdä supistetut sointulaput kaikista biiseistä, rakenteineen. Ollaan myös harkittu jakaa laput kahteen mappiin; huttu ja mättö. Häissä menee kuitenkin aikalailla samalla kaavalla, ja biisit on helppo jaotella.
 
Mutta telineet on kuitenkin hankinnassa, oli mappi paksu tai ei. Noi kunnon levyllä varustetut olis toki varmaan parhaita, mutta roudattavuus ja kompaktius on kärkisijoilla. Eli tarkoitus on tosiaan löytää mahdollisimman pätevät täysin kokoon taittuvat telineet.
 
Täytyy kyllä jatkaa patistusta, että saadaan pojat ja tytöt pistämään nuotit pakatumpaan kuosiin. Voihan sitä sitten pitää paksumpaa mappia tallessa tuuraajia varten.

Kyllä mackki on ihan oikeassa, ulkoa niin paljon kun vaan mahdollista. Olen säestyksissäkin jos mahdollista vetänyt ulkomuistista. Se helpottaa huomattavasti, tietysti se vaatii jonkin verran rutiinia ohjelmiston muistamisen ja sen hallitsemisen kanssa mutta kun ottaa sen asiakseen niin kyllä se alkaa sujumaan.

... opetelkaa ihmeessä edes huttubiisit ulkoa, kyllä ne päähän jää kun haluaa...
 
Aivan oikein. Asenteesta se vain on kiinni. Surkein tapaus minkä itse olen nähnyt oli trumpetisti joka ei osannut soittaa yhtään kappaletta ilman nuotteja. Puhun myös omasta kokemuksesta. Soitin parikymmentä vuotta lapuista. Sitten koin herätyksen. Ajettelin että ei soittaminen voi olla näin monimutkaista. Nyt on aikaa ajatella mita soittaa ja mitä parasta, kuunnella mitaä toiset soittaa. Toki ulkoa soittaminen vaatii sen että harjoittelee kotana niin paljon että osaa uudet kappaleet ulkoa mutta kun ne kerran osaa niin ei ne mihinkään häviä.

Tuo sanojen muistamis homma on ainaki meikäläiselle ongelma.Pitäis vaan raakasti jättää se kansio joskus poies...son vaan paha tapa.Vitahuttaahan se lappujen kans läträäminen.

...Vitahuttaahan se lappujen kans läträäminen.
 
Pahimmillaan tuollainen "Mapit Show" vie koko huomion pois varsinaisesta musisoinnista. Se on paha asia se ja erittäin amatöörimäistä.

Pahimmillaan tuollainen "Mapit Show" vie koko huomion pois varsinaisesta musisoinnista. Se on paha asia se ja erittäin amatöörimäistä.
 
No niin vain.Tauolla olen aina laittanu laulubiisit aina valhmiksi,mutta pääsis niistäki erhon.Onhan se paremmen näköstä,kun ei ole kansioita lavalla ollenkhan.

Surkein tapaus minkä itse olen nähnyt oli trumpetisti joka ei osannut soittaa yhtään kappaletta ilman nuotteja.
 
Minuako tarkoitat?

Olen tästä asiasta joskus kertonu mielipiteen, miten se ongelma poistuu. Mutta enpä viitsi nyt toistaa, saattaa joku taas suuttua.
 
Taisin olla tänään tuurauskeikalla yhden kaltaisesi kans. Ei paljon kuponkeja näkynyt ja homma hoitui.

Minuako tarkoitat?
 
Lue tarkemmin. Siinähän viitattiin, että osas nuoteista jotain.

Se on hyvä, jos osaa biisit ulkoa (asia on tosin liki OT). Nuottiteline on mun mielestä hyvä olla olemassa joka tapauksessa. Ja kyl näissä pätee tietysti: The tukevampi, the better. Minkään rimpuloitten kans ei kannata liikkeelle lähteä, etenkään ravintolakeikoille. Tää pätee tietysti muihinkin telineisiin.
 
Itelläni on se conductor -mallinen myös. Olen tyytyväinen. Roudauksen/kompaktiuden takia ei kannata jättää ostamatta. Ei ne paljoo paina ja pieneen tilaan nekin menee.