Kitarat: soittaminen ›

Tää kuulostaa tietysti kliseeltä, mutt tärkeitä on kuunnella kyseisen tyylisuunnan musaa. Tottakai skaaloja kannattaa opetella. Niiden kelaaminen auttaa löytämään ne sävelet, joita hakee...tai olettaa hakevansa.
Itse vaan kun aikoinani aloin bluesia soittamaan, niin en tuolloin sitä juurikaan kuunnellut tai edes hirveesti tykännyt. Jotain Vauhgania ja Henkkaa ehkä jakso vähän kuunnella. Noi pentatoniset-, blues-, ym. asteikot osasin kyllä, ku vettä vaan, mutt ei se silti kuulostanut hyvältä. Sitten vasta ku aloin tosissani kiinnostua kyseisestä musasta ja se rupes kuulostamaan oikeesti hyvältä. Myös bluesin soittaminen sai tuon jälkeen ihan uusia ulottuvuuksia ja rupes saamaan oikeesti sisältöä tohon soittamiseen...kun ymmärsi, mitä oikeasti haki.
Ei bluesia osaa soittaa, jos siitä ei yhtään tykkää. Niin se vaan on. Vaikka kuinka on teknisesti helppoa, ni sen päälle pitää ymmärtää, ennenkuin se kuulostaa hyvälle. Sama homma on tietysti ihan missä vaa tyylisuunnssa.
...mutt kuten sanoin. Kannattaa toki opetella noi asteikot. Siitä on varmasti hyötyä.

Keppi puhuu asiaa!
Toi koko bluesin soitto perustuu niin paljon fiilikseen että sitä ei voi oppia pelkkiä skaaloja kelaamalla.
Levyjä pitää kuunnella ja paljon.
Vaikka musiikki olisi perusrakenteeltaan yksinkertaista, niin se ei tarkota että sitä olisi helppo soittaa.

Juu tuo on ihan totta mitä Keppi selitti. Blues on musiikkimuoto, jossa on mielestäni eniten tunnelmaa. Biisit eivät monestikkaan ole teknisesti mitenkään mahdottoman hankalia, mutta jos ostaa yksinkertaisia lickejä soittaa oikealla tunteella niin ne kuulostaa hämmästyttävän hyvältä :)

Juu tuo on ihan totta mitä Keppi selitti. Blues on musiikkimuoto, jossa on mielestäni eniten tunnelmaa. Biisit eivät monestikkaan ole teknisesti mitenkään mahdottoman hankalia, mutta jos ostaa yksinkertaisia lickejä soittaa oikealla tunteella niin ne kuulostaa hämmästyttävän hyvältä :)
Monimutkaisemmat likit onkin sitten kalliimpia, että muista varautua.

Ymmärrän. Blues oli yksi pääsyistä, miksi aloitin kitaran soittamisen. Tunnetta on mukana - Nyt kanavoin sen vain kitaraani...
 
No sä oot aika vahvoilla sitt. Ei tarvii olla edes mikään taitava kitaristi, jos on vaan bluesi ns."veressä". Siitähän tossa on hyvin pitkälle kysymys. Monesti on näitä taitavia kitaristeja, jotka ei kuitenkaan ole sillätavalla sisäistäneet oleellisinta bluesin soitossa. Ne soittavat vaan makeita lickejä perätysten, mutt usein just tää tunne jää unholaan, koska ei oikeen tiedetä siitä mitään. Siksi tällainen amatööri, mistä ensin puhuin...kuulostaa huomattavasti "aidommalta".
Joku viisas joskus heitti, ett bluesissa kaikkein heikoimmilla on keskinkertaiset soittajat.
 
Jos tiedätte jotain helpohkoja lickejä noiden linkeissä antamienne lisäksi, niin... :)
 
Tuolta 12bar.de:stä olen opetellut kolme lickiä.
 
Paras tapa on yksinkertaisesti hakea ne sävelet, mitkä kuulostaa hyvältä. Kuten tossa mainitsit, sullakin on varmaan mielikuva, mitä sä haet, joten yksinkertaisesti etsit ne sävelet=) Venytykset ja vibratot kun saa kohdalleen, niin sillä pääsee jo pitkälle.

Juu tuo on ihan totta mitä Keppi selitti. Blues on musiikkimuoto, jossa on mielestäni eniten tunnelmaa. Biisit eivät monestikkaan ole teknisesti mitenkään mahdottoman hankalia, mutta jos ostaa yksinkertaisia lickejä soittaa oikealla tunteella niin ne kuulostaa hämmästyttävän hyvältä :)
 
Tässä on totuuden siemen...kuitenkin
Itse olen todennut, että sen oikean tunnelman ja saundin saaminen on vaikeaa. Vaikka joku toinen sanookin, että soititpa ton hienosti; on itsellä aina joku nyanssi joka ei muka mielytä...enkä oikein tarkoita mitään täydellisyyteen pyrkimistä. Vaikea laji toi Blues.
 
En halua masentaa. Treeniä vaan !!

Paras tapa on yksinkertaisesti hakea ne sävelet, mitkä kuulostaa hyvältä. Kuten tossa mainitsit, sullakin on varmaan mielikuva, mitä sä haet, joten yksinkertaisesti etsit ne sävelet=) Venytykset ja vibratot kun saa kohdalleen, niin sillä pääsee jo pitkälle.
 
Jep. Huomasinkin juuri tämän, että äkkiä sitä keksii omia "lickejä" kun hieman muokkaa aikaisemmin opittuja tai ylipäätänsä kunhan pysyy edes skaalassa :) Typerää olisikin opetella ulkoa blues-sooloja. Improvisaatiosta ja tunteesta tässä on kysymys. Mutta kuten tuossa jo mainitsin, valmiita lickejä voi käyttää omien keksintöjensä simeninä.
 
Mielestäni olen jo jonkinlaisen blues-soundin saavuttanut. Soittelen blues-midin päälle omaa kikkailua.

Nostinpa ylös tämän vanhan aiheeni kysyäkseni seuraavia asioita:
 
- Mitä hyviä blues-taustaraita-cd-levyjä osaatte suositella? Siis sellaisia, jotka on tarkoitettu nimenomaan blues-komppauksen ja ennen kaikkea sooloilun treenaamiseen. Lisäksi pitäisi olla aina merkitty sävel, jossa raita menee.
 
- Mitä hyviä opaskirjoja voitte suositella bluesin harjoitteluun? Esim. mitä löytyisi Musafasulta?
 
- Hyödyllisiä nettilinkkejä?

Tää kuulostaa tietysti kliseeltä, mutt tärkeitä on kuunnella kyseisen tyylisuunnan musaa. Tottakai skaaloja kannattaa opetella. Niiden kelaaminen auttaa löytämään ne sävelet, joita hakee...tai olettaa hakevansa.
Itse vaan kun aikoinani aloin bluesia soittamaan, niin en tuolloin sitä juurikaan kuunnellut tai edes hirveesti tykännyt. Jotain Vauhgania ja Henkkaa ehkä jakso vähän kuunnella. Noi pentatoniset-, blues-, ym. asteikot osasin kyllä, ku vettä vaan, mutt ei se silti kuulostanut hyvältä. Sitten vasta ku aloin tosissani kiinnostua kyseisestä musasta ja se rupes kuulostamaan oikeesti hyvältä. Myös bluesin soittaminen sai tuon jälkeen ihan uusia ulottuvuuksia ja rupes saamaan oikeesti sisältöä tohon soittamiseen...kun ymmärsi, mitä oikeasti haki.
Ei bluesia osaa soittaa, jos siitä ei yhtään tykkää. Niin se vaan on. Vaikka kuinka on teknisesti helppoa, ni sen päälle pitää ymmärtää, ennenkuin se kuulostaa hyvälle. Sama homma on tietysti ihan missä vaa tyylisuunnssa.
...mutt kuten sanoin. Kannattaa toki opetella noi asteikot. Siitä on varmasti hyötyä.
 
Erittäin totta ja tämä tulisikin jokaisen kitaristin tietää ja pitää mielessä. :-)
 
- Aardfather

Keppi puhuu asiaa!
Toi koko bluesin soitto perustuu niin paljon fiilikseen että sitä ei voi oppia pelkkiä skaaloja kelaamalla.
Levyjä pitää kuunnella ja paljon.
Vaikka musiikki olisi perusrakenteeltaan yksinkertaista, niin se ei tarkota että sitä olisi helppo soittaa.
 
Erittäin hyvin sanottu. :-)
 
- Aardfather

Hae kirjastosta levyjä ja opettele lickejä korvakuulolta, kyllä toi skaalojen edestakainen veivaus kuulostaa AINA paskalta!
 
B.B. King, Albert King, Albert Collins, Eric Clapton, John Lee Hooker, Peter Green, Johnny Watson, Son Seals.. siinä muutamia nimiä..
 
Kiinnitä erityisesti huomiota soittajan dynamiikkaan ja vibratoon.. Tärkeintä on ajoitus, tarkoin ajoitettu venytys juurisäveleen vibratolla höystettynä saa monille kylmiä väreitä niskaan ja alan miehet tietävät että on toi kolli jotain oppinut..

Itse olen pistänyt muuten merkille, että tekemäni virheet kuulostavat usein parhaalta blues-soitannossani. Mistäköhän tämä johtuu?

Itse olen pistänyt muuten merkille, että tekemäni virheet kuulostavat usein parhaalta blues-soitannossani. Mistäköhän tämä johtuu?
 
Kai sä olet vaan niin loistava kitaristi, että kaikki aiemmin tehty kalpenee virheittesikin rinnalla ; )
 
Keikoilla saa aina porukan nauramaan kun ennen sooloa huutaa kaikin voimin että:" 'TU TÄSTÄ MITÄÄN TU!!!" Ja sen jälkeen vääntää viimeisenpäälle soolon joka intensiivisyydessään pääsee noin puoleen SRV:n live parhaimmistosta! (toimii bluesbiiseissä, kerran keikassa)

Tarkoitan siis sitä, että muu soitto ei kuulosta yhtä hyvältä kuin virheet.

B.B. King, Albert King, Albert Collins, Eric Clapton, John Lee Hooker, Peter Green, Johnny Watson, Son Seals.. siinä muutamia nimiä..
 
Kiinnitä erityisesti huomiota soittajan dynamiikkaan ja vibratoon.. Tärkeintä on ajoitus, tarkoin ajoitettu venytys juurisäveleen vibratolla höystettynä saa monille kylmiä väreitä niskaan ja alan miehet tietävät että on toi kolli jotain oppinut..
 
Erityisesti Albert Collinsin soitosta - ja hänen laulunsa ja soittonsa vuorovaikutuksesta - voi oppia yhden oleellisen asian: kysymys on tarinan kertomisesta. Kitara on ikään kuin toinen kertojanääni, joka vuorottelee laulajan kanssa, kommentoi tätä, väittää joskus vastaankin. Tai kertoo ne kaikkein rasvaisimmat yksityiskohdat joita laulaja ei kehtaa. Tai kertoo ne kaikkein tuskallisimmat hetket, joita laulaja ei pysty.
 
Albert Collins ei ole edes ainoa merkittävä blueskitaristi, jonka soolotyyli noudattaa erittäin pitkälti juuri puheen rytmiikkaa. Ja juuri rytmiikka ja fraasien rytmitys on se, joka minun mielestäni erottaa kohtalaisen blueskitaristin koskettavasta blueskitaristista.
 
(Samaa on, sivumennensanoen, väittänyt omasta soitostaan muuan Frank Zappa.)
 
.

Tarkoitan siis sitä, että muu soitto ei kuulosta yhtä hyvältä kuin virheet.
 
Toi on vähän outoa, mutta onhan se niin että jos liikaa pelkästään treenaa juttuja eikä soita sitä bluesia niin se kuulostaa kirjasta soitetulta..
 
Kitaransoittoni kehittyi kun aloin laulaa, tulee keskityttyä enemmän lauluun ja soittaminen tulee itsestään..

Opetusmatskua löytyy myös esim.
truefire.com:ista suuri osa maksullista, mutta liittymällä saa 10 dollaria käyttöönsä. Mukana on monesti MP3 ja PowerTab-versiot ja PDF:nä nuotit (paljon Guitar Playeristä kopsattuja).
 
Ja yks taattu on kirjastot: niistä löytää vaikka kuinka paljon blues-oppikirjoja. Valitse sellainen jossa on CD mukana niin ei tarvitse arvuutella. kirjastot.fi kautta voi etsiä ympäri Suomen, maksaa noin euron noi kaukolainat. Vaihtoehtona: Riffin sivuilla myydään Blues Station -kirjaa, olisikohan siitä mihkään?
 
Slide-putkea ei kannata heti hankkia. (Tai siis itselläni sellainen mutten ole juuri koskaan soittanut. Enkä todellakaan osaa. Kitarani on myös normivireessä, ja kielet liian alhaalle viritetyt). Slide kannattaa olla sellainen että se sopii nimettömään tai pikkurilliin (mulle kitaraliikkeiden putket aina liian isoja). Lasisella pehmeemmät soundit, maksu on parempi. Siitä vaan viinakauppaan etsimään sopivan leveää kaulaa ja mahdollisimman paksua sellaista.

Slide kannattaa olla sellainen että se sopii nimettömään tai pikkurilliin (mulle kitaraliikkeiden putket aina liian isoja). Lasisella pehmeemmät soundit, maksu on parempi.
 
Putken sisäpintaan voi vedellä ilmastointiteippiä tai vaikka rullalaastaria sen verran että putki istuu kunnolla sormeen eikä sormea tarvitse jännittää tai taivuttaa putken pysymiseksi sormessa. Samalla putken massa kasvaa (vähän), mikä parantaa sustainia.
 
Tyylikkäämmän ratkaisun voi tehdä tietysti ruinaamalla keilaavalta aviopuolisolta muutaman kappaleen sellaisia karheapintaisia tarroja, joita laitetaan keilapallojen reikiin otteen parantamiseksi. 8-)
 
.

Mun suosikkini on Dunlopin chrome slide jonka sahasin noin 2/3 pituuteen, kevyempi, ei rasita pikkurilliä, vakiovireessä liu'uttaessa lyhyt on helpompi, näin siis sähkökitaralla, akustisella Gallon viinipullonkaula toimii parhaiten..