Rummut: rumpukamat ›

Huh huh. Jopas olet haasteellisen tehtävän keksinyt. Jos taidot riittää, anna mennä vain.

Jos meinaat täydellisiä transkriptioita tehdä niin aikaa kyllä vie. KW III tuli joskus kolmea ekaa biisiä blokkailtua ja niissä meni kyllä ikä ja terveys.
 
Transkribe ohjelma avuksi niin onnistuu...jotenkin...
 
Tarkoituksena oli joskus tehdä Frank Zappan stricktly commercial kokoelmasta transkriptio mutta ensimmäisen kolmen biisin jälkeen unohdin koko jutun.

Transkribe ohjelma avuksi niin onnistuu...jotenkin...
 
Eeeii.. tosimiehet skriivaa ilman hidastimia. Rewind-napilla pärjää :)
 
joo, oisi kai joku audacity/vastaava ohjelma itsellekin poikaa. Yhden Steve Smithin soolon kirjoitin aikoinaan, kesti muutaman minuutin kunnes tajusin että se meni seitsemään.

Go ahead, nähdään sitten vuonna 2030. Kohtuullisen tiheää tavaraa on. Sen Firen intron tekemiseen meni hyvä iltapäivällinen, tosin suuri osa ajasta paloi sibeliuksen opetteluun.
 
Hieno idea, varsinkin jos lopputuloksen sitten jakaa ilmaiseksi muusikoiden netissä...
e:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=93673

Mitä ihmettä sä niillä teet? Jos aiot soittaa/opetella joitain kw:n biisejä, niin kehitä oma tekniikka jolla kirjoitat koko biisin kulun ja olennaiset rumpujutut yhdelle A4:s arkille.

Onhan se joskus hyvä treenata myös "muiden" juttuja. Saa sitten ammennettua omaan soittoon taas jotain uutta. Samilla se soitto kuulostaa pääosin ihan normaalilta, mutta kyllä sieltä löytyy kohtia missä sillä on ihan omat hässäkät menossa.
 
Nyt mars kuuntelemaan Velvet revolveria tv2:lta!

Mitä ihmettä sä niillä teet? Jos aiot soittaa/opetella joitain kw:n biisejä, niin kehitä oma tekniikka jolla kirjoitat koko biisin kulun ja olennaiset rumpujutut yhdelle A4:s arkille.
 
0) Lopullisena päämääränä ei ole pelkkä biisien blokkaus ja soittaminen, vaan löytää vastaus kysymykseen siitä, mitä Sami itse asiassa soitti ja miksi, ja miten Samin rumpuosuudet liittyvät bassolinjaan, melodiaan ja kitaran komppirytmiin.
 
1) Kuuntelu kehittää korvaa, analyysi kehittää muotojen ja rakenteiden tajuamista. Tiukkaa treeniä aivoille -- asia, joka jää monelta rumpalilta kaiketi huomiotta. ;)
 
2) Nuottien kirjoittaminen auttaa nuotinlukutaidon kehittämisessä, ja nuotinluku nuottikirjoituksen treenaamisessa. Rutiininomainen ja varsinkin yleisen standardin mukainen kirjoitustekniikka on ihan kiva taito. Miksi keksiä oma systeemi, kun olemassa on mitä erinomaisin musiikinkirjoitusjärjestelmä?
 
3) Näin laajan aineiston transkriptiossa tulee ennen pitkää vastaan jonkinlaista toistoa: usein toistuvia fillejä, samankaltaisia komppeja tai metrisiä modulaatioita. Toistuvat musiikilliset ideat ovat omiaan soittajan yleistyylin määrittelemiseen ja jäljittelyyn. Kysy vaikka jazzmieheltä, miten tärkeää hyvien soittajien jäljittely on oman kehittymisesi kannalta.
 
4) Syvällinen perehtyminen Kuoppiksen soittoon KW:ssa on lähes pakollista kaikille wannabe-rokkirumpaleille. Sieltä löytyy pikakuunteluni mukaan kaikki rokkilickit, mitä ihminen elämänsä aikana tulee tarvitsemaan, ja sen kaiken voi soittaa kahdella tomilla. Jos olisin tosi kova tyyppi, uskaltaisin sanoa Kuoppista Suomen Bonzoksi.
 
5) Tärkein syy: pitäähän hullulla tekemistä olla... :)

0) Lopullisena päämääränä ei ole pelkkä biisien blokkaus ja soittaminen, vaan löytää vastaus kysymykseen siitä, Sami itse asiassa soitti ja , ja miten Samin rumpuosuudet liittyvät bassolinjaan, melodiaan ja kitaran komppirytmiin.
 
1) Kuuntelu kehittää korvaa, analyysi kehittää muotojen ja rakenteiden tajuamista. Tiukkaa treeniä aivoille -- asia, joka jää monelta rumpalilta kaiketi huomiotta. ;)
 
2) Nuottien kirjoittaminen auttaa nuotinlukutaidon kehittämisessä, ja nuotinluku nuottikirjoituksen treenaamisessa. Rutiininomainen ja varsinkin yleisen standardin mukainen kirjoitustekniikka on ihan kiva taito. Miksi keksiä oma systeemi, kun olemassa on mitä erinomaisin musiikinkirjoitusjärjestelmä?
 
3) Näin laajan aineiston transkriptiossa tulee ennen pitkää vastaan jonkinlaista toistoa: usein toistuvia fillejä, samankaltaisia komppeja tai metrisiä modulaatioita. Toistuvat musiikilliset ideat ovat omiaan soittajan yleistyylin määrittelemiseen ja jäljittelyyn. Kysy vaikka jazzmieheltä, miten tärkeää hyvien soittajien jäljittely on oman kehittymisesi kannalta.
 
4) Syvällinen perehtyminen Kuoppiksen soittoon KW:ssa on lähes pakollista kaikille wannabe-rokkirumpaleille. Sieltä löytyy pikakuunteluni mukaan kaikki rokkilickit, mitä ihminen elämänsä aikana tulee tarvitsemaan, ja sen kaiken voi soittaa kahdella tomilla. Jos olisin tosi kova tyyppi, uskaltaisin sanoa Kuoppista Suomen Bonzoksi.
 
5) Tärkein syy: pitäähän hullulla tekemistä olla... :)
 
No toi vitonen selittää jo paljon... Hieman yliolkaisesti tossa mainitsin miten itse plukkaan biisejä. Mutta itsellä on siis ideana/tavoitteena se, että (kärjistettynä) jos tulisi eteen tilanne, jossa sanotaan että tunnin päästä lavalle, tossa on kolme biisiä opeteltavaks, niin pystyisin mahdollisen sen kunniakkaasti hoitamaan.
 
Tekniikka on suunnilleen seuraavanlainen: Levy soittimeen, A4:s arkki kallelleen ja kynä käteen>play. Sitten reaali-ajassa alan kirjottamaan ja nuotittamaan sitä mitä kuulen, tietysti välillä pausea ja rewindia käyttäen. Aloitan kaksois-pystyviivalla (tämä aina siirryttäessä biisissä uuteen osaan). Jokaisen kaksoisviivan päälle kirjoitan alkavan biisin osan nimen. Eteenpäin; ideana on että yksi pystyviiva toimii kuten tavallinen tahtiviiva.
 
Edelleen; Kuvitellaan että biisi alkaa säkeistöllä, jossa on sama perusgroove kauttaaltaan. Nuotitan grooven ja vedän tahtiviivan. Tämän jälkeen kirjoitan esim. 7+porcaro-fill ja tuplatahtiviiva jälleen. Eli kyseessä oli 8:n tahdin perussäkeistö, josta siirryttiin porcaro-tyyppisellä fillillä biisin seuraavaan osaan.
 
Eli ideana koko systeemissä on, että kirjoittaessa arkille, edetään koko ajan vasemmalta oikealle ja siten että pystysuunnassa jää tilaa ainakin 4:lle tahtiriville. Lopputulos näyttää yleensä bändikavereille merkilliseltä mielipuoli-partituurilta, ei vähiten kaikista lisämuistari-kirjoituksista johtuen (16th notes on ride, rammstein-feel jne...).
 
Juuri tuo tekee tästä systeemistä itselleni niin toimivan, että ajasta ja juuri sen hetkisestä innokkuudesta riippuen, voin itse säädellä kuinka tarkkaan biisin plukkaan. Myös vapaus kirjoittaa asiat omalla tavalla on plussaa, mieluummin annan esim. jollekkin kahden tahdin mahtifillille jonkin muistiin palauttavan nimen, kuin alan sitä suurennuslasin kanssa nuotittamaan. Yritän kuitenkin aina pitää arkit sen verran luettavina, että niitä viitsii sitten myöhemmin täydennellä. Pikkuhiljaa noita arkkeja on kertynyt yllättävä määrä ja niistä on suunnaton apu äkillisiin coveri-hommiin. Itse olen aivan järjettömän huono ja laiska muistamaan miljoonaa eri biisiä.

No toi vitonen selittää jo paljon... Hieman yliolkaisesti tossa mainitsin miten itse plukkaan biisejä. Mutta itsellä on siis ideana/tavoitteena se, että (kärjistettynä) jos tulisi eteen tilanne, jossa sanotaan että tunnin päästä lavalle, tossa on kolme biisiä opeteltavaks, niin pystyisin mahdollisen sen kunniakkaasti hoitamaan.
 
Tekniikka on suunnilleen seuraavanlainen: Levy soittimeen, A4:s arkki kallelleen ja kynä käteen>play. Sitten reaali-ajassa alan kirjottamaan ja nuotittamaan sitä mitä kuulen, tietysti välillä pausea ja rewindia käyttäen. Aloitan kaksois-pystyviivalla (tämä aina siirryttäessä biisissä uuteen osaan). Jokaisen kaksoisviivan päälle kirjoitan alkavan biisin osan nimen. Eteenpäin; ideana on että yksi pystyviiva toimii kuten tavallinen tahtiviiva.
 
Edelleen; Kuvitellaan että biisi alkaa säkeistöllä, jossa on sama perusgroove kauttaaltaan. Nuotitan grooven ja vedän tahtiviivan. Tämän jälkeen kirjoitan esim. 7+porcaro-fill ja tuplatahtiviiva jälleen. Eli kyseessä oli 8:n tahdin perussäkeistö, josta siirryttiin porcaro-tyyppisellä fillillä biisin seuraavaan osaan.
 
Eli ideana koko systeemissä on, että kirjoittaessa arkille, edetään koko ajan vasemmalta oikealle ja siten että pystysuunnassa jää tilaa ainakin 4:lle tahtiriville. Lopputulos näyttää yleensä bändikavereille merkilliseltä mielipuoli-partituurilta, ei vähiten kaikista lisämuistari-kirjoituksista johtuen (16th notes on ride, rammstein-feel jne...).
 
Juuri tuo tekee tästä systeemistä itselleni niin toimivan, että ajasta ja juuri sen hetkisestä innokkuudesta riippuen, voin itse säädellä kuinka tarkkaan biisin plukkaan. Myös vapaus kirjoittaa asiat omalla tavalla on plussaa, mieluummin annan esim. jollekkin kahden tahdin mahtifillille jonkin muistiin palauttavan nimen, kuin alan sitä suurennuslasin kanssa nuotittamaan. Yritän kuitenkin aina pitää arkit sen verran luettavina, että niitä viitsii sitten myöhemmin täydennellä. Pikkuhiljaa noita arkkeja on kertynyt yllättävä määrä ja niistä on suunnaton apu äkillisiin coveri-hommiin. Itse olen aivan järjettömän huono ja laiska muistamaan miljoonaa eri biisiä.
 
Hyvin sanottu, tuolla tekniikalla oppii biisejä muistamaan lyhyessä ajassa ziljoonan. Tehokas tekniikka kelle tahansa covereita vetävälle. Lapuista luntti käy nopeasti, eikä tarvitse pitää keikalla turhia välipalavereja. Tempotkin mahdollisesti sattuvat kohdalleen heti alusta.

Tarkkoja transkriptioita sitten opiskelumielessä rustaamaan ja juurikin tuota aikaisemmin mainittua tyylianalyysiä ja itsensä kehittämistä tekemään.
 
Eli ettei puhuttaisi taas puurosta ja vellistä, niin alkuperäinen topiikin tekijä ei tuskin ole menossa tunnin kuluttua keikalle veivaamaan Firea, vaan haluaa oppia Sami Kuoppamäen parhaat licksit ja toistuvat kehitelmät sekä kehittää sivussa itseään. Toinen taas haluaa monta biisiä mahdollisimman tehokkaasti haltuun voidakseen soittaa musiikkia yleisölle ja bändin kanssa. Molemmat tekniikat täydentävät toisiaan, ja molemmissa nuottituntemus helpottaa hommaa huomattavasti, joskin se myös kehittyy siinä sivussa.
 
Lätisen taas itsestäänselvyyksiä, mutta se menköön auringonpistoksen piikkiin.

Hyvin sanottu, tuolla tekniikalla oppii biisejä muistamaan lyhyessä ajassa ziljoonan. Tehokas tekniikka kelle tahansa covereita vetävälle. Lapuista luntti käy nopeasti, eikä tarvitse pitää keikalla turhia välipalavereja. Tempotkin mahdollisesti sattuvat kohdalleen heti alusta.

Tarkkoja transkriptioita sitten opiskelumielessä rustaamaan ja juurikin tuota aikaisemmin mainittua tyylianalyysiä ja itsensä kehittämistä tekemään.
 
Juuri näin.

Eeeii.. tosimiehet skriivaa ilman hidastimia. Rewind-napilla pärjää :)
 
Mää en ookkaan tosimiäs. Kyllä sillä hidastimella säästää aikaa ja vaivaa kummasti.

Mää en ookkaan tosimiäs. Kyllä sillä hidastimella säästää aikaa ja vaivaa kummasti.
 
Niin tekee.

Kuuntelin tuossa männäviikolla Kingston Wallia vähän "sillä korvalla", ja sain nerokkaan(?) idean: täydellinen transkriptio ja analyysi kaikista Sami Kuoppamäen rumpuosuuksista Kingston Wallin kolmella pitkäsoitolla. Tiedättekö, onko tällaista tutkielmaa Kuoppiksen KW-rummuttelusta tehty ennen? Vai kannattaako unohtaa koko homma ja mennä mieluummin vaikka kaljalle? :)
 
En ole nähnyt kenenkään kirjoittavan mitään analyysin tynkää edes Samista. Itse tein viime lukuvuonna analyysin Max Roachin soolosta kappaleessa Blue 7 ja siihen meni aikaa noin 2 kuukautta. Laajuutta tuli 34 sivua. Kelaa, kaksi ja puoli minuuttia sooloa!! Rajausvinkki: valitse levy, valitse kappale; valitse levyt, valitse kappaleet joita vertailet; valitse aihe mitä etsit kappaleista, valitse kaikki levyt, valitse kappaleet jne. Jos otat kaikki 30 biisiä leikepöydälle korvasi kehittyy, mutta aikaa menee viisi vuotta. Itse analyysistä oppii eniten ja saa matskun muillekin hyödylliseen muotoon.