Yleistä keskustelua musiikista ›

Itselleni nuottia H ei ole olemassa, mutta on toki H-molli ja H-kieli. H ja B samassa merkityksessä menee rinnakkain, mutta Bb:lle ei ole vaihtoehtoa.

minulle se on aina ja edelleen niin, että on h ja alennettu h on b.

B ja Bb.
 
Puhekielessä piisi menee bertilistä tai bertilbertilistä. Täähän nyt on aivan selvää kauraa.
 
- Osaaks sää hoomollia?
- Jaa MITÄ SÄÄ SANOIT?!?

H on epälooginen, eikä sitä käytetä kuin täällä ja Saksassa. Ilmeisesti jonkin sekaannuksen myötä ylipäänsä otettukin käyttöön. B:tä kannatan nyt ja aina.
 
en jaksanut selata onko jos kirjoitettu....
 
eikös toi B vaan aikoina tulkittu väärin joittenkin munkkien tai vastaavien puolesta ja siksi se olisi H? Näin olen kuullut kerrottavan, että erehdys on kyseessä....

Hoona menee jostain syystä useammin. Beenä joskus

Jos keikalla lennosta vaihdetaan sointua ja mennään just tähän kyseiseen niin huudan basistille "HOO". lapuissa käytän yleensä B:tä

B & Bb
 
H on kuulemma seurausta kirjoitus- tai käännösvirheestä kun H ja B lähes sämannäköisiä jossakin kirjoituksessa.

Jos keikalla lennosta vaihdetaan sointua ja mennään just tähän kyseiseen niin huudan basistille "HOO". lapuissa käytän yleensä B:tä
 
Periaatteessa olen sen logiikan kannalla, että pitäisi käyttää B:tä ja Bb:tä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että varsinkin keikkatilanteessa (ja muussa suullisessa kommunikaatiossa) on väärinymmärryksien vaara liian suuri. Ehkäpä Suomessakin joskus siirrytään kaikessa musiikinopetuksessa tuohon muun maailman käytäntöön. Silloin voi jo keikallakin uskaltautua käyttämään B:tä (tai ainakin viimeistään silloin, kun kaikki H:n käyttäjät ovat eläköityneet/kuolleet).

B & Bb
 
H on kuulemma seurausta kirjoitus- tai käännösvirheestä kun H ja B lähes sämannäköisiä jossakin kirjoituksessa.
 
Ei ihan niin. Joku aika sitten teoriapalstalla aihetta käsiteltiin. On ihan looginen selitys, miksi tuli H ja B.
Jotain sinnepäin, että kun aikoinaan korotus ja alennusmerkkejä ei tunnettu ja jokaisella sävelellä oli kirjainnimi, niin joihinkin asteikkoihin tarvittiin H ja joihinkin B ja ne piti jotenkin erottaa ja se B kirjoitettiin vähän erinäköiseksi sen mukaan kumpaa tarkoitettiin ja se H:ta tarkoittava merkki ole vähän H:n näköinen ja B:tä vähän B:n näköinen.
Niitten nimet oli B durum (kova B eli H) ja B mollum (pehmeä B) eli Bb.
Kun kova on saksaksi hart on tietysti houkuttelevaa ajatella että se siksi oli H:n näköinen.

Ei ihan niin. Joku aika sitten teoriapalstalla aihetta käsiteltiin. On ihan looginen selitys, miksi tuli H ja B.
Jotain sinnepäin, että kun aikoinaan korotus ja alennusmerkkejä ei tunnettu ja jokaisella sävelellä oli kirjainnimi, niin joihinkin asteikkoihin tarvittiin H ja joihinkin B ja ne piti jotenkin erottaa ja se B kirjoitettiin vähän erinäköiseksi sen mukaan kumpaa tarkoitettiin ja se H:ta tarkoittava merkki ole vähän H:n näköinen ja B:tä vähän B:n näköinen.
Niitten nimet oli B durum (kova B eli H) ja B mollum (pehmeä B) eli Bb.
Kun kova on saksaksi hart on tietysti houkuttelevaa ajatella että se siksi oli H:n näköinen.
 
Ok, hyvä korjaustieto. Sinänsä erikoista sillä tarvitaanhan alennusta muissakin asteikoissa eikä muille alennetuille nuoteille ole omaa kirjainta? Tiedätkö miksi anglosaksissa maissa (ja kaikkialla muualla?) käytetään B & Bb eikä samaa merkintää kuin Saksassa ja Suomessa vai käytetäänkö H:ta muuallakin; pohjoismaat?
 
>It may be easier to understand how this happened if we use the small
>letters, not the capitals. A handwritten b is not very different from
>the hand written h. Just open the bottom curve a little, and someone
>will easily mistake the b for an h. And that's what happened. At first
>they wrote "round b" with a full curve for the "b flat", and a "square
>b" with a not quite finished curve at the bottom for the "b sharp".
>Somone - probably in Germany - mistook the "square b" for an "h", and
>thus Germany, and the Scandinavian countries, who always have learnt
>much from German culture, came to read the scale as cdefgahc. In
>English-speaking countries they did not commit this reading error, so
>there you still have cdefgabc for the same scale.
 
EDIT: Jonkinlaisia vastauksia omiin kysymyksiini
 
>The signs flat and natural were in use for one note and one note
>only--B-- for centuries before anybody felt that leading tones and
>tritone corrections needed to be notated. They were called,
>respectively, Soft B and Hard B, and that's why the flat sign looks
>like a b.

eihän nyt kuitenkaan erkkikään käytä mitään idioottimaisia tupla-alennuksia tai -ylennyksiä.
 
Kyllä tämä erkki niihin törmää hyvinkin usein. Ainakin klassisella puolella.
 
Aakkosissa on B. Päättele siitä.
 
On siellä tähän asti H:kin ollut.

Ok, hyvä korjaustieto. Sinänsä erikoista sillä tarvitaanhan alennusta muissakin asteikoissa eikä muille alennetuille nuoteille ole omaa kirjainta? Tiedätkö miksi anglosaksissa maissa (ja kaikkialla muualla?) käytetään B & Bb eikä samaa merkintää kuin Saksassa ja Suomessa vai käytetäänkö H:ta muuallakin; pohjoismaat?
 
Mä en oo hirveän hyvin perehtynyt gregoriaaniseen kirkkomusiikkiin, mutta silloin ne ei todella tarvinneet muita korotuksia/alennuksia kuin H/B.
 
Sun englantilainen leikkeesi oli aika samantapainen kuin mun käsitys/luulo aiheesta
Mä en todella tiedä, miksi tämä keskiaikainen merkintä on säilynyt meillä ja Saksassa, mä yritin vain selittää, että sille on ollut aikoinaan historiallinen loogisuus.

Musiikki on täynnä tällaisia kummallisuuksia, tämä on vain yksi asia muiden joukossa mikä pitää oppia ja tietää.
 
Muutenkin elämässä tulee usein mieleen, että moni asia ja käytäntö ei ole oikein järkevästi ja taloudellisesti tehty... Maailmassa on virheitä

Aina oon käyttänyt B:tä. Nyt kun selvisi että H on saksalaimunkin erehdys (eikä mikään inssioikku) niin se vaikuttaa paljon Hauskemmalta. Se on nyt sitten sitä Homollia. Ei enää mennä Beehen.

H:n olen oppinut. Alkeisteoriatunneista pitäen.
 
Minun aakkoseni ovat CDEFGAHC.
 
Sama täällä. Joskus aikanaan kun noita asteikkoja opettelin, niin tuli todella helposti aakkosista puhuttaessa sanottua notta "aaa bee cee dee ee äf geee aaa... Eiku..."
 
Niin ja H ja B on meikäläiselle. Jos puhun vaikkapa soinnuista jollekin niin sitten on tapauksesta riippuen B ja Bb.

Itsellä on pääasiassa semmoinen tapa, että ajettelen yleensä nuotin olevan H. Jos kuitenkin samassa yhteydessä tarvitaan alenettua H:ta eli suomalaisittain B:tä, niin mielessäni tapahtuu jotain hyvin mielenkiintoista ja H:sta tulee B ja alennettu H/B on tällöin Bb. Miksei muuten ole voitu ottaa käyttöön merkintää Hb? Tuolla merkinnällä ei pitäisi tulla juurikaan epäselvyyksiä.

Lopetan soittamisen ja alan ajaan rallia, ei oo sit Hoota ja Beetä !!!

H ja Ais. Näin ne on mulle opetettu joskus. Voin kyllä seurasta riippuen käyttää mitä tahansa niistä ilmauksista mutta H ja Aissi ni on mun mielessä.

H ja Ais. Näin ne on mulle opetettu joskus. Voin kyllä seurasta riippuen käyttää mitä tahansa niistä ilmauksista mutta H ja Aissi ni on mun mielessä.
 
Tässä on se ero, että vaikka ylennetty ja alennettu voi enharmonisesti olla samoja niin musiikin teorian ja puhdasviritteisten soittimien kannalta ylennetty A ja alennettu H ei ole sama.