Studiotyöskentely ›

Onko järkevää äänittää laulua dynaamisella livekäyttöön tehdyllä mikillä? Pitääkö tässä ottaa jotain erityistä huomioon äänittäessä?
Mitä eroja lopputuloksen kannalta verrattuna konkkamikkiin, huonompi soundi? millä tavalla?
Käytetäänkö dynaamisia mikkejä ollenkaan studiossa laulun äänitykseen? esim shuren 58:a tai vastaavia

Meilläkin on Shuren 57 toiminut yllättävänkin hyvin lauluäänityksissä. Jotenkin tuntuu että bändimme naislaulaja tarttuu tuolla viisseiskalla jopa paremmin nauhalle, kun Roden NT3:lla. edit: tai sitten emme vaan osaa ;)
 
Tässäpä biisi kotipajameiningillä väännetyltä demoltamme, jos kiinnostaa kuunnella. Laulussa nimenomaan tuo 57:
http://www.elisanet.fi/antti.schroderus/mp3/Marvel-Broken.mp3

Minäkun luulin että nimenomaan 58 ois laululle tehty ja 57 sitten kitaralla, rummuille jne. Mitäs eroa näillä 57/58 sitten tarkemmin onkaan, käsittääkseni ovat hyvinkin samanlaisia pienillä oleellisilla eroilla?
Kyllähän tuossa Marvelin biisissä ihan pro-luokan laulusoundi ainakin mun mielestä oli, eli enpä pelkää enää dynaamisia mikkejä laulun äänityksessä.

Minäkun luulin että nimenomaan 58 ois laululle tehty ja 57 sitten kitaralla, rummuille jne. Mitäs eroa näillä 57/58 sitten tarkemmin onkaan, käsittääkseni ovat hyvinkin samanlaisia pienillä oleellisilla eroilla?
Kyllähän tuossa Marvelin biisissä ihan pro-luokan laulusoundi ainakin mun mielestä oli, eli enpä pelkää enää dynaamisia mikkejä laulun äänityksessä.
 
Tämä topatumpi SM58 poimii paremmin nuo alataajuudet, jolloin matalampi miesääni on vaarassa alkaa humisemaan. Equtuksestahan se paljon on kiinni, mutta omien kokemusten perusteella en lähtisi levylle laulamaan 58:lla.
 
SM57, joka taas leikkaa hieman alapäätä on nasaalimpi ja korostaa esim. S-kirjainta kovastikin. Siksi sillä äänittäessä kompressori muodostuu hyväksi kaveriksi, jotta signaali tasapainottuu. 57 on omiaan esimerkiksi juuri kitaravahvistimen äänittämiseen ja livekäytössä se on suosittu tomi- ja virvelimikki. Jälkimmäiseen sitä käytetään usein myös studiossa. Omalle levylle virveli äänitettiin kahdella 57:lla. Toinen päälle ja toinen alle mattoa varten.
 
Joka tapauksessa dynaaminen mikki ei toista laulajan tuottamaa, eli sitä luonnollista dynamiikkaa niin hyvin, kuin kondensaattorimikit, joiden kanssa säätäminen onkin tarkempaa. Omalle levylle lauloin AKG:n 414:ään ja Pearlin 57:een. Molemmat laajakalvoisia konkkia. Jälki ei sattunut pahasti omaankaan korvaan, joten suosittelen kyllä lämpimästi haalimaan jonkin kelvollisen laajakalvokondensaattorin. Toisaalta, demokäyttöön ja parempaankin luulisi tuon SM57:n olevan aivan riittävä, ellei hyväkin sopivasti kompressoituna.. Työstöstähän se vain on kiinni..

SM57, joka taas leikkaa hieman alapäätä on nasaalimpi ja korostaa esim. S-kirjainta kovastikin.
 
Oon kuullut todella hirveitä "ässiä" 57:lla äänitettynä, mutta toisaalta se on myöskin laulajasta ja ääntämisestäkin kiinni. Meidän laulajalla tuo ei ole muodostunut ongelmaksi.

Daniel Lanois- tuotannon U2 levyillä taitaa bono hönkiä viiskasiin joka biisissä...
 
On tullut käytettyä & toimivaksi todettua...

Huomautampa vaan tähän, että 58:ssa ja 57:ssa on ihan sama kapseli, mutta 58:ssa sen eteen on laitettu pop-filtteri (eli se pallo).
Taajuusvasteet ja suuntakuviot olvat melko identtiset, mutta 57 ottaa bassoa (olikohan jo 125Hz) pallokuviolla melkolailla.

Taajuusvasteet ja suuntakuviot olvat melko identtiset
http://www.shure.com/images/response/fSM58_large.gif
http://www.shure.com/images/response/fSM57_large.gif
Jep jep...
 
mutta 57 ottaa bassoa (olikohan jo 125Hz) pallokuviolla melkolailla.
Täh?

Huomautampa vaan tähän, että 58:ssa ja 57:ssa on ihan sama kapseli, mutta 58:ssa sen eteen on laitettu pop-filtteri (eli se pallo).
Taajuusvasteet ja suuntakuviot olvat melko identtiset, mutta 57 ottaa bassoa (olikohan jo 125Hz) pallokuviolla melkolailla.
 
Sen pallon lisäksi erona on kapselin takainen rakenne ja se ilmarakosysteemi, joiden avulla (luonnostaan pallokuvioisesta) kapselista saadaan hertta. Viritys on kummassakin erilainen, mikä vaikuttaa paitsi suuntakuvioeroihin myös taajuusvasteeseen. Eli se vanha myytti siitä, kuinka "viiskasista saa seiskan ruuvaamalla grillin veke" ei ihan pidä paikkaansa.

Jos käyttää passiivista dynaamista mikkiä (Rödellä on aktiivinenkin mallistossa) kannattaa käyttää hyvälaatuista ja mahdollisimman lyhyttä mikkikaapelia (2-3 m) suoraan mikkietuvahvistimeen (ei siis suoraan kaukokaapeliin tms.).
 
Rödellä on myös tuommoinen mikin perään liitettävä etuvahvistinmötikkä:
http://www.rodemic.com/images_specs/D-PowPlug_v03%20310305_prnt.pdf
 
SM7 olisi kyllä parempi dynaaminen kuin 58 tai 57. Samoin EV RE20.

Ei taida toi kaapelin pituus enää siinä konkurssissa painaa.
Meinaan ettet sä saa enää huomattavia irti dynamiikasta/kohinasuhteesta.

Eli se vanha myytti siitä, kuinka "viiskasista saa seiskan ruuvaamalla grillin veke" ei ihan pidä paikkaansa.
 
Se on kyllä niin lähellä kuin vain voi olla, ne muoviliuskat ja parin millin vaahtomuovi 57:ssa on melko lailla kosmetiikkaa - ennemminkin vanha myytti alkaa olla se, että viiskasista ei saa viisseiskaa.
 
Tämä on korvin todettu kerta toisensa jälkeen ja Shurekin on vanhastaan ollut samaa mieltä (varoittaen kuitenkin siitä, että 58 kapseli on täysin suojaton ilman palloa).
 
Täysin varmaa on kuitenkin se, että 57:sta ei saa 58:a virittämällä 58:n pallogrilliä roudausteipillä 57:n eteen. Älkää suotta kokeilko, se ei mahdu...

Toi Marvelin laulusoundi on kyllä oikein hyvä, mutta noin taustalle miksattuna yksityiskohdista ei saa erityisen hyvin selvää, ja kyllähän ne ässät aika hyvin esillä on.
 
Edit: Tota basarisoundia sen sijaan vois pohtia vähän enemmänkin. Kuulostaa 58:silta, ei millään hyvällä... ;)
 
Kerkko Koskinen taitaa kans suosia 57:aa studiossa. Ja Stingin monista biiseistä kuulee selkeesti miten siinä puhistaan SM:ään ja läheltä. Soundista voi sitten olla montaa mieltä.
 
Rode NT-3 on kategorialtaan pienikalvoinen konkkamikki, joten sen kanssa laulun äänittäminen onkin jo melkein haaste. Itse olen vastaavantyylisellä mikillä saanut aika hyvät laulut 30cm päästä, mutta kyllä se 15-20cm päässä köllöttävä isokalvoinen on silti aina se ensimmäinen vaihtoehto. Jos laulusoundi ei kuulosta hyvältä, saattaa olla ettei mikissä ole yhtään mitään vikaa... ;) Näin itsellä oli ensireaktiot, kun ei voinut enään syyttää mikkiä soundista.
 
-Aki.

Kyllä nuo "pienikalvoiset" konkkamikit voivat olla melkoisia myös alapään toistoltaan jos mikkien elektroniikkaa vähän säätää. Modasin vähän aika sitten yhtä Thomannin SC100-II:sta ja vaihdoin FET:in jälkeiset konkat 220 nF arvoisista 1 uF kokoisiksi (ja ennen FET:tiä olevan 1 nF keraamisen polystyreeniseen, ei vaikuta alapään toistoon mutta muuten parantaa saudia erittäin paljon) niin jopa tuli alapäätä melkoisesti lisää. Siihen popfiltteri päälle niin kyllä toimii siinä kuin isompikinkalvoinen. Itse asiassa esim. MXL:n 603 "pienikalvoisessa" ja MXL990 "laajakalvoisessa" mikeissä on sama 20 mm halkaisijaltaan oleva kapseli. Kumma juttu että toinen on pienikalvoinen ja toinen isokalvoinen vaikka eroa ei ole milliäkään. Muuten noilla modeilla noi tbonet ovat aikas hyviä mikkejä.

Rode NT-3 on kategorialtaan pienikalvoinen konkkamikki, joten sen kanssa laulun äänittäminen onkin jo melkein haaste.
 
Löytyy myös tapauksia joissa pienikalvoinenkin konkka voi olla oikea valinta. Säännöllisesti äänittämäni solistin kohdalla on AKG:n C535 tähän mennessä joka ainut kerta mikrofonivalintaa tehdessä pessyt tarjolla olleet laajakalvoiset ja dynaamiset lähes suvereenisti. Kapula vain sattuu jostain syystä poimimaan ko. (nais-)laulajan klangin ja rekisterin erittäin hyvin.

Mitäs mieltä olette Sennheiserin e835:stä verrattuna Shuren 57/58:n?
Mikä muuten on yleensä se perimmäinen syy miksi käyttää konkkamikkiä eikä dynaamista laulun äänityksessä ?
Tätä vähän ihmettelen kun tuntuu dynaamisillakin saavan jälkeä aikaan.

Mikä muuten on yleensä se perimmäinen syy miksi käyttää konkkamikkiä eikä dynaamista laulun äänityksessä ?
 
Yksinkertaistettuna: konkat ovat herkempiä, etenkin ylätaajuuksilla.
 
Tästä samaisesta syystä esimerkiksi mainittu 57 on erittäin varteenotettava valinta dynamiikaltaan ja sibilanttitiheydeltään köyhän mutta tasaisen lujaa tuuttaavan matalan örinän purkittamiseen :-)

Kyllä oon ite ainaki huomannu et omalle äänelle dynaamiset mikit ovat oikeestaan parempia. Ja käytän juuri mainitsemaasi 58 omissa nauhoituksissa. Esimerkkinä Metallican James Hetfield jonka laulut nauhoitettiin pääasiassa Shuren SM57 muistaakseni reload albumille...
 
Oliskohan kyseessä sittenkin ollut SM7?

Tämä dyna/konkka- keskustelu on mielenkiintoinen sitäkin taustaa vasten, että miten lyttyyn laulu usein kompressoidaan, jotta se istuisi vastaavanlaisiin lytättyihin taustoihin. Voisi ajatella, että dynaamisella mikillä homma olisi jo puolitiessä ja konkkaa joutuisi vaan prosessoimaan enemmän. Lopputulos olisi kutakuinkin sama, tosin musasta riippuen.