Muistan kyllä T-illat, kuten niitä kutsuttiin sitten 80-luvun puolella. Sämpylää ja teetä sai edelleenkin. Yhteislauluja en tullut kait niin kauheasti kuunnelleeksi.
Salin deejii aloitti aina diskoillan "Tonava kaunoisella". Neljännessä kerroksessa oli jonkinlainen vaihtoehtodisko, jossa pitkätukkainen ja -partainen mies soitti Santanaa ja muuta hippipoppia. Seinällä oli ilmoitus "Jokainen hakee tanssimaan itse".
Kun T-illat sitten loppuivat vuosikymmenen puolivälissä, silloin Radio Cityssä lähetetyn opiskelijaradio-ohjelman toimittaja kyseli sitten eri ihmisiltä, millainen isku tämä oli opiskelijakulttuurille. Joku suorastaan kiukkuiseksi äitynyt tyyppi totesi suunnilleen, että "jos opiskelijakulttuuri on tuosta kiinni, niin sitten sen sopii kuollakin".
Ihan kivaa tuolla toisinaan oli, joo. Etenkin jos tapasi tuttuja. - Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. |
Bardi
jPekka
