Aihe: Aulanko bluesit 17. - 18.6
1
PIM
13.06.2005 10:14:16
Onkos kukaan tulossa kuuntelemaan T-birdsejä Aulangolle ensi viikonloppuna? Olisiko minimiitin paikka?
 
http://blues.aulanko.com/
...ttu tätä elämää, yhtenä päivän autokuume ja toisen GAS...
Blue Moon
13.06.2005 10:36:52
 
 
Lauantaiksi on liput hommattuna.
- Blues ain't nothin' but a lowdown shakin' chill -
zimo
13.06.2005 17:11:43
Lauantaina olis tarkotus mennä.
Veikko
13.06.2005 17:42:08
Jos lapsenhoito järjestyy niin lauantaina saavun paikalle.
Tampereen dadaveikot (Have mercy)
J.Mikkola
14.06.2005 18:15:11
Tavoitteena olla paikalla koko viikonloppu.
Mikä ei tapa, sattuu ihan stanasti
Capu
16.06.2005 15:16:39
Pitäsköhän sitä raahautua..
doktorkoo
17.06.2005 07:53:09
Natürlich!
 
onkos kellään tietoa, onko toi piknik-tyyppinen tapahtuma, saako ottaa omat eväät (myös viinit) mukaan?
 
-doktorkoo
PIM
17.06.2005 15:46:10
Natürlich!
 
onkos kellään tietoa, onko toi piknik-tyyppinen tapahtuma, saako ottaa omat eväät (myös viinit) mukaan?
 
-doktorkoo

 
Piknikkorit mukaan vaan ja Aulangolle. Toivottavasti sää suosii kuten viime vuonna, vaikka vähän huonolta noi ennusteet taitaa tällä hetkellä näyttä sen suhteen
...ttu tätä elämää, yhtenä päivän autokuume ja toisen GAS...
J.Mikkola
17.06.2005 19:47:15
Darned. Näinkö jää yksipäiväiseksi meikäläisen tämänvuotinen Aulanko Blues, kun en vieläkään ole päässyt lähtemään. No mutta, huomenna viimeistään ollaan paikalla.
Mikä ei tapa, sattuu ihan stanasti
blyysi
19.06.2005 08:13:59
 
 
Joo, kyllähän Fabbarit taas toimi! Itselle kitaristina oli positiivinen yllätys Kirk Fletcher, kun en ole mieheen juuri tutustunut. Veteli aikas mesevästi esim. Dirty Workissa sekä She's Tuff:ssa pikkusälää Curranin kompin takana.
doktorkoo
19.06.2005 11:54:27
Itselle kitaristina oli positiivinen yllätys Kirk Fletcher, kun en ole mieheen juuri tutustunut. Veteli aikas mesevästi esim. Dirty Workissa sekä She's Tuff:ssa pikkusälää Curranin kompin takana.
 
Mun mielestä taitava, mutta sieluton, tommosia mahtuu 15 tusinaan. Lisäksi ihan hirveä vola ja särö, ei istunu ollenkaan muuhun bändiin. Yhtä väsyttävää soittoa kuin sen edellisen, Goneyan. Nuotteja tahtiin niin montakun ehtii...
 
Sen sijaan Curran täytti ja ylitti kaikki odotukset, mieshän soitti lähes kuin Jimmie, vaikka ulkonäkö olikin enempi Sid Vicious (c;. Wilson tekis viisaasti kun heittäis Fletcherin mäelle ja jatkais Curranin kanssa pelkästään. Silloin ois vanha kunnon T-birds melkein takasin!
 
Ja Ronnie James veti aivan uskomattoman hienoa bassoa siihen uuteen biisiin, I'm a postman tai jotain...
 
Wentus oli pirun hyvä, samoin Seasick Steve. Partajeesus oli oikea showmies. Zetterberg ei yllättänyt, mutta etenkin keikan jälkipuoliskan soul-biisit kulki makeasti.
 
Ja t-bones: tervetuloa takaisin bluesin pariin, taidan lähteä tästä levykauppaan!
 
-doktor koo
PIM
19.06.2005 12:24:53
Mun mielestä taitava, mutta sieluton, tommosia mahtuu 15 tusinaan. Lisäksi ihan hirveä vola ja särö, ei istunu ollenkaan muuhun bändiin. Yhtä väsyttävää soittoa kuin sen edellisen, Goneyan. Nuotteja tahtiin niin montakun ehtii...
 
Osaisiko tuota paremmin sanoa. Paikoitelle tilutusta vailla järjen hiventäkään eikä äijän soundeissakaan ollut juuri kehumista.
 
Sen sijaan Curran täytti ja ylitti kaikki odotukset, mieshän soitti lähes kuin Jimmie, vaikka ulkonäkö olikin enempi Sid Vicious (c;. Wilson tekis viisaasti kun heittäis Fletcherin mäelle ja jatkais Curranin kanssa pelkästään. Silloin ois vanha kunnon T-birds melkein takasin!
 
T-birds pärjäisi kyllä vallan mainiosti yhdellä kitaristillakin.
 
Ja Ronnie James veti aivan uskomattoman hienoa bassoa siihen uuteen biisiin, I'm a postman tai jotain...
 
Kun vaan olis saanu jotain selvää kun välillä ääni meni ihan puuroksi.
 
Wentus oli pirun hyvä, samoin Seasick Steve. Partajeesus oli oikea showmies. Zetterberg ei yllättänyt, mutta etenkin keikan jälkipuoliskan soul-biisit kulki makeasti.
 
Kaiken kaikkiaan bändivalinnat oli varsin onnistuneet. Bluestyyleistä tuli katettua lähes kaikki Seasick Steven rujoimmasta slidebluesista Zetterbergin soulbluesiin.
 
Aulanko-bluesien kohokohta taisi olla kuitenkin jameissa kun Groovy Eyesin vieraaksi lavalle kapusivat Seasick Steve, Zetterberg, Kim Wilson ja Lahden harpistilahjakkuus Ismo Haavisto. Harvoin tätä herkkua pääsee todistamaan metrin päästä livenä, ainakaan täällä Hämeenlinnassa. Lopun jamit kuivahti taas sitten ikävästi kun soittajia kyllä olis ollut, mutta kun lavalla oli vain Leftyn vasuri kitara eikä muita vasenkätisiä kitaristeja sitten ollut paikalla. Tästä pieni miinus muuten lähes täydelliseen bluespäivään.
...ttu tätä elämää, yhtenä päivän autokuume ja toisen GAS...
blyysi
20.06.2005 11:02:31
 
 
Mun mielestä taitava, mutta sieluton, tommosia mahtuu 15 tusinaan. Lisäksi ihan hirveä vola ja särö, ei istunu ollenkaan muuhun bändiin. Yhtä väsyttävää soittoa kuin sen edellisen, Goneyan. Nuotteja tahtiin niin montakun ehtii...
 
No nämähän on makuasioita.. Minusta taas Curranin minimalistisempi ja Fletcherin hieman "kiireisempi" soitto olivat mukavia kontrasteja. Ei kyseessä ollut yhden SRV:n ja kaksi Hendrixin levyä omistava "blueskitaristi". Kyllä sen nuotinvalinnoista kuuli, että on se bluesinsa opiskellut. Soitossa oli myös tyyliskaalaa, pikkuhienouksia ja dynamiikkaa mukana, vaikka sieltä yhdessä biisissä tulikin sellainen toistettu rock-licksi, josta ehkä johtui tuo tilutuskommenttikin.. Se vähän särähti munkin korvaan ja kattelin siinä alussa itsekin hieman epäillen, mutta mielestäni soitti esim. edellä mainitsemissani biiseissä hienosti. Mutta niinkuin sanoin, makuasioitahan nämä ja eihän näistä tappelemaan tarvitse ryhtyä;)
 
Sen sijaan Curran täytti ja ylitti kaikki odotukset, mieshän soitti lähes kuin Jimmie, vaikka ulkonäkö olikin enempi Sid Vicious
 
Oli tosiaan hassua katella punkkarin näköistä jätkää vetämässä tiukkaa swingisooloa siinä lopussa! Se pikku-riku veto oli myös aika raju!
Blue Moon
22.06.2005 07:46:17 (muokattu 22.06.2005 08:11:09)
 
 
Jep, hyvät kekkerit olivat. Mielestäni kaikki esiintyjät lunastivat odotukset. Kohokohtina omasta mielestäni olivat Peten jo mainitsema Groovy Eyes vierailijoineen, Zetterbergin tyylikäs soulblues ja Seasick Steven raaka ja hypnoottinen runttaus.
- Blues ain't nothin' but a lowdown shakin' chill -
J.Mikkola
22.06.2005 14:59:25
PeteH:ta komppaan. Latopippalot todellakin kruunasivat illan. Itse ehdin paikalle vasta Honey B. & T-Bonesin setin alkuun, kivaa kuultavaa oli combon paluu "juurille".
 
T-birds ei pahemmin sytyttänyt, liiallinen sooloilu ei edesauttanut asiaa.
 
Eipä siellä nuista jameista juuri mitään ole edellisilläkään kerroilla tullut, jos muistini oikein palvelee. Mutta ensi vuonna uudestaan.
Mikä ei tapa, sattuu ihan stanasti
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)