Roots ›

Onkos kukaan tulossa kuuntelemaan T-birdsejä Aulangolle ensi viikonloppuna? Olisiko minimiitin paikka?
 
http://blues.aulanko.com/

Lauantaiksi on liput hommattuna.

Lauantaina olis tarkotus mennä.

Tavoitteena olla paikalla koko viikonloppu.

Pitäsköhän sitä raahautua..

Natürlich!
 
onkos kellään tietoa, onko toi piknik-tyyppinen tapahtuma, saako ottaa omat eväät (myös viinit) mukaan?
 
-doktorkoo

Natürlich!
 
onkos kellään tietoa, onko toi piknik-tyyppinen tapahtuma, saako ottaa omat eväät (myös viinit) mukaan?
 
-doktorkoo
 
Piknikkorit mukaan vaan ja Aulangolle. Toivottavasti sää suosii kuten viime vuonna, vaikka vähän huonolta noi ennusteet taitaa tällä hetkellä näyttä sen suhteen

Darned. Näinkö jää yksipäiväiseksi meikäläisen tämänvuotinen Aulanko Blues, kun en vieläkään ole päässyt lähtemään. No mutta, huomenna viimeistään ollaan paikalla.

Joo, kyllähän Fabbarit taas toimi! Itselle kitaristina oli positiivinen yllätys Kirk Fletcher, kun en ole mieheen juuri tutustunut. Veteli aikas mesevästi esim. Dirty Workissa sekä She's Tuff:ssa pikkusälää Curranin kompin takana.

Itselle kitaristina oli positiivinen yllätys Kirk Fletcher, kun en ole mieheen juuri tutustunut. Veteli aikas mesevästi esim. Dirty Workissa sekä She's Tuff:ssa pikkusälää Curranin kompin takana.
 
Mun mielestä taitava, mutta sieluton, tommosia mahtuu 15 tusinaan. Lisäksi ihan hirveä vola ja särö, ei istunu ollenkaan muuhun bändiin. Yhtä väsyttävää soittoa kuin sen edellisen, Goneyan. Nuotteja tahtiin niin montakun ehtii...
 
Sen sijaan Curran täytti ja ylitti kaikki odotukset, mieshän soitti lähes kuin Jimmie, vaikka ulkonäkö olikin enempi Sid Vicious (c;. Wilson tekis viisaasti kun heittäis Fletcherin mäelle ja jatkais Curranin kanssa pelkästään. Silloin ois vanha kunnon T-birds melkein takasin!
 
Ja Ronnie James veti aivan uskomattoman hienoa bassoa siihen uuteen biisiin, I'm a postman tai jotain...
 
Wentus oli pirun hyvä, samoin Seasick Steve. Partajeesus oli oikea showmies. Zetterberg ei yllättänyt, mutta etenkin keikan jälkipuoliskan soul-biisit kulki makeasti.
 
Ja t-bones: tervetuloa takaisin bluesin pariin, taidan lähteä tästä levykauppaan!
 
-doktor koo

Mun mielestä taitava, mutta sieluton, tommosia mahtuu 15 tusinaan. Lisäksi ihan hirveä vola ja särö, ei istunu ollenkaan muuhun bändiin. Yhtä väsyttävää soittoa kuin sen edellisen, Goneyan. Nuotteja tahtiin niin montakun ehtii...
 
Osaisiko tuota paremmin sanoa. Paikoitelle tilutusta vailla järjen hiventäkään eikä äijän soundeissakaan ollut juuri kehumista.
 
Sen sijaan Curran täytti ja ylitti kaikki odotukset, mieshän soitti lähes kuin Jimmie, vaikka ulkonäkö olikin enempi Sid Vicious (c;. Wilson tekis viisaasti kun heittäis Fletcherin mäelle ja jatkais Curranin kanssa pelkästään. Silloin ois vanha kunnon T-birds melkein takasin!
 
T-birds pärjäisi kyllä vallan mainiosti yhdellä kitaristillakin.
 
Ja Ronnie James veti aivan uskomattoman hienoa bassoa siihen uuteen biisiin, I'm a postman tai jotain...
 
Kun vaan olis saanu jotain selvää kun välillä ääni meni ihan puuroksi.
 
Wentus oli pirun hyvä, samoin Seasick Steve. Partajeesus oli oikea showmies. Zetterberg ei yllättänyt, mutta etenkin keikan jälkipuoliskan soul-biisit kulki makeasti.
 
Kaiken kaikkiaan bändivalinnat oli varsin onnistuneet. Bluestyyleistä tuli katettua lähes kaikki Seasick Steven rujoimmasta slidebluesista Zetterbergin soulbluesiin.
 
Aulanko-bluesien kohokohta taisi olla kuitenkin jameissa kun Groovy Eyesin vieraaksi lavalle kapusivat Seasick Steve, Zetterberg, Kim Wilson ja Lahden harpistilahjakkuus Ismo Haavisto. Harvoin tätä herkkua pääsee todistamaan metrin päästä livenä, ainakaan täällä Hämeenlinnassa. Lopun jamit kuivahti taas sitten ikävästi kun soittajia kyllä olis ollut, mutta kun lavalla oli vain Leftyn vasuri kitara eikä muita vasenkätisiä kitaristeja sitten ollut paikalla. Tästä pieni miinus muuten lähes täydelliseen bluespäivään.

Osaisiko tuota paremmin sanoa. Paikoitelle tilutusta vailla järjen hiventäkään eikä äijän soundeissakaan ollut juuri kehumista.
 
Jep ja soundihan tosiaan oli terävä, mutta viiltävä...niin kuin kyllä toisellakin kitaristilla, mielestäni. Melkein jo kaivoin korvatulpat taskusta, kun treblet niin viilsi korvia. Paljon mieluummin kuuntelin muita päivän kitaristeja. Itse asiassa mulle oli koko T-birds hieman pettymys, ikävä kyllä. Kovempaa tuli kuin muut (tietysti) ja aika puuroa oli välillä. Ja niin kuin sanoin oli kitarasoundit kyllä aika riipivät ja jotenkin vähän ohkaiset.
 
Wentus oli todella positiivinen yllätys. Viimeksi olen heidät nähnyt monta vuotta sitten. Tämä oli ehdottomasti parempi kuin silloin vuosia sitten. Sounditkin oli hyvin tasapainoiset ja kitarasoundit mukavasti erilaiset ja toisiaan täydentävät. Tele/Strato toimi tosi hyvin. Minulle päivän parasta antia.
 
Zetterberg kyllä lauloi komiasti, mutta jotenkin odotin kitaroinnilta enemmän. Hyvää perusbluesia. Soitti aika paljon harppua.
 
Merisairasta Steveä en ehtinyt nähdä.
 
Honey B oli kanssa mukavaa kuultavaa. Vähän erilaista bluesia. Vaimokin sanoi tykkäävänsä, kun ei tule samaa biisiä puoli tuntia putkeen. ;-)
 
Loppujameja ei enää jaksettu, mutta muuten kokonaisuutena mukava päivä. Ei loistava, mutta hyvä kuitenkin. Saatan mennä toistekin.

Jep, hyvät kekkerit olivat. Mielestäni kaikki esiintyjät lunastivat odotukset. Kohokohtina omasta mielestäni olivat Peten jo mainitsema Groovy Eyes vierailijoineen, Zetterbergin tyylikäs soulblues ja Seasick Steven raaka ja hypnoottinen runttaus.

PeteH:ta komppaan. Latopippalot todellakin kruunasivat illan. Itse ehdin paikalle vasta Honey B. & T-Bonesin setin alkuun, kivaa kuultavaa oli combon paluu "juurille".
 
T-birds ei pahemmin sytyttänyt, liiallinen sooloilu ei edesauttanut asiaa.
 
Eipä siellä nuista jameista juuri mitään ole edellisilläkään kerroilla tullut, jos muistini oikein palvelee. Mutta ensi vuonna uudestaan.