Rummut: rumpukamat ›

Piano-opettajani on mulle sillon tällön kironnut sitä että kun aika yritetään kuunnella solistia niin tarkkaan. Jos soittaa pari neljäsosatriolia niin koko bändi on heti messissä soittamassa niitä samoja neljäsosatrioleja. Ei sekään kyllä hyvältä kuulosta.
(tämä siis oli yhtyvä mielipide jazzmiehen kommenttiin, jos ymmärsin oikein)
 
Tuossa mua on kusetettu. Rumpumaikka pitkään painotti että se on homman juju. Sitten sain kuulla monelta taholta että se on helvetin ärsyttävää. Ketä tässä nyt enää uskoo???

Otetaan kaksi rumpalia: toinen soittaa peruskaavalla, ja toinen tällä mainitsemallasi otteella. Miten se kuuluu kuunteluaitioon? Siis joku kokreettinen ero.
 
Ihan ei valjennut kysymyksesi "peruskaava" ja "mainitsemasi ote". Mutta esityksen arviointi riippuu paljolti siitä kuka istuu kuuntelemassa. Jos itse kuuntelen rumpalia jazzkeikalla, käy asia minulle selväksi parissa minuutissa onko hän levynsä kuunnellut eli onko hän sisällä jazzidiomissa. Ensiksi kiinnitän huomiota settibalanssiin ja pulssinpitotaitoon. Yleensä sitten kuuntelen komppausfraaseja, taitteiden soittamista ja rumpalin sulautumista muuhun rytmisektioon. Ja edelleen kommunikoinnin ulottuvuuksia ja sooloja. Konkreettisemmaksi en nyt saa tätä parin Velkon jälkeen:)

Ihan ei valjennut kysymyksesi "peruskaava" ja "mainitsemasi ote". Mutta esityksen arviointi riippuu paljolti siitä kuka istuu kuuntelemassa. Jos itse kuuntelen rumpalia jazzkeikalla, käy asia minulle selväksi parissa minuutissa onko hän levynsä kuunnellut eli onko hän sisällä jazzidiomissa. Ensiksi kiinnitän huomiota settibalanssiin ja pulssinpitotaitoon. Yleensä sitten kuuntelen komppausfraaseja, taitteiden soittamista ja rumpalin sulautumista muuhun rytmisektioon. Ja edelleen kommunikoinnin ulottuvuuksia ja sooloja. Konkreettisemmaksi en nyt saa tätä parin Velkon jälkeen:)
 
Niin, kysymyksen asettelu olisi ehkä voinut parin Olvin jälkeen olla "selvempi". Jokatapauksessa en näe eroa siinä, onko rumpali omaksunut soiton kautta itse fraasinsa vai onko kenties opiskelu tuottanut tulosta ja saanut soittoon sitäkautta lisää "henkeä".
 
Ehkäpä kysymykseni halusi ottaa kantaa leijuvaan lauseeseen esi-isistä, jotka eivät palaa kapulan varteen ..vaikka kuinka takoo. Miten konkreettisesti erotan historiaa tuntevan soittajan, ja miten itseopiskelleen? Jos näillä kahdella lyömäsoitin-kansakunnalla ei välitöntä eroa ole, on esi-isistä puhuminen verrattavissa Kalevalan kansantarinoihin.

Tarkottaakohan jazzmies sitä, että joku on soittanut harjotukset Rileyn kirjasta ja soittaa fraaseja ulkomuististaan ja toinen on kuunnellut levyjä ja vetää fiiliksen mukaan?
 
Siinä nimittäin on aika suuri ero..

Piano-opettajani on mulle sillon tällön kironnut sitä että kun aika yritetään kuunnella solistia niin tarkkaan. Jos soittaa pari neljäsosatriolia niin koko bändi on heti messissä soittamassa niitä samoja neljäsosatrioleja. Ei sekään kyllä hyvältä kuulosta.
 
On aivan eri asia soittaa korvat höröllä ja reagoida, kun soittaa korvat höröllä ja reagoida joka ikiseen tapahtumaan ja vieläpä siten että kopioi esim.rytmit solistilta yksi yhteen. (esim.nuo yllä mainitut neljäsosatriolit) Tuolle liipasinherkälle apinoinnille on nimikin. Se on mickeymousing.

Jokatapauksessa en näe eroa siinä, onko rumpali omaksunut soiton kautta itse fraasinsa vai onko kenties opiskelu tuottanut tulosta ja saanut soittoon sitäkautta lisää "henkeä".
 
Ehkäpä kysymykseni halusi ottaa kantaa leijuvaan lauseeseen esi-isistä, jotka eivät palaa kapulan varteen ..vaikka kuinka takoo. Miten konkreettisesti erotan historiaa tuntevan soittajan, ja miten itseopiskelleen?
 
Olen samaa mieltä siitä, että sama miten puhuttelee kunhan puhuttelee. Itse edustan jazzin renkutuksessa "oppinutta tyyliä", mutta kuitenkin minullakin on vapaamman jamittelijan lähtökohdat jazzin soittoon. Varhaisemman Säilykkeen peartismi-brufordismi-bozzioismi-benanteismi on jazzin soitossani vähitellen korvautunut roachismi-phillyjoeismi-tonysmi-elivinismi-stewartismilla. Muutoksen positiivinen lopputulos ja perinpohjainen jazzin analyysi näkyy siinä, että osun useammin muiden soittajien kanssa samoille tahdinosille, osaan laulaa trumpetistin fraasit loppuun ja osaan paremmin vastata muilta soittajilta tuleviin jazzmaisiin "kysymyksiin". Lähes kirosanaksi muodostunut "tyylinmukaisuus" on ansainnut paikkansa soitossani, mikä on luontaisesti työntänyt kokonaisuutta liikaa rikkovat tilut takavasemmalle. Joten tunnen olevani vapaampi tyylin sisäisessä vapaudessa kuin vapauden häröilevässä vankilassa. Tämä on juuri tarkoittamaani jazzin kieltä ja esi-isien rumpua.
 
Historiaa tuntevan soittajan erottaa itseoppineesta parhaiten soittolavalla. On hienoa kuulla jos joku soittokavereista soittaa tiettyyn biisiin jonkun jutun, jonka itsekin on kuunnellut Milesin levyltä 70 kertaa.
 
Kaikessa musiikissa on oma syntaksinsa, koodi ja funktio. Free-improvisoinnissakin voi olla oma koodinsa ja säännöstönsä, jos esimerkiksi pyritään välttämään pulssia tai funktionaalista harmoniaa. Uffe Krokfors sanoi eräällä klinikalla, että hän soittaa samoja tonaalisia kadensseja myös vapaaseen improvisointiin. Ilman licksejä tai lainoja tonaalisesta jazzista vietäisiin "tuhkatkin munasta".

Tuossa mua on kusetettu. Rumpumaikka pitkään painotti että se on homman juju. Sitten sain kuulla monelta taholta että se on helvetin ärsyttävää. Ketä tässä nyt enää uskoo???
 
Tuossa mua on kusetettu. Rumpumaikka pitkään painotti että se on homman juju. Sitten sain kuulla monelta taholta että se on helvetin ärsyttävää. Ketä tässä nyt enää uskoo???
 

 
On aivan eri asia soittaa korvat höröllä ja reagoida, kun soittaa korvat höröllä ja reagoida joka ikiseen tapahtumaan ja vieläpä siten että kopioi esim.rytmit solistilta yksi yhteen. (esim.nuo yllä mainitut neljäsosatriolit) Tuolle liipasinherkälle apinoinnille on nimikin. Se on mickeymousing.
 
On aivan eri asia soittaa korvat höröllä ja reagoida, kun soittaa korvat höröllä ja reagoida joka ikiseen tapahtumaan ja vieläpä siten että kopioi esim.rytmit solistilta yksi yhteen. (esim.nuo yllä mainitut neljäsosatriolit) Tuolle liipasinherkälle apinoinnille on nimikin. Se on mickeymousing.

Taidat olla kaiku.

Pussy Bonerilta tuli ehkä vuoden paras havainnollistava tekstiesimerkki jazzin soiton syvimmästä olemuksesta -- tai paremminkin siitä, mitä se ei ole.

Taidat olla kaiku.
 
Eiku yritin just demonstroida tuota mikimausingia.

Vai tuntuu jazzrumpalit soittelevan ihan mitä sattuu?! Perkuleen Mike Portnoy-fanit!! Ja jos oikeesti luulet jonku Dave Wecklin pesevän itse suuren Buddy Richin, niin ajattele ny hetki! Ei sen perusteella että on hienon näkönen setti ja että soittaa nopeita fillejä voi sanoa rumpalista, että se ois parempi, ku Buddy tai Gadd. Gadd on kovin jätkä elossa ja Buddy on ylijumala sen yläpuolella. Ottaa muutenki päähän lukea , ku jätkät(ja miksei jotku naisetki) ylistää niin suunnattomasti jotain.. no sen voi jakaa kolmeen luokkaan. Ensi on niitä, jotka ylistää Lars Ulrichia maailman parhaana rumpalina, ku se irvistelee niin hienosti. sitten on ne, jotka nauraa Larssin ihailijoille ja ovat varmoja että Mike Portnoy on maailman paras rumpali, koska se soittaa vaan seittemään ja sillä on chinasplässejä(ja sillä on octobanit!! Iiik!) Sitte on ne jotka alkaa tulla lähemmäksi suurta Tietämyksen Valoa( eli TV), ja ovat sitä mieltä, että Dave Weckl on maailman paras rumpali, koska se soittaa hienoja fillejä. Okei, tähän väliin myönnän, että kyllä Dave Weckl osaa kyllä soittaa jotain(ettei mua lynkata). Mutta en ole vielä huomannut, että kukaan sanoisi Steve Gaddin olevan maailman paras. No, se kuitenkin on. http://www.drummerworld.com/Videos/gaddwecklcolaiuta2.html siinä kaikille insinööreille esimerkkiä ja tajutkaa ny perkules, ettei se Lars osaa yhtikkäs mitään.

Ensi on niitä, jotka ylistää Lars Ulrichia maailman parhaana rumpalina, ku se irvistelee niin hienosti. sitten on ne, jotka nauraa Larssin ihailijoille ja ovat varmoja että Mike Portnoy on maailman paras rumpali, koska se soittaa vaan seittemään ja sillä on chinasplässejä(ja sillä on octobanit!! Iiik!) Sitte on ne jotka alkaa tulla lähemmäksi suurta Tietämyksen Valoa( eli TV), ja ovat sitä mieltä, että Dave Weckl on maailman paras rumpali, koska se soittaa hienoja fillejä.
 
Ja sitten on vielä niitä jotka haukkuvat Larssia ja muita rumpaleita periaatteen vuoksi..
 
Maailman paras rumpali. Paskat. Sellasta olekkaan.

Vai tuntuu jazzrumpalit soittelevan ihan mitä sattuu?! Perkuleen Mike Portnoy-fanit!! Ja jos oikeesti luulet jonku Dave Wecklin pesevän itse suuren Buddy Richin, niin ajattele ny hetki! Ei sen perusteella että on hienon näkönen setti ja että soittaa nopeita fillejä voi sanoa rumpalista, että se ois parempi, ku Buddy tai Gadd. Gadd on kovin jätkä elossa ja Buddy on ylijumala sen yläpuolella. Ottaa muutenki päähän lukea , ku jätkät(ja miksei jotku naisetki) ylistää niin suunnattomasti jotain.. no sen voi jakaa kolmeen luokkaan. Ensi on niitä, jotka ylistää Lars Ulrichia maailman parhaana rumpalina, ku se irvistelee niin hienosti. sitten on ne, jotka nauraa Larssin ihailijoille ja ovat varmoja että Mike Portnoy on maailman paras rumpali, koska se soittaa vaan seittemään ja sillä on chinasplässejä(ja sillä on octobanit!! Iiik!) Sitte on ne jotka alkaa tulla lähemmäksi suurta Tietämyksen Valoa( eli TV), ja ovat sitä mieltä, että Dave Weckl on maailman paras rumpali, koska se soittaa hienoja fillejä. Okei, tähän väliin myönnän, että kyllä Dave Weckl osaa kyllä soittaa jotain(ettei mua lynkata). Mutta en ole vielä huomannut, että kukaan sanoisi Steve Gaddin olevan maailman paras. No, se kuitenkin on. http://www.drummerworld.com/Videos/gaddwecklcolaiuta2.html siinä kaikille insinööreille esimerkkiä ja tajutkaa ny perkules, ettei se Lars osaa yhtikkäs mitään.
 
Ja sitten on niitä upean upeita jumalaisen jazzin soittajia, jotka tietävät maailman pyörivän oman navan ympärillä. Muuta kuin jazz ei ole tai se on ihan paskaa. Te olette niin paljon parempia akateemisessa asiallisuudessanne kuin ne perhanan pitkähiuksiset Mike Portnoy fanit, joilla on nahkatakit päällä ja polttavat tupakkaa. Onneksi te olette nähneet Tietämyksen Valon, että tässä maailmassa on jotain hienoa musiikkia ja taitavia soittajia. Soittaminenhan on suorittamista ja kilpailua. Soittotaito ei ole apuväline musiikin tekoon. Se on asia, jota pitää treenata aivan hirveästi ja sitten perustaa soolobändi, jossa pystyy alistamaan biisit oman taidokkaan, lähes jumalaisen, soiton alapuolelle. Pääasia on, että näyttää, kuinka hyvä on. Ja maailman paras rumpalihan on olemassa, todellakin. Rumpalin hyvyys ei riipu katsojasta, kun soittaja on saavuttanut tietyn taito- ja taitotason. Aina joku on jotain parempi - tässä tapauksessa Buddy Rich on, vaikka Steve Gaddkin on lähes yhtä hyvä. Rumpaleita on helppo laittaa parhausjärjestykseen, kuten muitakin soittajia, koska toiset vaan on niin hyviä, varsinkin, jos ne soittaa jazzia. Jazz on lähellä Tietämyksen valoa. Jazz on ylin musiikkityyli kaikista, koska se on niin hyvä ja parhaat rumpalit soittaa sitä. Metalli on aika huono, koska siinä on octobanit ja chinasplashit mukana. Se ei ole makukysymys. Metallin rämppääjillä ei vain ole makua ja tyylitajua. Musiikki on soittotaitoa eikä mitään muuta. Kun pistää parhaat soittajat yhteen (esim. Gadd ja muita parhaita), tulee parasta musiikkia, koska taito ainoastaan tekee musiikkin. Jazz on niin hyvä, kun se on niin taidokasta.

Ja sitten on niitä upean upeita jumalaisen jazzin soittajia,
 
meitsi anto plussaa

Ja sitten on niitä upean upeita jumalaisen jazzin soittajia, jotka tietävät maailman pyörivän oman navan ympärillä. Muuta kuin jazz ei ole tai se on ihan paskaa. Te olette niin paljon parempia akateemisessa asiallisuudessanne kuin ne perhanan pitkähiuksiset Mike Portnoy fanit, joilla on nahkatakit päällä ja polttavat tupakkaa. Onneksi te olette nähneet Tietämyksen Valon, että tässä maailmassa on jotain hienoa musiikkia ja taitavia soittajia. Soittaminenhan on suorittamista ja kilpailua. Soittotaito ei ole apuväline musiikin tekoon. Se on asia, jota pitää treenata aivan hirveästi ja sitten perustaa soolobändi, jossa pystyy alistamaan biisit oman taidokkaan, lähes jumalaisen, soiton alapuolelle. Pääasia on, että näyttää, kuinka hyvä on. Ja maailman paras rumpalihan on olemassa, todellakin. Rumpalin hyvyys ei riipu katsojasta, kun soittaja on saavuttanut tietyn taito- ja taitotason. Aina joku on jotain parempi - tässä tapauksessa Buddy Rich on, vaikka Steve Gaddkin on lähes yhtä hyvä. Rumpaleita on helppo laittaa parhausjärjestykseen, kuten muitakin soittajia, koska toiset vaan on niin hyviä, varsinkin, jos ne soittaa jazzia. Jazz on lähellä Tietämyksen valoa. Jazz on ylin musiikkityyli kaikista, koska se on niin hyvä ja parhaat rumpalit soittaa sitä. Metalli on aika huono, koska siinä on octobanit ja chinasplashit mukana. Se ei ole makukysymys. Metallin rämppääjillä ei vain ole makua ja tyylitajua. Musiikki on soittotaitoa eikä mitään muuta. Kun pistää parhaat soittajat yhteen (esim. Gadd ja muita parhaita), tulee parasta musiikkia, koska taito ainoastaan tekee musiikkin. Jazz on niin hyvä, kun se on niin taidokasta.
 
Hoho!!
 
Yleensä se on sitä että nuoret jazzarit innostuu hulluna nuista ja alkaa näkemään asioita tosi mustavalkosina. Siihen ei noi akatemiat sun muut välttämättä ihan parasta tee..Kun ikää tulee niin osaa oppia arvostamaan muitakin kuin sitä ominta tyyliä, vaikka ei tykkäiskään. Avarakatseisuutta peliin kaikille niin hyvä tulee.
 
Kyllä soittajia ja musatyylejä mahtuu mualimaan.

Kattokaa muuten: "James Taylor - Live At The Beacon Theatre "-dvd! Steve Jordan soittaa siinä rumpuja; ei kysyttävää. Musiikkia täydellä sydämellä ja loistavaa komppausta. Tekee hyvää jazzareille&portnoy-faneille...ja kaikille muilleki. Suosittelen

Vai tuntuu jazzrumpalit soittelevan ihan mitä sattuu?! Perkuleen Mike Portnoy-fanit!! Ja jos oikeesti luulet jonku Dave Wecklin pesevän itse suuren Buddy Richin, niin ajattele ny hetki! Ei sen perusteella että on hienon näkönen setti ja että soittaa nopeita fillejä voi sanoa rumpalista, että se ois parempi, ku Buddy tai Gadd. Gadd on kovin jätkä elossa ja Buddy on ylijumala sen yläpuolella. Ottaa muutenki päähän lukea , ku jätkät(ja miksei jotku naisetki) ylistää niin suunnattomasti jotain.. no sen voi jakaa kolmeen luokkaan. Ensi on niitä, jotka ylistää Lars Ulrichia maailman parhaana rumpalina, ku se irvistelee niin hienosti. sitten on ne, jotka nauraa Larssin ihailijoille ja ovat varmoja että Mike Portnoy on maailman paras rumpali, koska se soittaa vaan seittemään ja sillä on chinasplässejä(ja sillä on octobanit!! Iiik!) Sitte on ne jotka alkaa tulla lähemmäksi suurta Tietämyksen Valoa( eli TV), ja ovat sitä mieltä, että Dave Weckl on maailman paras rumpali, koska se soittaa hienoja fillejä. Okei, tähän väliin myönnän, että kyllä Dave Weckl osaa kyllä soittaa jotain(ettei mua lynkata). Mutta en ole vielä huomannut, että kukaan sanoisi Steve Gaddin olevan maailman paras. No, se kuitenkin on. http://www.drummerworld.com/Videos/gaddwecklcolaiuta2.html siinä kaikille insinööreille esimerkkiä ja tajutkaa ny perkules, ettei se Lars osaa yhtikkäs mitään.
 
Naurettavaa. Jo omassa kuvauksessasi lukee, ettet osaa soittaa tuplabasariheviä ja vihaat hevareita. Mikä sinä sitten olet sitä arvostelemaan? Etkä edes osaa perustella kantaasi. Hevissä on sitä fiilistä vaan niin helvetisti, siksi porukka diggaa sitä ja soittaa sitä. Jos ei jaksa opetella hiki päässä eikä aijo ammattirumpaliksi niin voi pitää vaan hauskaa. Soittaa mitä lystää, ei stressaa ja pitää hauskaa. Se on joillekin todella vaikeaa käsittää, että niinkin voi toimia. Vaikka Gadd on kova äijä ei ketään voi sanoa maailman parhaaksi, se on musiikissa niin makukysymys.
 
Sanot, että Dave Weckl "osaa jotakin". Kun puhut näin halventavaan sävyyn luulisi, että sinä olet häntä parempi, mutta miksi sinun nimelläsi ei myydä tavaraa? Miksi sinulla ei ole omia signature-kapuloita? Turha käydä arvostelemaan rumpaleita, jotka ovat taitavampia kuin sinä itse. Nyt taas itse teen parhausjärjestystä, myönnetään. Mutta pointti on se, ettei muita rumpaleita ole varaa arvostella, jos ei ole itse menestynyt yhtä paljon tai enemmän. Esim. minun olisi tyhmää sanoa, että Portnoy on paska, koska hän on minua parempi rumpali. Se on eri asia ihailenko häntä vai en.
 
Vaikka itsekin tykkään todella paljon Gaddin ja Richin soitosta en ole täällä avautumassa ihmisille, jotka pitävät muista rumpaleista. Ei kiinnosta käyttää voimavaroja siihen. Sinua näköjään kiinnostaa ja se on sääli. Jos sinua "ottaa päähän lukea" niin miksi luet? Käytä se aika harjoitteluun, ehkä sinusta tulee joku päivä ylijumalan vasen käsi. Jos kuitenkin aiot sille paikalle täytyy olla avoin kaikille musiikkityyleille. Muuten metkastasi Gaddin seuraan tulee vaikeampi. On täysin turhaa dissata mitään musiikkityyliä, varsnkin ilman perusteluita.

Pitkästä aikaa palstalla on jazzaiheinen topikki ja tässä sitä ollaan. Tykkää jazzista tai ei, mutta ilman sitä rumpusettiä tuskin olisi.

tajutkaa ny perkules, ettei se Lars osaa yhtikkäs mitään.
 
Ihan mielenkiinnosta, millä parametreillä mittaat osaamista musiikissa?

Pitkästä aikaa palstalla on jazzaiheinen topikki ja tässä sitä ollaan. Tykkää jazzista tai ei, mutta ilman sitä rumpusettiä tuskin olisi.
 
Pitkästä aikaa palstalla on erittäin hyvä ja kiinnostava topikki mielestäni. Arvaan, että minä provosoin sinua kirjoittamaan "tässä sitä taas ollaan". Huomaa kuitenkin, etten missään vaiheessa haukkunut jazzia, vain näitä ylimielisiä värisokeita jazzareita, joihin sinä et tietääkseni lukeudu. K.Suninen on erittäin hyvä esimerkkitapaus. Hän on innostunut jazzista kovasti ja hänen ei järin paljon pidä muusta musiikista, joten hän olettaa, että kaikki muu kuin jazz on alempiarvoista musiikkia, vaikka näin ei todellakaan ole. Hän on sokaistunut suosikkirumpaleidensa taidoista, eikä ymmärrä, että taidot ovat vain apuväline siinä musiikinteossa. Taidokas ja maukas soitto toki kuullostaa upealta, mutta tärkeintä mielestäni on musiikin välittämä tunnelma, tunne, sanoma jne. Tähän voi päästä vähemmilläkin taidoilla ja suurella yksinkertaisuudella. Haluan sanoa, että musiikki voi olla nautittavaa, vaikkei Gadd olisi rummuissa.
 
Itse myönnän alkaneeni vähän aikaa sitten tykkäämään jazzista. Nykyään tulee varmaankin ainakin puolet rumpujen takana istutusta ajasta soitettua jazzia. Kuunneltuakin jazzia tulee. Jazz on mielestäni erittäin upea musiikkityyli, mutta tiedän muustakin ja tykkään muustakin. Otetaan vaikka Lars taas esiin. Ei hän ole lähelläkään Gaddin taitotasoa, mutta hän hoitaa hyvin osansa Metallican musiikissa. Itse en nykyisin kovin suuri Metallica fani ole, mutta silloin tällöin kuuntelen sitäkin. Metallica kuitenkin toimii ihan hyvin ja Larsin soitto sopii sinällään siihen aivan hyvin. Tunne välittyy.