Klassinen ›

kuuntele david hasselhoffin 'i've been looking for freedom' ja pääset takuulla ainakin lähelle yrjöämistä.
 
No, no...Kit tulee ja rankaisee tuhmista puheista!

lsd + tool/sigur rós = ääni katselijan silmissä kyynelten takana :>

Heh, taidan mieluummin kertoa esimerkin.
 
Kun kuuntelin muutama päivä sitten Ravelin Boleron tiivistyvä ja dynaamisesti kasvava tunnelma pakotti minut ylös tuolilta ja tanssahtelemaan kaikkea muuta kuin keveän siroin askelin.
 
Kun teema oikein kunnolla rupesi korostumaan paukautin hurmassa jalkani terävään pöydän kulmaan mistä seurasi ihan kunnon verisuihku ja punanesteen pulppuaminen, mutta en silti malttanut lopettaa. Sitten kun Bolero hiipui verta oli pitkin lattioita ja seinillä melkein katonrajaa myöten.

Heh, taidan mieluummin kertoa esimerkin.
 
Kun kuuntelin muutama päivä sitten Ravelin Boleron tiivistyvä ja dynaamisesti kasvava tunnelma pakotti minut ylös tuolilta ja tanssahtelemaan kaikkea muuta kuin keveän siroin askelin.
 
Kun teema oikein kunnolla rupesi korostumaan paukautin hurmassa jalkani terävään pöydän kulmaan mistä seurasi ihan kunnon verisuihku ja punanesteen pulppuaminen, mutta en silti malttanut lopettaa. Sitten kun Bolero hiipui verta oli pitkin lattioita ja seinillä melkein katonrajaa myöten.
 
Miksiköhän täällä klasaripalstalla on vähemmän kirjoittelijoita, kuin noilla muilla?

Tuo em. juttu on totta, kaveri on hyvä ystäväni. Klassinen posse luulee, että ihmiset kuuntelevat klassista vain paikallaan viinin kera. miksi Boleroa ei voisi vetää ihan siinä missä Esim. Trancea?!?

Tuo em. juttu on totta, kaveri on hyvä ystäväni. Klassinen posse luulee, että ihmiset kuuntelevat klassista vain paikallaan viinin kera. miksi Boleroa ei voisi vetää ihan siinä missä Esim. Trancea?!?
Minusta kyllä tuntuu, että ne on ihan muut, jotka pitävät yllä noita iänikuisia ennakkoluuloja yllä.

Eli ,kuinka vahvasti reagoitte kuulemaanne musiikkiin, alkaako koskaan itkettämään,pelotamaan,jännittämään,naurattamaan jne..

 
En nyt ole ihan varma onko tämä sitä mitä kysyttiin, mutta..:
 
Paras klassisesta musiikista saamani elämys ei ollut selkeästi joksikin tunteeksi määriteltävä, ellei ilahdusta sen hienoudesta oteta huomioon. Joskus käydessäni nukkumaan kuuntelin pimeässä silmät kiinni kuulokkeilla jotakin klassista kappaletta radiosta, vaikutuin huomatessani näkeväni eri soittimien äänet. Äänet näyttivät muodostavan jonkinlaisen huoneen jossa oli erilaisia muotoja ja kuvioita jotka elivät musiikin mukana räiskähdellen ja luikerrellen toistensa lomitse. En nukkunut, mutten ehkä ollut varsinaisesti hereilläkään. Tunne oli kieltämättä aika vaikuttunut, sillä näkemäni muistutti jonkinlaista kaunista, elävää ja sykkivää fraktaalia.
 
Yleensä en tosin kuuntele klassista paljoakaan, tuskin ollenkaan jos rehellisiä ollaan. Haluaisin toki kokea edellä kuvatun kaltaisia musiikillisia eläytymisiä, mutta tuntuu olevan kovin hankala löytää sellaisia levyjä jotka toimisivat kunnolla. Yleensä ne levyt mitä olen ostanut, eivät syystä tai toisesta oikein iskeneet. Pitäisi kai tuntea aihetta paremmin jotta tietäisi mitä etsiä. Harmi kun en tiedä mikä sävellys oli kyseessä mainitsemassani tapauksessa. Ehkä se ei tosin ole oleellista, ehkä tärkeää on täydellinen syventyminen kuuntelemiseen vailla muita ajatuksia. Juuri ennen nukahtamista lienee otollinen hetki. Sängyssä kuulokkeiden kanssa olemisessa tosin mietityttää kuristumisen mahdollisuus, joten en ole viitsinyt ottaa tavaksi.

kuinka vahvasti reagoitte kuulemaanne musiikkiin, alkaako koskaan itkettämään,pelotamaan,jännittämään,naurattamaan jne..
 
Samoin, satun olemaan niin helvetin herkkä että tunnetilat vaihtuu pienistäkin jutuista. Kuuntelin chopanin positiivisempia juttuja ja satuin vilkaisemaan ulos missä pari oravaa jahtasi leikillään toisiaan puussa. Siinä piti jo hiukan kuivatella silmiä.

Tunne älyn vapautumisesta tahdon palveluksesta, olioiden välisten suhteiden tajun kirpoamisesta kuin myös älyni tajuamien olioiden välilisten ja välittömien suhteiden tajun hämärtymisenä tahtooni, joille en anna sitä vaistomaista jotakin käytännöllistä tarkoitusperää hyödyttävää raison d`étreetä. Woutsi!

Kyllä mä ainakin eläydyn musiikkiin aivan täysin. Joku kappale saa aikaan tunteen, että repeää ilosta ja toinen aiheuttaa kauhean tuskan ja epätoivon tunteen. Kolmannen kohdalla tulee olo, että haluaa vetää jotain turpaan.. Tai siis toisin sanottuna tunnen raivoa. Myös itse esittäessä musiikki saa aikaan nii voimakkaita tunteita että jopa jännittäminenkin hälvenee. Ainakin melkein. :)

Erittäin harvoin kuuntelen radiota, mutta eilen tuli illalla kuunneltua Classiccia.
 
Ravelin Le Tombeau de Couperin aiheutti minulle kasvavissa määrin väristyksiä koko alaruumiiseni.
En tiedä kenen ja minkäniminen seuraavaksi soitettu kappale oli, mutta se kuulosti joltain piirretyn elokuvan musiikilta siinä määrin että alkoi jo hieman naurattaa.
 
Sellaste eilen.

Shostakovits on niin traaginen, ajatteleva ja tavallaan ylevä ja rehellinen, että se kyllä aina koskettaa
 
kuunnelkaahan shcostakovitsin "a Survivor from Warsaw" - kuuntelin tätä yhtä esseetä varten ja olin koko päivän aivan sekaisin. Todella vaikuttava teos, vaikkakin tosi ahdistava (Schostakovitshan oli juutalainen, ja tämä teos kuvaa keskitysleirillä ollutta tapahtumaa selviytyjän näkökulmasta..)

kuunnelkaahan shcostakovitsin "a Survivor from Warsaw" - kuuntelin tätä yhtä esseetä varten ja olin koko päivän aivan sekaisin. Todella vaikuttava teos, vaikkakin tosi ahdistava (Schostakovitshan oli juutalainen, ja tämä teos kuvaa keskitysleirillä ollutta tapahtumaa selviytyjän näkökulmasta..)
 
Schönberg, ei Shostakovitsh.

Minulla on ollut tässä projektina paikata musiikillistayleissivistystä ja kuunnella kaikki Siben sinffoniat järjestyksessä lävitse.
 
Kolmannen sinfonian, taisi olla toinen osa oli kaikista vaikuttavin. Se sai minut itkemään. Koskaan ennen ei pelkkä musiikki ollut saanut minua itkemään, toki musiikki+joku muu syy, muttei pelkkä musiikki. Tuli tuosta kolmannesta heti lempi Sibeliuksen sinfonia.

Minulla on ollut tässä projektina paikata musiikillistayleissivistystä ja kuunnella kaikki Siben sinffoniat järjestyksessä lävitse.
 
Kolmannen sinfonian, taisi olla toinen osa oli kaikista vaikuttavin. Se sai minut itkemään. Koskaan ennen ei pelkkä musiikki ollut saanut minua itkemään, toki musiikki+joku muu syy, muttei pelkkä musiikki. Tuli tuosta kolmannesta heti lempi Sibeliuksen sinfonia.
 
mä en ole vieläkään kyennyt kuuntelemaan niitä kaikkia. on aina löytynyt kirjastosta jotain mielenkiintoisempaa ja tiedätkö mitä; vitun väliä. siinähän olen juntti, mutta jos minua on kiinnostanut muut säveltäjät enemmän, niin sitten on. en mä vieläkään ole kuullut mitään beatlesin levyjäkään kokonaan.
 
yleissivistys on ärsyttävää trivial pursuit pätemistä.

mä en ole vieläkään kyennyt kuuntelemaan niitä kaikkia. on aina löytynyt kirjastosta jotain mielenkiintoisempaa ja tiedätkö mitä; vitun väliä. siinähän olen juntti, mutta jos minua on kiinnostanut muut säveltäjät enemmän, niin sitten on. en mä vieläkään ole kuullut mitään beatlesin levyjäkään kokonaan.
 
yleissivistys on ärsyttävää trivial pursuit pätemistä.
 
Jep. Kunhan tahdon kuulostella miltä herran musiikki kuulostaa, niin huonosti sitä tunnen. Hyvältähän se. Valitettavan puhkisoitettua kuitenkin (ne teokset jotka tunnen ennestään).

Eipä Sibeliuksen sinfoniat merkittävyydessään vedä millään vertoja hänen viulukonsertollensa. Kaikki sinfoniat on kuitenkin kuunneltu (heti harrastukseni ensimetreillä toissakesänä). Pidän varsinkin toisesta, kolmannesta ja neljännestä sinfoniasta.

Mä kuuntelen aina kun meen nukkumaan klassista (kuulokkeilla, on pimeetä ja rauhallista), ja tässä taannoin kuuntelin Sibeliuksen Finlandian, ja siinä finlandiahymnin kohdalla pääsi vähän tippa linssiin kun tuli mieleen väkisinkin suomen sodat jne..
 
Yön pimeydessä Finlandia kuulokkeista on todella koskettava. Ihan oikeesti meinaa tippa pudota.
 
edit: Sibeliuksen "biisit" vievät lähes aina ajatukset suomen jylhiin maisemiin.

Välillä saattaa tuntua kuin silmät pulpahtaisivat ulos kuopistaan, katse ylös kattoon kiinnittyneenä, tuntea koko kehon täyttyvän mielihyvähormoneista, endorfiineista viimeistä solua myöten.