Kitarat: kitarakamat ›

ja sitten olisiko järkevää hommata pelkkä clean vahvari ja siihen säröt multi efektin kautta?
 
Sanotaanpa nyt näin:
 
1) Ostat halvan vahvistimen, sanotaan 200 - 300 e ja muutaman vuoden aikana käyt läpi noin 10 eri säröpedaalia (á 80 e, yht. 800 e), sitten huomaatkin, ettei haluamaasi säröä ole mahdollista saada pelkällä perusvahvistimella ja säröpedaalilla - ostat kunnon vahvistimen (1000 - 1500 e).
 
Olet kuluttanut 2000 - 2600 euroa.
 
2) Ostat kerralla sen 1000 - 1500 euron kunnon pelin ja soitat sillä sitten seuraavat 10 - 15 vuotta onnellisesti.
 
Olet kuluttanut 1000 - 1500 euroa.

Minä tein juuri tuon ykkösversion mukaan, ennenkuin viisastuin. Olisipa joku neuvonut minuakin silloin. ( Tai olisinpa kuunnellut..)

tuossa 1. kohdassa ei ole ajateltu sitä, että vanhoja kamoja voi myydä tai viedä vaihdossa seuraavaan kojeeseen.

tuossa 1. kohdassa ei ole ajateltu sitä, että vanhoja kamoja voi myydä tai viedä vaihdossa seuraavaan kojeeseen.
 
Niinkö voi tehä? Oon aina syvyyttänyt vanhat kamat :)
 
Mut ihan totta se kuitenkin on. Eli paskan vahvistimen kanssa puljaillessa menee rahaa kaikkiin lisävärkkeihin mitkä ei kuitenkaan tee soundista hyvää.

tuossa 1. kohdassa ei ole ajateltu sitä, että vanhoja kamoja voi myydä tai viedä vaihdossa seuraavaan kojeeseen.
 
Eipä noista ihan uuden hintoja takaisin saa, mutta toki jotakin, kenties puolet alkuperäisestä hinnasta. Jos käytettyjä hommaa, saa myydessä suurin piirtein omansa pois, jos ei ole mennyt ostamaan joltakin ketkulta törkeään hintaan.

Sanotaanpa nyt näin:...
 
Asiaa!!

aikaa myöten tulin joskus siihen lopputulokseen, että mahdollisimman vähän romua kitaran ja vahvarin väliin.

Hmm pitänee katella niitä vahvareita jos/kun jää rahnaa... kun aattelin tässä kesällä ostaa uuden kitarankin sellaisen, että se riittää loppuelämäksi... perhana kyllähän sitä hyvällä skitalla soittelee vaikka ilman vahvaria = ) ja kyllä tossa Kustomissa clean on ihan kohtalainen...
 
Edit: Kun en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi niin tälläinen tyhmä kysymys, että miten paljon skitan mikit vaikuttaa soundiin?

Edit: Kun en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi niin tälläinen tyhmä kysymys, että miten paljon skitan mikit vaikuttaa soundiin?
 
Loppupeleissä aika lailla loppusiloittelua, jos pysytään yhden mikkityypin sisällä. Tottahan silloin tulee jo huomattavaa eroa, jos yksikelaisen vaihtaa humbuckeriksi tai päinvastoin.

Loppupeleissä aika lailla loppusiloittelua, jos pysytään yhden mikkityypin sisällä. Tottahan silloin tulee jo huomattavaa eroa, jos yksikelaisen vaihtaa humbuckeriksi tai päinvastoin.
 
Kun olisi tarkoitus ostaa Ibanez prestige niin eikös siinä ole humbuckkerit?
 
Nykyisessä kitarassani taitaa olla tallamikkinä humbuckerit ja sitten loput eli keskimmäiset ja kaulamikit yksikelaisia...

Kun olisi tarkoitus ostaa Ibanez prestige niin eikös siinä ole humbuckkerit?
 
Mallista rippuen keskimikkinä saattaa olla yksikelainen. Noita eri mikkiyhdistelmiä kannattaa kokeilla, ja sitten päättää, mikä toimii itselle parhaiten.

Kun en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi niin tälläinen tyhmä kysymys, että miten paljon skitan mikit vaikuttaa soundiin?
 
Hyvä kysymys, vastaus on sitten vähän moniselitteisempi. Sanoisin, että mikkien vaikutus soundiin on sitä suurempi, mitä paremmat kamat muuten on käytössä. Jos kitara on vanerista tehty pakistanilainen (huom. kuvailevassa, ei rasistisessa mielessä, lue: paska) stratokopio, mikkien vaihdosta ei hirveästi kostu. Yhtä lailla, jos vahvistin on halpa, pikkuinen ensivahvistin ("My First Guitar Amp (TM)") josta lähtee pirinää ja sirinää, mikeillä ei kummoisia tehdä.
 
Jos kitara tuntuu hyvältä soittaa ja soi hyvin akustisesti, mutta mikit paukkuvat ja vinkuvat vahvistimen läpi soittaessa, kannattaa vaihto-operaatiota ehdottomasti harkita. Siltikin, ensin kannattaa sijoittaa hyväsoundiseen vahvistimeen. Kokemukseni mallintavista ovat varsin rajallisia, mutta ymmärtääkseni perusongelmana niissä on edelleenkin pysynyt dynamiikan kapeus ja soittotuntuman karheus hyviin putkivehkeisiin verrattuna - vaikka kaiuttimesta ulos tulevaa soundia ei erottaisikaan putkivahvarilla soitetusta. Mutta tämä on hienostelua. Kalliita putkivehkeitä kannattaa himoita siinä vaiheessa, kun (ja jos) oma ideaalisoundi on kirkkaana mielessä ja tietää, millaisilla vehkeillä sen saavuttaa. Siihen asti mallintavat vahvarit ovat varmasti riittävän hyviä ja monipuolisia.
 
Ensin siis käypä kitara, jolla on hyvä soittaa. Sitten hyväsoundinen vahvistin. Sitten mahdollisesti tarvittavat härpättimet kitaran ja vahvarin väliin, kunnollista kitarapiuhaa unohtamatta. Jos soundi ei ole vieläkään kohdallaan, voi mikinvaihto auttaa.
 
Omia esimerkkejä: minulla oli taannoin kiinteätallainen -77 strato, jonka soundista puuttui kiinteä klangi. Alkuperäismikit olivat hiukan väsähtäneen ja tumpun kuuloiset, ja halusin hieman lisää kirkkautta. Paria eri mikkiä testattuani päädyin vaihtamaan tallamikiksi Duncanin Vintage for Stratocaster -mikin, muut jäivät paikoilleen.
 
Toinen: ostin vuonna -91 PRS EG -kitaran, jossa on tallahumbucker ja 2 yksikelaista. Kaula- ja keskimikkien soundi yksin ja yhdessä on jumalaisen hieno sekä puhtaana että säröllä, mutta tallahumbuckerista en ole koskaan pitänyt. Sillä saa tukevat rokkisäröt moneen lähtöön, mutta puhtaat soundit ovat tunkkaisia ja elottomia. Soitin kitaralla kymmenisen vuotta ja mietin vuosikaudet tallamikin vaihtoa, mutta päätin jättää vehkeen kuitenkin alkuperäiskuosiin. Kitara on nyt myynnissä...
 
Kolmas: puolentoista vuoden ajan olen soittanut käytännössä yksinomaan Japanissa rakennetulla Fender Jazzmasterilla, jonka alkuperäiset mikit olivat sinänsä hauskan kuuloiset, mutta bänditreeni- ja keikkavolumella hiukan turhan diskanttiset ja pistävät sekä yltyivät rankemmilla fuzz- ja särösoundeilla kiljahtelemaan epämiellyttävästi. Vaihdoin tilalle Duncanin Jazzmaster-mikit, kitaran ominaissoundi säilyi, mutta vinkuna katosi ja keskialue sekä alapää muuttuivat tasapainoisemmiksi.
 
Neljäs: minulla oli kaverin Fender Jaguar (japanilainen) huollossa, kaveri mietti mikkien vaihtoa, koska soundi oli hieman ohut. Asiaa pohtiessamme tuli esille, että kitarassa oli ollut yleensä 9- tai 10-setti, jotka molemmat ovat Jaguarin lyhyttä, 24-tuumaista skaalaa ajatellen hieman liian hentoisia. Ehdotin tukevampien kielien testaamista, ja 11-52 -setti muutti kitaran soundia hämmästyttävän paljon, eikä mikinvaihdosta ollut enää puhettakaan.
 
Tämmöisiä juttuja aiheeseen liittyen tulee nyt äkkiseltään mieleen.

Kiitos tuo selvensi asiaani roimasti tack!

minäpäs sanoisin, että ostat bossin sd-1:n, tai ds-1:n (ja varmasti muutkin säröttimet kelpaavat)
 
ainakin itse sain siedettävillä volumeilla omasta pikkukustomista (KGA-16) aikas mukavat säröt sd-1:n avulla.

Kävin kuuntelemassa Microcuben ääninäytteet ja ei muuta sanoa ku wau... ja thomanissa oisi hinta 99€... paljonkohan suomessa hintana? Oisiko järkeä ostaa 30W Kustomin tilalle? Saisikohan pummattua reippasti alennusta, jos ostaisi kitaran kanssa?
 
Edit: Niin tosiaan en ole varmaankaan maininnut, mutta ihan yksin soittelen ja siihen tarkoitukseen vehkeitä uusin
 
Edit2: ei tuon Cube 30 hintakaan paha oisi... kannattaisiko ostaa? Siis tuossahan samat jutut kuin microcubessa? Ps. ei ole tyhmiä kysymyksiä vain tyhmiä kysyjiä...

On muuten turkasen huono pedaali tuo. Aikanaan kun tuon omistin, tuli kokeiltua sitä erisorttisten vahvarien kanssa aina hentoisesta Crate-trankusta aina Marshallin JCM800:een asti, ja aina ilmoille tuli kaikilla säädöillä onnetonta ja ponnetonta sirinää, eikä kunnon sustainista ollut tietoakaan. SD-1 lienee parempi, mutta sekin on parhaimmillaan putkikoneen edessä.
 
Junglemanille voisin kyllä napsauttaa neljäsosanumeron siitä hyvästä, että siellä tuli aika reippaasti meikäläisen ajatuksia ilmoille. Sen verran sanoisin vielä, että kokonaisuutta ajatellen tärkein osa on vahvistimella.
 
njaa, en ole edes kokeillut, itelläni on sd-1 ja mulla pelittää ihan tarpeeks hyvin trankkujenkin kanssa. siis pönkittämään särösoundia.
 
ja DeeäSsästähän vissiinkin vaan lähtee sitten enemmän sitä säröä?

On muuten turkasen huono pedaali tuo. Aikanaan kun tuon omistin, tuli kokeiltua sitä erisorttisten vahvarien kanssa aina hentoisesta Crate-trankusta aina Marshallin JCM800:een asti, ja aina ilmoille tuli kaikilla säädöillä onnetonta ja ponnetonta sirinää, eikä kunnon sustainista ollut tietoakaan. SD-1 lienee parempi, mutta sekin on parhaimmillaan putkikoneen edessä.
 
Tiedä nyt sitten onko se "turkasen huono", mutta omani kyllä vaihdoin pois. Mun kannalta isoin ongelma oli, että siinä ei ollut outputtia tarpeeksi, vaikka leveli oli täysillä. Saundimielessä se oli erittäin ok kunnon vahvistimen kanssa, kun vähän aikaa käänsi nappulaa. Siinä mielessä sd-1 on aika paljon helpompi, ei muuta kuin hyvä ruttu koneesta ensin pihalle ja sitten sd-1 leveli täysillä eteen tuuppaamaan signaalia kovemmaksi ja siis enemmän särölle. Sd-1 muuten on aika paska mun mielestä, paitsi juuri boosterina. Ds-1 toimii joten kuten myös itsekseen. Mutta makuasioitahan nämä.
 
niin joo, hassut pörinät tuli ds-1:stä kulahtaneella patterilla, mutta näin taitaa olla laita miltei jokaisella särkijällä.

Edit2: ei tuon Cube 30 hintakaan paha oisi... kannattaisiko ostaa? Siis tuossahan samat jutut kuin microcubessa? Ps. ei ole tyhmiä kysymyksiä vain tyhmiä kysyjiä...
 
Microcube on ainakin varsin pätevä peli aloittelevalle kitaristille (miksei muillekin). Toi on roudattavuudessaan ja monipuolisuudessaan ihan ässä. Eteenkin cleanit soundit on mainiot, säröissäkään ei juuri valittamista. Efektit ajavat myös asiansa. Hintaakaan ei ole liikaa, mä maksoin Hellsingin DLX:ssä 125€.
 
Voisin kuvitella että Cube 30 on aivan yhtä asiallinen peli.

Ensin siis käypä kitara, jolla on hyvä soittaa. Sitten hyväsoundinen vahvistin. Sitten mahdollisesti tarvittavat härpättimet kitaran ja vahvarin väliin, kunnollista kitarapiuhaa unohtamatta. Jos soundi ei ole vieläkään kohdallaan, voi mikinvaihto auttaa.
 
Sen verran itse kyllä laittaisin tähän omaa mielipidettä, että huonompikin kitara kuulostaa kohtuulliselta hyvän vahvistimen läpi. Parempi kitara ei kovin paljoa kummoisemalta kuulosta kuin huonompi kitara, mikäli vahvistimena on hieman huonompi laitos.