Roots ›

Tässä on nyt tovi tullut treenattua sitä "delta bluesia" :)
 
Pikkailen sitä ilman plektraa (peukalo hoitaa rytmityksen) ja ajattelin kysyä, että minkälainen hyötysuhde olisi pidemmillä kynsillä pikatessa? Tietysti sillähän sen tietää kun vain yksinkertaisesti kasvatan pidemmät kynnet, mutta kun ne ovat vähän haittana työmaalla. Niinpä ajattelin ensin vaan kysyä asiaa muilta. Mulla on jotain Robert Johnsonin varhaisia kuvatallenteita ja en huomaa olisiko silläkään ns. soittokynnet, mutta peukaloplektraa näyttää ainakin välillä käyttävän.

Ei taida kynnet kestää pikkausta. Ihan sormilla minä olen ainakin pikannut, ilman kynsiä. Peukoloplektraakin koitin, mutta huonolla menestyksellä. Tatsi katos ja ranne tuli ihan pirun kipeeksi.

Mä en oikein jaksa uskoa tuohon kynsiajatukseen, ainakaan vanhojen bluesukkojen osalta...nehän teki yleensä muitakin duuneja siinä sivussa (paitsi johnson, joka oli omaksunut työtävieroksuvan asenteen jo nuorella iällä), eikä töitä tehdessä kynnet kestä...
 
Mutta...omakohtainen kokemus on osoittanut, että kun kynnet ovat hieman lyhyttä pitemmät niin sormenpäät kestää paremmin ja soundiin saa hieman terävämmän attackin... Eli ei mitään klasarisoittajan neitikynsiä, mutta heteromiehelle hiiman liian mittavat kuitenkin...

Sama ongelma rahikaisella. Itsekin haluaisin aina sitä lisäpotkua saundiin, mutta kynsiä en aio kasvattaa (rispaantunut tai rvennyt kynsi on ajatuksenakin hirvittävä), peukkuplekua käytän aina välillä (medium Andrea vai mitä noi nyt on), mutta sormiplekuista en usko pitäväni. Pakko niitä sormivehkeitä on vielä joskus kokeilla, vaikken usko että opin niillä soittamaan. Joka tapauksessa pitäisi olla sitä mallia joka tulee sormen ympärille ja jossa on pieni kolo sormen pään kohdalla, että saa vähän enempi sormitatsia. Enpä ole noita nähnyt kuin LittleBrotherin peukkuplekuesittely videossa.

Yks mitä knassa käytetään, niin on noita tekokynsiä, mutta noissa on ongelmana se hinta, ja se että täytyy käydä manikyyrissä laitattumassa aina niitä, ellei itse osaa. Ja näitä saa semmoisista aineista, että eivät mene rikki millään. En oo kyllä ite kokeillut, en tykkää muutenkaan noista kynsien soundista.
 
Ani di Franco kertoi joskus Guitar Playerissä soittokynsistään mm sen, että ne olivat kovimmat saatavilla olevat ja että hän vahvisti kynnet päältä ensin liimalla ja lopuksi vielä roudarinteipillä...Ja vieläkin ne tuppasi hajoamaan kesken setin...

Peukoloplektraakin koitin, mutta huonolla menestyksellä. Tatsi katos ja ranne tuli ihan pirun kipeeksi.
 
Ootko koittanut muokata sitä plektraa? Itsellä on vastaavanlaisia kokemuksia ja opin käyttämään peukkuplektraa vasta, kun olin hionut/väänellyt plekun soittotyyliini sopivaksi. Ongelmana oli aikaisemmin se, että plektra oli liian iso, eli kärki tuli liian kauas peukalosta.Tämä korjaantui kun hioin plektraa lyhyemmäksi, niin kauan, kunnes sen kärki oli yhtä kaukana peukalon reunasta, kuin normaali plektra. Tämän jälkeen vertasin normiplekun ja peukkuplekun asentoa kun soittelen niillä. Huomasin, ettei asento ole sama, vaan joudun hieman muokkaamaan kärjen asentoa. Lämmitin kärkeä kiehuvassa vedessä hetken aikaa ja sitten pihdeillä käänsin etureunaa ylöspäin ja sitten alkoi tuntumaan peukkuplekukin oikein mukavalta käyttää. Nämä ohjeet oon lukenu jostain sivustolta...
 
En sitten tiedä onko tämä oikeaoppista tai onko tämä ihan normijuttu näissä piireissä, mutta ite ainakin näin opin käyttämään tuota jotenkin...
Niin plektra oli semmonen dunlopin ruskea, jota tuntuu löytyvän melkein joka musaliikkestä.

Tuollaisen ostin lähikaupasta, vaikuttaa ketterämmältä kuin dunlopit joita olen tähän asti käyttänyt:
 
FK-D2H Slick Pick Heavy • White
http://www.bigcitystring.com/pfk.htm
 
Sormiplektroissa on se hyvä puoli, että akustisesta saa paljon enemmän volumea irti kuin ilman. Huono puoli taas etten oikein pärjää enää ilman. Ja kaipa se paras soundi tulisi kun olisi sopivasti kynttä ja lihaa kielillä.

En sitten tiedä onko tämä oikeaoppista tai onko tämä ihan normijuttu näissä piireissä, mutta ite ainakin näin opin käyttämään tuota jotenkin...
Niin plektra oli semmonen dunlopin ruskea, jota tuntuu löytyvän melkein joka musaliikkestä.
 
Kiitokset neuvoista. Pitänee alkaa modifioimaan itselleen sopivaa peukkuplekua. +

Niin plektra oli semmonen dunlopin ruskea, jota tuntuu löytyvän melkein joka musaliikkestä.
 
http://www.gregboyd.com/ShoppingCar … sp?ProductCode=TorTP&Quantity=1
 
Tuollainen?

http://www.gregboyd.com/ShoppingCar … sp?ProductCode=TorTP&Quantity=1
 
Tuollainen?
 
jep, samanlaiselta näyttää...

Ani di Franco kertoi joskus Guitar Playerissä soittokynsistään mm sen, että ne olivat kovimmat saatavilla olevat ja että hän vahvisti kynnet päältä ensin liimalla ja lopuksi vielä roudarinteipillä...Ja vieläkin ne tuppasi hajoamaan kesken setin...
 
Sähköteipillä, sähköteipillä... siihenhän Ani kietoo edelleenkin sormensa melkein kokonaan ennen keikkaa. Vinkeän näköistä.

Sähköteipillä, sähköteipillä... siihenhän Ani kietoo edelleenkin sormensa melkein kokonaan ennen keikkaa. Vinkeän näköistä.
 
Jeps, näinhän se olikin...rankan näköistä soitantaa, pitäisi tutustua tarkemminkin...

Sormilla mennään, pitää vaan muistaa vetää tarpeeksi hiljaa.

Itse käytän Hercon heavy flat/peukkuplekua eli siinä on melko tavallisen oloinen se plektraosa; voi käyttää kipakoissa juoksutuksissa ja sooloissa kuten "normalia"plekua, mutta pikkaus käy myös kuin tanssi.
 
Sen lisäksi käytössä Dunlopin ruskea yleispeukku-malli, jota löytyy kaikista kaupoista :)
Niin ikään Dunlopilla on banjokynsiä tarjolla; metallisia eri kovuusasteilla, maku ja treenitatsin mukaan. mulla etu-ja keskisormessa, 18 ja 22 vaihella lienee kovuus.
 
Kynsiä ja jämäkkää Dunlopia käytän Triconea pikatessa. Brozman on oikeassa suositellessaan niitä Delta-tyylin hommiin, mutta kun soitan leipälajiani Piedmont rageja, läskit sormissa ja peukkupleku ovat minun mieleeni.
 
Kyse on lähinnä halutusta saundista; kyllä peukkuplekulla saa terävän ja napakan soinnin. Puukoppaisessa ja metallisessa se on iso tekijä. Samoin dynamiikka, paljaiden sormien käyttö ja se mainittu "sweetspotin" vaihtelu eli eri kohdilta pikkaamalla.
 
Millaiselta haluat homman saundaavan ja ei kun kokeilemaan. Peukkuplekun ja kynsien käyttö vaatii vain kovaa treeniä.
 
-Bullet-

Tässä on nyt tovi tullut treenattua sitä "delta bluesia" :)
 
Pikkailen sitä ilman plektraa (peukalo hoitaa rytmityksen) ja ajattelin kysyä, että minkälainen hyötysuhde olisi pidemmillä kynsillä pikatessa? Tietysti sillähän sen tietää kun vain yksinkertaisesti kasvatan pidemmät kynnet, mutta kun ne ovat vähän haittana työmaalla. Niinpä ajattelin ensin vaan kysyä asiaa muilta. Mulla on jotain Robert Johnsonin varhaisia kuvatallenteita ja en huomaa olisiko silläkään ns. soittokynnet, mutta peukaloplektraa näyttää ainakin välillä käyttävän.
 
Jos opit pitämään peukkuplektraa, niin mikäs sii - ite käytän pikkaukseen noita nakkeja ilman pitkiä kynsiä - ei ne albert collins kiskaisut muuten tule. Ja pysyy tuntumakin paremmin tallessa. Sitten kun pitää bändin kanssa lavakakofoniassa soittaa, niin kyllä se plektra sieltä taskunpohjalta väkisin löytyy soittoon mukaan ja sormeilu jää