Aihe: Klassillinen purkaus (konserttiraportointi)
1 2
Ostinaatio
04.06.2005 11:15:25
Jaa että mitä jäi käteen. Huomasin että on olemassa hienoa, ja huonoa klassista musiikkia, eikä klassisen ja jazzin välinen ero nyt niin huikaisevan suuri ole. En ole koskaan lähtenyt klassisesta konsertista näin tyytyväisenä pois, enkä koskaan ole ollut näin valveilla klassisessa konsertissa.
Hienoa musiikkia kerta kaikkiaan. Palaan takaisin terassille sulattelemaan tätä kaikkea.

 
Impressionismista ei ole niin kauhean pitkä matka Jazziin, sitäkään kautta, että monet jazz-pianistit ottivat vaikutteita impressionistisesta kamasta, ja jossain vaiheessa niitä vaikutteita satoi myös toiseenkin suuntaan.
 
Klassisessa musiikissa juuri se klassisin vaihe tuntuu itselleni toisinaan hankalimmalta. Sitten kun päästään oikeasti paremmin romantiikkaan (vaikka kyllähän Beethovenia pidetään samalla ensimmäisenä romantikkona ja viimeisenä klassistina, ainakin jossain kieroutuneissa piireissä..) niin alkaa tulla sointumaailmaankin monipuolisuutta ja löytyy hyvääkin meininkiä, paitsi niiltä tahoilta jotka vetävät homman taas draamallaan ylitse.
 
Toisaalta käy mielessä, että kyllähän aikaisemmistakin vaiheista on pakko tuollaista löytyä jossain määrin, jos joku vain osaisi sanoa mitä.
 
edit. älkää välittäkö virheistä. tämä on vain ajatusten juoksua.
 
Minusta aikas kivasti kirjoitettu. Jaksoi lukea kerralla loppuunkin.
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein
egaga
04.06.2005 11:57:49
Oikein mukavaa luettavaa oli. Lisää vaan tämmöisiä.
Tosi hifisti puhkoo silmänsä.
sellisti
04.06.2005 13:47:35
Hieno konsertti-/kilpailuraportti! Vois vaikka antaa plussan.
 
Jos tykkäsit "Couperinin haudasta", niin hanki käsiisi saman säveltäjän teokset "Valses nobles et sentimentales" sekä "La Valse". Lisää Ravelin huikeaa orkesterisoundia ja sointivärien taituruutta, ja etenkin viimeksimainittu on todella hurja ja vaikuttava teos.
"Mitäs sinä teet työkses?" "Minä olen muusikko." "Ai... jaha. Onkos vaimos sitten oikeissa töissä?"
Riksteri
04.06.2005 14:25:23
Maurice Ravel - Le Tombeau De Couperin "Couperinin hauta"

Tanssiteos kuulemma. Ei sillä väliä. Saan toista kertaa elämäni aikana kylmiäväreitä klassisesta musiikista. Uskomaton orkestraatio. Paksuja sointuja, mutta todella kirkkaita ja kuulaita. Ehdottomasti kaiken kruunaa uskomaton oboisti, joka Saa minut soundillaan aivan totaaliseen hurmokseen. Tätähän kuuntee jo kotonakin mielellään. (edelleenkin hieman klassisen musiikin vastainen tunnelma on juntassa päässäni)
Neljä osaa, joista joka ikinen vie minut syvemmälle ranskan patonkimestareiden, ja uuden musiikin saloihin. Ei ole kaukana, että tämä saisi jazztyylisyyden leiman. Kaput vaihtuu, mutta ei meno heikkene ollenkaan. Hienoa musiikkia.

 
Lainaan lähes sana sanalta lukemaani kuvausta Ravelista:
 
Ravel syntyi Pyreneillä, Espanjan liepeillä ja lapsena hän sai usein kuulla espanjalaista kansanmusiikkia. Vaikka hän joutui asumaan Pariisissa jo yksitoistavuotiaasta lähtien, hänen myöhempi sävelkielensä on harvinaisen onnistuneesti tulkinnut espanjalaisuutta, kuten sävellykset L'heure espagnole (Espanjalainen kello) ja Espanjalainen rapsodia osoittavat.
 
Taiteilijoista Edgar Allan Poe ja Mozart olivat hänen sydäntään lähinnä. Vieraillessaan Amerikassa v.1928 New Yorkin Harlemin yökerhojen neekerimusiikki ja Roxyn 'steppaajat' tekivät häneen valtavan vaikutuksen. Aikoinaan hän oli tavattoman kiinnostunut jazzista, jopa siinä määrin, että sävelsi sonaatin viululle ja pianolle jazzin tapaan. Myöhemmin hän kuitenkin piti jazzia melko mitättömänä välikappaleena sävellystyössä.
 
Ravelin musiikillinen uskontunnustus kuului seuraavasti: "En kuulu mihinkään koulukuntaan enkä pidä järkähtämättömästi kiinni mistään nykyisestä tyylistä. Pyrin luomaan kauniita aiheita ja koetan kehittää ne johdonmukaiseen ja välttämättömään päätökseen. Tämä on aina ollut ainoa uskonto, jota olen musiikissani seurannut."
 
En ole paljon klassista(kaan) kuunnellut, mutta Ravelista on ollut helppo pitää ensikuulemalta. Jos jazzivaikutteet kolahtavat, niin kuuntelepa Shostakovichin Jazz suites, Nos.1 and 2 taikka hänen tanssimusiikistaan The Bolt, The Gadfly, Cheryomushki, jotka ovat mielestäni erittäin viihteellistä musiikkia. Onkohan näitä jazz -vaikutteita suuremmassa määrin muilla entisaikojen säveltäjillä?
It's a Jungle Out There. Ulkona on viidakko.
Ostinaatio
04.06.2005 15:05:45
En ole paljon klassista(kaan) kuunnellut, mutta Ravelista on ollut helppo pitää ensikuulemalta. Jos jazzivaikutteet kolahtavat, niin kuuntelepa Shostakovichin Jazz suites, Nos.1 and 2 taikka hänen tanssimusiikistaan The Bolt, The Gadfly, Cheryomushki, jotka ovat mielestäni erittäin viihteellistä musiikkia. Onkohan näitä jazz -vaikutteita suuremmassa määrin muilla entisaikojen säveltäjillä?
 
Stravinsky tulee mieleen. Ebony concertos oliko ainakin yks, jossa on ragtime vaikutteita (?). Sävelsi myös jazz-bändille jenkeissä jonkun teoksen, en ihan tarkkaan tiedä noista. Bartok taasen tutustui ameriikoissa Benny Goodmaniin ja sävelsi teoksiakin Goodmanin toimeksiantamana, tosin ei sinällään ikinä lainannut mitään jazzin sävelkieltä itselleen, ainakaan suoranaisesti.
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein
etnopoju
04.06.2005 15:09:35
 
 
Bartok taasen tutustui ameriikoissa Benny Goodmaniin ja sävelsi teoksiakin Goodmanin toimeksiantamana, tosin ei sinällään ikinä lainannut mitään jazzin sävelkieltä itselleen, ainakaan suoranaisesti.
 
oho. osaatko nimetä noi biisit?
 
bartok on kuningas.
Ostinaatio
04.06.2005 16:46:22
oho. osaatko nimetä noi biisit?
 
bartok on kuningas.

 
Tuollaisesta, kuin
Contrasts for Violin, Clarinet and Piano (1938)
tuntuisi löytyvän juttua. En ole varma oliko niitä edes tuon enempää. Täysimittainen teos kuitenkin.
 
Tuolla on aika pitkää juttua tuosta: http://www.tishkoff.com/articles/bartok.htm
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein
Karlsson
05.06.2005 09:14:25
Jorma Panulaa ei voi kyllä pieneksi mieheksi sanoa. No, fyysinen koko voi olla sitä, mutta siinä on semmoinen ukko joka omaa niin hurjan karisman ettei tosikaan.
 
Miestä itseään lainaten: "Notta perkele!"
Eemil: "Mä teen nyt jotain legendaarista"
Vasara: "Ai me lähtään vai?"
Karlsson
05.06.2005 09:17:16
Impressionismista ei ole niin kauhean pitkä matka Jazziin, sitäkään kautta, että monet jazz-pianistit ottivat vaikutteita impressionistisesta kamasta, ja jossain vaiheessa niitä vaikutteita satoi myös toiseenkin suuntaan.

Tästä tuli mieleen Thelonius Monkin elämänkerrasta löytyvä pätkä, jossa Vladimir Horowits 40-luvulla kommentoi Art Tatumin soittoa: "En usko silmiäni, enkä korviani!"
Eemil: "Mä teen nyt jotain legendaarista"
Vasara: "Ai me lähtään vai?"
leka
08.06.2005 23:10:53
Jorma Panulaa ei voi kyllä pieneksi mieheksi sanoa. No, fyysinen koko voi olla sitä, mutta siinä on semmoinen ukko joka omaa niin hurjan karisman ettei tosikaan.
 
Miestä itseään lainaten: "Notta perkele!"

 
Hauskoja juttuja se kertoo, kun sille päälle sattuu
JAZZ OUT WITH YOUR ASS OUT!
sellisti
08.06.2005 23:25:18
Hauskoja juttuja se kertoo, kun sille päälle sattuu
 
Mutta ei kukaan kyllä kiroile niin paljon kuin se. Kerran olin soittamassa orkesterissa jota hän johti, ja pahimmillaan joka toinen tai kolmas sana alkoi p:llä, s:llä tai v:llä. Kyllä korvat punoitti sen session jälkeen.
"Mitäs sinä teet työkses?" "Minä olen muusikko." "Ai... jaha. Onkos vaimos sitten oikeissa töissä?"
mattila
01.07.2005 02:52:47 (muokattu 01.07.2005 02:53:11)
Mutta ei kukaan kyllä kiroile niin paljon kuin se. Kerran olin soittamassa orkesterissa jota hän johti, ja pahimmillaan joka toinen tai kolmas sana alkoi p:llä, s:llä tai v:llä. Kyllä korvat punoitti sen session jälkeen.
 
Paras läppä oli, kun herra johti lapsikuoroa osana erään maakuntaoopperan ensemblea: "Tehän laulatte kuin sakki homoja saatana!"
LesPaul70
01.07.2005 08:57:07
Beethoven ei sovi kaikille. Ja jos jo ennalta on antipatioita Beethovenia kohtaan, niin ainakaan neljäs sinfonia tuskin onnistuu tekemään niin suurta vaikutusta, että mieli muuttuisi täysin.
 
Mutta mitä Beethovenin soinnutukseen tulee, niin minusta hän oli sillä osa-alueella yksi aikakautensa parhaita. Ainakaan puuduttavaa se ei todellakaan ole -- tulee taas mieleen tapaus, kun esitin solistisesti yhtä Beethovenin teosta. Säestäjäni (yleensä lähinnä rockia soitteleva) ihaili nuotin nähdessään, kun kolmiminuuttisessa kappaleessa oli käytetty peräti 17 eri sointua. Ei ollut tullut moista rock-puolella vastaan.
Myös monien Beethovenin kappaleiden musiikillinen ydin on pitkälti juuri soinnutuksessa (hyvin tunnettuina esimerkkeinä vaikkapa Pianosonaatin nro 14 eli "Kuutamosonaatin" I osa ja 7. sinfonian II osa).
 
Sitten vielä. Saat olla varma, että vaikka orkesteri ei olisikaan harjoitellut Valse tristeä yhtään juuri tuohon konserttiin, joka ikinen orkesterin soittaja (jolla vain on stemma siihen) osaa soittaa sen koska tahansa ja missä tahansa. Kyseessä on yksi suomalaisten orkesterien niin ydinohjelmistoon kuuluvia teoksia, että KUKAAN suomalaisessa sinfoniaorkesterissa soittava ei voi välttyä sen soittamiselta. Paitsi tietysti puhaltajat. :) Samaan kastiin kuuluvat myös Sibben sinfoniat, Finlandia, Karelia-sarja jne. Monta vuotta soittaneet ovat joutuneet soittamaan nuo niin monta kertaa, että todennäköisesti osaavat stemmansa jo käytännössä ulkoa.
 
Hienoa, että pidit musiikista ja toivotan hauskoja löytöretkiä klasarimaailmaan myös jatkossa. Tavallaan kadehdin sinua, siellä nimittäin on niin runsaasti teoksia, joiden kohtaaminen ensimmäisen kerran elämässään on suorastaan ylimaallinen kokemus.
Hello. My name is Inigo Montoya. You killed my father. Prepare to die.
megatherium
06.07.2005 19:09:06 (muokattu 06.07.2005 19:23:45)
Nämä mainitsemasi 4. sinfonian viimeisen osan mielenkiintoiset ideat inspiroivat Schubertia hänen seitsentoisavuotiaana säveltämänsä II-sinfonia I-osassa. kyllä Beethoven varmaankin voi sopia kelle vaan, mutta en usko, että moni jaksaa olla kiinnostunut aidosti hänen vanhahtavan tekotaiteellisista sepustuksistaan koko ikäänsä. Näin ainakin kävi minulle, kun aloin etsiä musiikista muitakin kauneusarvoja kuin äärimmäinen temaattinen loogisuusajattelu ja atomeiksi tai DNA-ketjuiksi pilkotut motiivit, rytmikuviot, melodiankaarrokset -ja idut, joista kylmä ja tunteeton arkkitehti kehittää suuria ja harmaita sinfonisia kivirakennelmia, jotka aukeavat vasta kivuliaan päänkivistyksen jälkeen, tai olemalla hyvin onneton sielu, joka etsii musiikista vain katharsista.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
etnopoju
07.07.2005 11:54:46
 
 
Näin ainakin kävi minulle, kun aloin etsiä musiikista muitakin kauneusarvoja kuin äärimmäinen temaattinen loogisuusajattelu ja atomeiksi tai DNA-ketjuiksi pilkotut motiivit, rytmikuviot, melodiankaarrokset -ja idut, joista kylmä ja tunteeton arkkitehti kehittää suuria ja harmaita sinfonisia kivirakennelmia, jotka aukeavat vasta kivuliaan päänkivistyksen jälkeen, tai olemalla hyvin onneton sielu, joka etsii musiikista vain katharsista.
 
mitäs kauneusarvoja sä sitten lopulta löysit? onks kaikki muu, paitsi schubert ihan skeidaa?
murjaani
07.07.2005 12:13:23
 
 
, joista kylmä ja tunteeton arkkitehti kehittää suuria ja harmaita sinfonisia kivirakennelmia, jotka aukeavat vasta kivuliaan päänkivistyksen jälkeen, tai olemalla hyvin onneton sielu, joka etsii musiikista vain katharsista.
 
Tuo on oikeastaan aivan hullua puhetta: Beethovenin musiikki on täynnä tunnevoimaa ja voimaa, Mikään ei huonommin sovi kuvaamaan Beethovenia kuin määritelmä kylmänä ja tunteettomana arkkitehtina...tutkituta pääsi
sellisti
07.07.2005 12:24:53 (muokattu 07.07.2005 12:45:28)
Näin ainakin kävi minulle, kun aloin etsiä musiikista muitakin kauneusarvoja kuin äärimmäinen temaattinen loogisuusajattelu ja atomeiksi tai DNA-ketjuiksi pilkotut motiivit, rytmikuviot, melodiankaarrokset -ja idut, joista kylmä ja tunteeton arkkitehti kehittää suuria ja harmaita sinfonisia kivirakennelmia, jotka aukeavat vasta kivuliaan päänkivistyksen jälkeen, tai olemalla hyvin onneton sielu, joka etsii musiikista vain katharsista.
 
Jollakulla tuo kehitys saattaa mennä toisinkin päin. Pitkien fraasien ja laulavien melodioiden sijaan alkaa kiinnostaa se musiikin arkkitehturuus ja pienet motiivit, joista rakentuu suuria kokonaisuuksia. Se on ihan yksilöllistä mistä tykkää, ja on aika lyhytnäköistä ja suorastaan ajattelematonta leimata joku musiikkimaun perusteella tietynluonteiseksi ihmiseksi. Voi tykätä sekä Beethovenista että Schubertista ajautumatta skitsofreniaan.
"Mitäs sinä teet työkses?" "Minä olen muusikko." "Ai... jaha. Onkos vaimos sitten oikeissa töissä?"
etnopoju
07.07.2005 21:13:32
 
 
Tuo on oikeastaan aivan hullua puhetta: Beethovenin musiikki on täynnä tunnevoimaa ja voimaa, Mikään ei huonommin sovi kuvaamaan Beethovenia kuin määritelmä kylmänä ja tunteettomana arkkitehtina...tutkituta pääsi
 
väärin sinällään, et beethovenin musiikki on pikemminkin lyhyistä motiiveista rakennettua "arkkitehtuuria", kuin sitä schubertin kaarevia "nättejä" melodioita sisältävää kansanmusameininkiä. eihän ne beethovenin melodiat oo muutaku motiiveista rakennettuja sekvenssejä, jotka on laitettu peräkkäin...ei sillä että siinä olisi jotain vikaa mun esteettisen näkemyksen mukaan.
murjaani
10.07.2005 14:43:58
 
 
. eihän ne beethovenin melodiat oo muutaku motiiveista rakennettuja sekvenssejä, jotka on laitettu peräkkäin...ei sillä että siinä olisi jotain vikaa mun esteettisen näkemyksen mukaan.
 
Kysymys onkin siitä, että Beethoven on saanut arkkitehtuurinsa elämään ja sykkimään musiikillista rikkautta.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)