Klassinen ›

Intro_________
 
Kaunis kesäpäivä 3.6 Istun terassilla juoden illan ensimmäistä olutta klo.18.06, kunnes isoveli soittaa. "Lähetkö kuuntelemaan tänään ois meillä keikka. E5 festivaalin loppukonsertti. Sun on pakko nähdä se." Jaa'a. enpä oo sen kummemmin klassisesta musiikista koskaan perustanut, mitä nyt kotona kahdelta veljeltä tuli kuunneltua ensin niitten trumpetti töräilyä ja sitten illat pitkät Maurice Andren ja Wynton Marsaliksen koottuja yms.
Päätän kuitenkin lähteä, koska ilmaislippukin on mahdollisuus saada. Syteen tai saveen. Oon aina huom. Ihan aina nukahtanut klassisiin konsertteihin. En vain jaksa keskittyä.
Menen paikalle, ja ihmiset ovat hieman hienommissa kuteissa, mutta ei kuitenkaan niin iltapuvuissa kun oletin. Saan hyvän toverini ja erittäin kovan pianistin viereeni istumaan, ja rupatellaan siinä tovi ennenkun konsertti alkaa.
 
Illan ideana on siis kapukurssilaisten viimeinen koetus. Piimät on kuorittu alta, elikkäs vain parhaat on jäljellä, ja konsertissa ei tulla näkemään kuin kaksi suomalaista kapellimestaajaa.
 
The hetki_____________
 
E5 orchestra valuu lavalle omille paikoilleen, ja alkaa se kakofoninen (kuitenkin jopa soinnullinen) äänten virittäminen, joka sinänsä on tuttua kuunneltavaa orkesteri piireistä.
 
Ensimmäisenä Jorma Panula avaa konsertin omalla puheenvuorollaan. Rentoa puhetta pieneltä mieheltä. Kansa hörähtelee minä mukaan lukien.
 
Ensimmäinen kapu lauteille. Giancarlo Guarino (ita) Herra tulee energiaa tihkuen lavalle, ja aloittaa kappaleen.
L. van Beethoven - Coriolan alkusoitto op.62
 
En edelleenkään pidä Beethovenista, koska se on liian puuduttavaa sointumaailmallisesti. Teoksen pelastaa kuitenkin tihkuva dramatiikka, ja jopa terassidynaamiset voimavaihtelut. Musiikki jää siltikin taka-alalle. Giancarlo heiluu ja huitoo niin elämän voimissaan, että meinaa kaataa kolme telinettä ympäriltään. Odotin hetkeä kun se nousisi ilmaan, mutta hauskaa katsottavaa silti. Ainakaan eleettömästä toiminnasta ei ole kyse. Tahtien markkeeraus on sielläpäin, mutta ei kuitenkaan siellä päinkään. Itse en saisi kapun kärpäslätkä toiminnasta yhtään selvää paikkaa lähteä.
 
Kappale loppuu ja annan aplodit lentävälle kapulle. En niinkään musiikille.
 
Taas tulee mahtava ja kotoinen juonto suoraan pohojanmaanmurteella. Näitähän kuuntelisi vaikka koko illan.
 
Tunnelmasta toiseen. Elina Jukola nousee lavalle johtamaan, ja tällä kertaa on luvassa ranskalaista uudempaa musiikkia. Sopii minulle.
 
Maurice Ravel - Le Tombeau De Couperin "Couperinin hauta"
 
Tanssiteos kuulemma. Ei sillä väliä. Saan toista kertaa elämäni aikana kylmiäväreitä klassisesta musiikista. Uskomaton orkestraatio. Paksuja sointuja, mutta todella kirkkaita ja kuulaita. Ehdottomasti kaiken kruunaa uskomaton oboisti, joka Saa minut soundillaan aivan totaaliseen hurmokseen. Tätähän kuuntee jo kotonakin mielellään. (edelleenkin hieman klassisen musiikin vastainen tunnelma on juntassa päässäni)
Neljä osaa, joista joka ikinen vie minut syvemmälle ranskan patonkimestareiden, ja uuden musiikin saloihin. Ei ole kaukana, että tämä saisi jazztyylisyyden leiman. Kaput vaihtuu, mutta ei meno heikkene ollenkaan. Hienoa musiikkia.
 
Taasen välispiikki. hieman pidempi tälläkertaa.
 
Seuraavaksi lavalle astelee Kuopion oma heppu Rauno Tikkanen.
-Toivo Kuula - Tuijotin tulehen kauan, Purjein kuutamolla, Aamulaulu
-Laulusolistina Kirsi Rissanen
 
Onhan se hienoa musiikkia. Alan ymmärtää hieman mistä vaikutteista Kaj Chydenius on laulunsa tehnyt, tai sointuharmoniat lähinnä. Kansanmusiikissa on hienoja sävyjä.
Siltikin näin paatoksellinen tuskainen musiikki on vähän liikaa äskeisen ilottelun jälkeen. Hienoja on arrit, mutta liikaa verta tihkuvaa sydäntä pelissä tähän tunnelmaan. Solisti peittyy ehkä liian usein bändin alle, mutta ei sillä väliä. Olen raaka. En ole koskaan pitänyt oopperalaulusta.
 
Väliaika kahvia ja pullaa. Käyn kahvilla ja tupakalla selvittämässä päätäni tuon pläjäyksen jälkeen, ja pohdin jaksankohan kuunnella isoa beethovenin sinfoniaa kokonaan. Noh. kun kerta tänne on tultu, niin pelataan peli loppuun.
 
Kaksi johtajaa on tekemättä temppunsa. Beethoven alkaa
 
Beethoven - Sinfonia nro.4 B-duuri op.60
 
Eijei.. kauheaa soopaa. Tämä on sitä klassista musiikkia, joka saa minut leimaamaan kaiken klassisen huonoksi. Hirveää soopaa (ja ehkä hieman falskisti soitettunakin). Yksittäisiä elementtejä sinne tänne ripoteltuna Toonika-Subdominantti-Dominantti tehoille. Toisaalta jos tuo oli silloin pein henki, eikä muuta saanut olla sävellyksessä, niin silloin tämän hepun täytyy olla nero, mutta elän ehkä vähän liikaa nykyaikaa tälle sävellykselle.
toinen osa Adagio meinaa tehdä samat tepposet kuin joka konsertissa. Alan etsiä rennompaa asentoa, ja sopivaa väliä nukahtaa, mutta onneksi toinen osa kerkeää loppua, ennenkun nukahdan.
 
Viimeisessä osassa "Allegro ma non troppo" havahdun. Mielenkiintoisia ideoita, mutta jotenkin tuntuu, että silti vielä vähän falskaa bändin puolesta. Ehkä en vain osaa kuunnella. Tämänkin poikkeuksen jälkeen pysyn silti päätöksessäni. Beethoven ja minä ei mahduta samaan lokerikkoon ajatuksellisesti.
 
Tulee jotain epämääräistä häsläystä. ja viimeinen kappale on edessä. Kukaan kapu ei tule johtamaan. Panula heittää lopulta "noh jos kukaan muu ei halua tätä johtaa, niin minä johdan sen" Koko sali repeää aplodi myrskyyn. Tätä on odotettu. En osannut aavistaa, mutta odotin.
Jean Sibelius - Valse triste
 
Panulan johdosta näkyy se huumori, mutta silti pilkun tarkka työ, ja toisaalta se miten hän nauttii todella siitä musiikista.
Orkesterin jäsenet seuraa herkeämättä johtajaa. tätä kappaletta ei ole harjoiteltu Yhtään. Silti se soi kuin unelma. Panula näyttää vain ne tärkeimmät ja pakolliset paikat, muuten kuuntelee kädet puuskassa silmät kiinni. orkesterissa hymyillään leveästi. Kaikki toimii kun edessä olisi Lontoon filharmonikat. Kaikki nyanssit on erittäin varmaa työtä. Kaikki tottelee hänen kättään. Kuinka paljon kapu vaikuttaakaan bändin soundiin. Uskomatonta. Kun tämä mahtava kappale loppuu yleisö repeää taas aplodeihin. Niille ei tahdo tulla loppua. Osa nauraa osa itkee. Tietää kuka on Grande Maestro. Ihmiset valuu pois salista puheliaana, ja tyydyttyneinä tämän illan spektaakkelista.
 
Outro______________
 
Jaa että mitä jäi käteen. Huomasin että on olemassa hienoa, ja huonoa klassista musiikkia, eikä klassisen ja jazzin välinen ero nyt niin huikaisevan suuri ole. En ole koskaan lähtenyt klassisesta konsertista näin tyytyväisenä pois, enkä koskaan ole ollut näin valveilla klassisessa konsertissa.
Hienoa musiikkia kerta kaikkiaan. Palaan takaisin terassille sulattelemaan tätä kaikkea.
 
Bravo!
 
edit. älkää välittäkö virheistä. tämä on vain ajatusten juoksua.