Yleistä keskustelua musiikista ›

Tosiaan. Ittekin joskus kännipäissäni möläytin jollekin erään rocktapahtuman roudarille/järjestäjälle että "Eksä jumalauta apina tiedä ketä mä oon?!?"
 
Siinä vaiheessa roudari jähmettyi paikalleen hölmistynyt ilme naamallaan. Yritti selvästi miettiä että kuka toi oikeen on. Mä rupesin nauramaan ja hoipertelin takaisin illan pimentoon...

Jollain muinaisella Guns n' roses -keikalla järjestysmies ei ollu meinannu päästää Axlia sisälle. Oli luullu sitä vielä Bon Joviksi. Axl oli luonnollisesti saanut hirveän raivokohtauksen.

Toisaalta, kenenkään kuuluisan henkilön tai tunnetun henkilön ei tarvitse miellyttää ketään. Miksi kenenkään pitäisi? Kuitenkin levyjä myydään juuri huomiolla ja mediassa esillä olemisella.
 
Ei tarvitse miellyttää, mutta ei myöskään tarvitse kuvitella olevansa muita parempi ihminen, joka ansaitsisi jotenkin erityiskohtelun. Sellaiset henkilöt osoittavat vain hengen köyhyytensä ja todellisen luonteensa.
 

niinno, kannattaa ehkä muistaa myös se, et aina ei voi olla hyvällä päällä. en tiedä tätä tapausta, mut ei välttämättä ole aina niin siistiä, jos joku tyyppi tulee jotain sähläämään; kaikilla on paskoja päiviä...

Miks ihmeessä se Brenkku nyt sen Anvilin halus polttaa?
 
miten alasin palaa?

miten alasin palaa?
 
kuumasti

On kyllä ikävää kun tämä angsti kohdistuu itseen. Tapasin The Arkin laulajan, joka on avovaimoni suuri idoli. Pyysin häntä moikkaamaan ja vastaus oli kusipäistä vittuilua. Kaikki arvostus tätä ihmistä kohtaan meni samantien sadasta nollaan.
 
Niinpäniin, puoli tuntia aikaisemmin kun minä kävin pyytämässä tyttöystävälleni nimikirjoitusta heppu oli todella ystävällinen. Otettiin oikeen valokuvia missä poseerattiin vierekkäin...

Joskus vuonna paavo ja pertti Oulussa Ravintola Välkkylään n.30 m:n jono, taksi kaartaa paikalle ja jonon keulille marssii polleana pieni mies. Poke ei avaa ovea jolloin pieni mies huutaa: "Etsä tunne mua? Mä oon KISU!" "OLE VAIKKA KOIRU MUTTA JONOTAT NIINKUIN MUUTKIN!" vastaa poke.

Vähän taas offtopicia omista kokemuksista.
 
Kymmenisen vuotta sitten olin keikalla eräässä keskisuuressa rock-tapahtumassa. Istuttiin siinä sitten bäkkärillä ja ruvettiin ihmettelemään, että kuinka helvetissä siellä voi laukata niin hirveästi nimmarinkyselijöitä ja muita yleisön edustajia. Kävi ilmi, että alueelle ei ollut minkäänlaista vartiointia. No, minä uhrauduin ja lähdin ilmoittamaan järjestäjille asiasta. Pikavauhtia alueelle olikin sitten järjestetty oikein tuplavarmistus ja luonnollisesti ensimmäinen ovelta käännytetty hintelä siipeilijä oli allekirjoittanut. Tiukkailmeiset ovimiehet eivät ottaneet uskoakseen "kuka mä oon" ja vasta pitkällisten neuvotteluiden jälkeen ja paikalle sattumalta osuneen rumpalimme avustuksella pääsi sitten solistikin viimein takaisin takahuoneen rauhaan.
 
Hieman myöhemmin, laitettuani keikkavaatteet päälle, istuin jälleen tyytyväisenä bäkkärillä ja juttelin mukavia illan pääesiintyjänä olleen englantilaisen bändin laulajan kanssa. Vartiointi oli kai taas pettänyt, kun sisään pelmahti uusi lauma nimmarinnälkäisiä faneja pääesiintyjän levyt kourissaan. Ihailijat asettuivat nättiin jonoon ja ystävällinen underground-stara raapusti nimensä halukkaille. Ja sen jälkeen levyt pukattiin vielä tähden vieressä sohvalla istuneen minunkin allekirjoitettavakseni. Tilanteesta yllättyneenä vielä väänsin nimmarini vieraan bändin levynkansiin. Mitä ilmeisimminkin fanit kuvittelivat minun kuuluvan brittibändiin ja nimmareiden jälkeen brittilaulajakin kuvitteli minun olevan jollakin tapaa kuuluisa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kaipa hän ihmetteli, että miksi ihmiset halusivat minun nimeni heidän levyynsä.
 
Juuri missään vaiheessa iltaa ei siis tiedetty "kuka mä oon": arkivaatteissa ei itse paikalle vaatimani henkilökunta katsonut minua kelvolliseksi taukotiloihin ja keikkavaatteissa kävin tähdestä niin yleisölle kuin illan oikeille tähdillekin.

Tämän taisin kuulla joskus radiosta tai jostain, anyway.
 
Joku vuosi kun Metallica oli ollut Suomessa keikalla, oli Hetfield päättänyt käväistä läheisessä McDonaldsissa syömässä. Herra oli marssinut muina miehinä sisään ravintolaan, tilannut ja syönyt ja poistunut rauhassa. Ravintolassa oli ollut kyllä porukkaa, mutta eipä kukaan ilmeisesti voinut hahmottaa että myös Metallican kärkimies saattaa käydä toisinaan tavallisen rahvaan parissa tappamassa nälkäänsä...myös Suomessa :)
 
"Kato hei, onks toi Hetfield?"
"No hei, mieti ny, ei se käy syömässä missää vitun McDonaldsissa yksin. Se on vaan sen näkönen jätkä. Syöks noi kaikki ranskalaiset vai voinks mä ottaa?"

Juuri missään vaiheessa iltaa ei siis tiedetty "kuka mä oon": arkivaatteissa ei itse paikalle vaatimani henkilökunta katsonut minua kelvolliseksi taukotiloihin ja keikkavaatteissa kävin tähdestä niin yleisölle kuin illan oikeille tähdillekin.
 
Kova. Ihan vitun kova.

mutta eipä kukaan ilmeisesti voinut hahmottaa että myös Metallican kärkimies saattaa käydä toisinaan tavallisen rahvaan parissa tappamassa nälkäänsä...myös Suomessa :)
 
Ymmärtääkseni Black Sabbath on käynyt samalla lailla pitsalla Jyväskylässä, "No avasin oven ja vastaan käveli Toni Iommi..." ainakin olen tällaista urbaanilegendaa kuullut :o)

Lisäks mä oon Jeesus ja Napoleon ja Spartacus. Ja kova. Ihan vitun kova.
 
EDIT: Lisäsin vielä et ihan vitun kova.
 
Mun kielestä on tosi siistii heittä netis läppää Napoleonin kaa. Jeesus ei kolahda ja Spartakus on vähä-sansuelli, mut Napoleon on kyl kova. Siistii!

Tuosta AC/DC tarinasta tuli mieleen Rytmissä joskus ollut kertomus Hendrixin Suomen vierailusta. Olivat menneet Kaivotorpalle jatkoille, mutta eihän ovimies ollut päästänyt henkkaa sisään ja pihallakin oli meinannut tulla nenään kun suomalaiset perusurpot olivat huomanneet värillisen hipin. Jos joku muistaa tarinan kulun paremmin, olisi kiva kuulla.
 
nii et kiva asuu tällases paikas missä ulkomaisii julkkui kohdellaan niin ku mitäki spussee joka on tullu just kisahallin heräämöstä

nii et kiva asuu tällases paikas missä ulkomaisii julkkui kohdellaan niin ku mitäki spussee joka on tullu just kisahallin heräämöstä
 
Mun mielestä julkimot eivät ansaitse mitään erityistä kohtelua tai pokkurointia.
 
Miksi niin pitäisi muka olla?

Taisipa Olli Lindholmkin joutua maksamaan pääsylipun omalle (Yö:n) keikalleen joskus muinoin. Ellen väärin muista niin keikka oli tuolloin Aitoon kirkastusjuhlilla.

Niikö? Oliko sillä jo sillon noussu niin pahasti kusi päähän? Minä kun taas kuulin että se oli sillon muutama vuosi sitten. Hmm, siis en minä tiiä.
 
Siis tästähän oli kyse:
YNGWIE MALMSTEEN threatened to kill a fellow passenger on a flight to Tokyo, Japan after the woman poured a glassful of water on the guitarist.
 
The passenger, who had no prior contact with Yngwie, allegedly overheard Malmsteen making derogatory comments about homosexuals and decided to show her disapproval by emptying the contents of her glass on the hefty axeman.
 
A member of Yngwie's touring entourage, who was traveling with Malmsteen at the time, had a tape recorder running and managed to catch Yngwie's reaction on tape immediately after the guitarist was "assaulted" by the offended passenger.
 
To download an MP3 file containing Yngwie's response to the "water attack", including his now-legendary phrase "You've unleashed the fucking fury," click here (file size: 1.7 MB).
 
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … px?mode=Article&newsitemID=8100
 
Kyllä mullakin kusi nousis aika nopeasti päähän jos noin kävisi.

...Malmsteen making derogatory comments about homosexuals...
 
No jaa. Sieti sitten saadakin vedet päähänsä. Jos on kusi noussut päähän, niin järki on tainnut tehdä tilaa sille.

Siis tästähän oli kyse:
 
Jösses et tuli pikkasen repeiltyy tota klippii. Saako kukaan selvää, mitä se lässyttää ruotsiksi, ennen tota "You've unleashed the fucking fury"-kohtaa?

Hahaha! siinähän se haukkuu sitä naista pirulaiseks ennen tota legendaarista lausahdusta. ei voi olla totta..!