Lyriikka ›

anteeksi painoin vahingossa väärää nappia. Tarkoitus oli poistaa tekstejä aivan huomaamattomasti

jollei muuta, niin
ainakin se harjoittaa
sanankäyttöä;
sitä paitsi tankasi
oli oikein toimiva.

Lyijyvaippainen
luoti viiltelee ilmaa.
Se etsii lihaa.
Oksalla visertelee
lintu, kohta eloton.
 
Tuohan on loistavaa!
 
Paha lähteä muuten kritisoimaan, kun ei ole tanka- ja haikurunojen muodot oikein selvillä. Sisältö kyllä puhui.

Tuohan on loistavaa!
 
Paha lähteä muuten kritisoimaan, kun ei ole tanka- ja haikurunojen muodot oikein selvillä. Sisältö kyllä puhui.
 
Haiku: 5+7+5 tavua
 
Tanka: 5+7+5+7+7 tavua
 
Muita sääntöjä ei käsittääkseni ole.

Haiku: 5+7+5 tavua
 
Tanka: 5+7+5+7+7 tavua
 
Muita sääntöjä ei käsittääkseni ole.
 
Aikanaan runomuotojen kehittyessä näitä sääntöjä oli paljonkin, mutta niitä on yksi kerrallaan rikottu. Pari säilynyttä tyypillistä piirrettä ovat vuodenaikojen ja luonnon kuvaaminen runoissa sekä mietelausemainen muoto. Mutta käytännössä tekstit voivat oikeastaan käsitellä mitä tahansa, kunhan muodostavat ehjän kokonaisuuden.
 
pahinta kai on
japanilaisrunojen
addiktiivisuus!

Hyvä runo. Itse en pidä haiusta enkä tangasta, kuten en säännöistä yleensäkään. Mutta hienoa jälkeähän noilla näkyy saavan aikaan, pitäisi varmaan itsekin kokeilla.

Syksyllä kaikki
peittyy kuuraan – siispä on
sama elääkö
kukkana vai lehtenä
koska kuitenkin kuolee

Tekee sillä. Ja oli vielä täysin ymmärrettävä ja selkeä.

Syksyllä kaikki
peittyy kuuraan – siispä on
sama elääkö
kukkana vai lehtenä
koska kumminkin kuolee
 
Nyt en siis todellakaan tiedä, mutta mitähän tuo ajatusviiva vaikuttaa rytmiin? Ainakin mun suussani se muuttaa iskun paikkaa ja tankassa ja haiussa idea on käsittääkseni kumminkin se, että nimenomaan muoto on tarkka. Ja siihen muotoon olisi saatava sanottua yleispätevä, aihepiiriltään rajattu ja tavallaan "ylihistoriallinen" kommentti.
 
Olisi kiva nähdä noita enemmänkin.

Oon viimeaikoina lukenut aika paljon Tanka-runoja ihan julkaistuja semmosia ja kyllä niissä noita - merkkejä on. Käsittääkseni se on taon merkki.
Tanka runojen sisältö näköjään nykyään voi olla sitten aivan mitä tahansa, se tuli todettua kahden kirjan jälkeen. Tuli muuten huomattua sekin että ei se tankan kirjoittaminen näy olevan helppoa sen alan mestareillekaan. Oli välillä aika kökköjä virityksiä.

Tässäpä on näitä lisää.
 
palava tikku
sammuu tuulessa – eikä
tupakka syty
muistan kaikki valasi
eivät nekään palaneet
 
taivaankansi on
tänä yönä tähdetön
tuuli surisee
puitten oksien läpi
en minä ole yksin
 
Kun aamukaste
nousee maasta, häviät.
Sinä lupasit.
Haluan nukkua.En
jaksa enää rakastaa.
 
liika rakkaus
rusentaa painollaan luut
sirpaleiksi ja
rakkaudettomuus tekee
kipeää. Kumman otan?

Pirun hienoja etenkin nuo kaksi viimeistä.

Vimppa oli erityisen hieno, samoin tykkäsin tuosta taivaankansi-tankasta. Ihmettelen vain sitä, että eikö tähtisestä taivaankannesta pikemminkin tulisi sellainen olo, ettei olekaan tässä maailmassa yksin?

Tähtiähän aina käy rakastavaiset katselemassa. Taivaan tähdettömyys tässä periaatteessa kuvaa yksinäisyyttä. Sitten surisee tuuli oksien läpi ja samalla muistaa ettei olekaan yksin vaan luonto on ympärillä. Jotain semmosta mä tällä runolla hain. En sitten tiedä miten hyvin onnistuin?

Juu, nyt mä ymmärrän. Mä luin runon koko ajan samasta näkövinkkelistä eli ei-yksin olemisen kautta. Siksi kaipasin tähtikavereita taivaalle. Mutta pidä pääsi vain, ei sun kannata yhden väärinymmärtäjän takia hienoa tankaa mihinkäänpäin muuttaa! Sinänsä positiivista jo se, että jää kelaamaan jotain tekstiä vähän pidempäänkin.
 
Hm. Paitsi sananen vielä tuosta ymmärtämisestä ja muusta palautteesta. Paras kirjoittajaopas, joka mun vastaani on tullut, on Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Sanokoot kirjoittajakurssien nirppanokkaiset älyköt ihan mitä hyvänsä, King tietää mistä puhuu.
 
Kirjassaan hän antaa muunmuassa tällaisen käytännöllisen vinkin: jos luetat tekstiäsi vaikkapa kymmenenellä hovikriitikolla ja puolet heistä sanoo, että tää kohta ei toimi, niin älä silti tee muutosta. (Edellyttäen että kaikki hovikriitikot ovat suorapuheisia eivätkä mitään joojoomiehiä.) Vasta kun kaikki rutisevat samasta asiasta, sun on pakko tehdä muutoksia tekstiisi.
 
Musta tuo on suht hyvä neuvo. Törmäsin siihen vastikään itsekin, kun järkenään kaikki rutisi eräistä sanoituksistani. Ei muuta kuin papereiden ääreen tutkimaan, että mikäs tässä suurteoksessa menikään pieleen. Vitutti, mutta kannatti.
 
Tältä palstalta tulee mieleen vähän tuo Plasmademonin tapaus. Kun järkenään kaikki ruoskivat häntä englannin kielen ontuvasta käytöstä, hän vaihtoi kielen suomeen ja johan rupes tapahtumaan! Tekstien taso nousi ihan demonisesti.

Tähän on tultu.
Mitä jäi käteen tästä?
Känsät ja kärsä.
 
Edit: Himpura. eihän tämä ole tanka.

Tähän on tultu.
Mitä jäi käteen tästä?
Känsät ja kärsä.
 
Se on haiku.

tuuli väreilee
lammen pinnalla. sääsket
parveilee yössä.
rämeikössä kalamies
pistää piipun palamaan.

tuuli väreilee
lammen pinnalla. sääsket
parveilee yössä.
rämeikössä kalamies
pistää piipun palamaan.
 
Aika kiva.