Klassinen ›

Tervehdys!
 
Tietäiskö joku sattumalta hyviä kirjoja, joissa kerrottaisiin tunnetuimpien säveltäjien reseptiosta, eli siitä, kuinka "yleisö" ja kriitikot säveltäjään suhtautuivat (ja mielellään vielä näiden elinaikana). (Vastaanotto vois olla hyvä suomennos, reseptiota tunnutaan kuitenkin näissä hommissa käytettävän).
 
Jotta voisin tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä tarvitsen luonnollisesti myös yleiskuvan eri aikakausien suhtautumisesta "julkkiksiin", joten jos sellasia jostain löytyy, niin hienoa.
 
Ongelma lähti itseasiassa siitä, että kirjottelen just esseetä W. A. Mozartista ja alko kiehtomaan ajatus ihmelapseuden markkina-arvosta 1700-luvun loppupuoliskolla. Mulla ei ainakaan ole tietoa ihmelapsiksi leimatuista lapsista ennen Mozartin aikaa, mikä tietysti saattaa johtua tiedon puutteesta.
 
Auttakaa opiskelijaparkaa saavuttamaan viimeiset tarvittavat ovarit, ettei KELA:n sedät ja tädit käy karhuamaan!
 
J.

Luin juuri suomenkielisen kirjan Paganinin elämästä.. siinä oli varsin paljon aikalaisten kommentteja viululegendasta..
Ja oli hyvä tuo "paholaisen viuluniekka" niminen kirja..

Megatherium, anyone?
 
Sori nosto...
 
J.

Mulla ei ainakaan ole tietoa ihmelapsiksi leimatuista lapsista ennen Mozartin aikaa, mikä tietysti saattaa johtua tiedon puutteesta.
 
"ihmelapseus" on suhteellista ja sitä on ollut aina.
 
kuinka tarkkaa tietoa tarviit?
 
http://en.wikipedia.org on aika hyvä, jos tarttee vain sellaista yleistä tietoa.

"ihmelapseus" on suhteellista ja sitä on ollut aina.
 
kuinka tarkkaa tietoa tarviit?
 
http://en.wikipedia.org on aika hyvä, jos tarttee vain sellaista yleistä tietoa.
 
No sanotaan nyt, että sen verran tarkkaa, et voin kirjottaa pokalla ihmelapsibuumista 1700-luvun loppupuolella. Tiedän Kantin aikanaan tuota neroutta pohtineen ennen Mozartia ja Schopenhauerin jälkikäteen (1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä). Muita nerouden/lahjakkuuden tms. määrittelemiseen aikaansa käyttäneitä filosofeja ei tule mieleen (oke, oikeesti kaivoin noikin wikipediasta...)
 
Onko tää vaan mun pääkopansisäinen tää illuusio tästä 1700-luvun loppupuolen ihmelapsibuumista? Uskallanko väittää, että valistuskauden "järkimaailmassa" tuollainen ihmelapseus olisi noussut ennenkuulumattomaan suosioon "markkinointikikkana"?
 
Schopenhauerin filosofoinnin myötä ihmelapseus pureutuu enemmänkin tonne romanttiseen aikakauteen, ja Mozart - Neron muotokuva kirjassa muistaakseni puhutaan jotain sellaista, että "lahjakkuus" keksittiin vasta 1800-luvulla. Pitänee kaivaa tuo kirja esiin.
 
Hitto, mähän hurahdan kohta tähän musiikkitieteeseen ihan liiaksi. Ei vaan, oikeesti meen lukeen markkinointia pitkänä, niin saan näihin reseptiojuttuihin vähän erilaisen katsantokannan :)
 
J.