Yleistä keskustelua musiikista ›

Elikkäs onko kellään kokemusta? Asiaan on herännyt kiinnostus tulevien kisojeni myötä. Kenties pystyisin kyseisillä aineilla parantamaan suoritustani. Itse koen että en oikeasti tarvitse kyseisiä aineita koska esiintyminen ei ole ollut minulle koskaan ylipääsemätön asia. Siis ei ole mitään paniikkihäiriöitä, ahdistuneisuutta tai pyörtymistä tms. "Normaalia" jännitystä kuitenkin esiintyy..kädet tärisee, olo on epävakaa, pelottaa, ei pysty olemaan vapautunut, ruumis on jonkin verran jäykkänä. Tälläiset oireet tietenkin katoaisivat esiintymisrutiinin myötä. Kysymys onkin vain siitä, että jos pystyisin soittamaan vielä hiukan paremmin kyseisten lääkkeiden avulla. "Oikeaa" tarvetta minulla ei kyseisiin lääkkeisiin ole.
 
Onko ihmisillä kokemusta Xanorista? (käsittääkseni ei beetasalpaaja vaan jokin voimakkaampi lääke) Ystäväni, joka on muusikko, käyttää tätä lääkettä, koska ei pysty oikeasti hoitamaan työtäänsä ilman sitä.
 
Olen myös kuullut propolista jota on kehuttu.
 
Kaikki mahdolliset asialliset ja rakentavat kommentit otetaan vastaan. Kiitos.

ampukaa mut kuuhun.
 
raketti sanoo pum!

Betasalpaajahan siis rauhoittaa sydämmen sykettä. Jotkut tosiaan käyttävät sitä ylimääräisen FYYSISEN jännityksen (tärinä, yms) vähentämiseen. Neuvoisin kuitenkin keskustelemaan lääkärin kanssa asiasta!
 
Xanor eli X on rauhoittava lääke. Vertaa esim Diapam, Oxapam, yms.
Jotkut saattavat ottaa iltaisin unen takaamiseksi ja muutenkin rauhoittumiseen. Tämä on siis psyykeä rauhoittava lääke. En neuvoisi ottamaan huvikseen todellakaan.
'
Ehkä paras lääke jännittämiseen on vaan jännittää se pois ja yrittää kääntää sitä positiiviseksi energiaksi kun olet stagella tms..
 
En neuvoisi ottamaan nappeja tms esiintymiseen koska psyykkinen koukku saattaa tulla. Et enää halua/pysty esiintymään ilman betasalpaajia tms joten oletkin koukussa, vaikka aine itsessään ei riippuvuutta aiheuttaisikaan.
Tietysti saattaa jollain olla pakkotilanne mutta ilman lääkärin konsultaatiota on turha leikkiä noilla lääkkeillä. Lääkkeet koukuttavat. Sellasesta joka on paljon tuommoisia harrastanut saattaa melkein kasvoista nähdä että "Toi on vetäny aika paljon muutaki ku pulkkaa mäessä"
 
Tsemppiä!
 
P.S. Jos kuitenkin päädyt ottamaan kisoissa betasalpaajaa, sen ei kannata sitten olla eka kerta, ettet sillä pilaa suoritustasi (kelaamalla liikaa miten se nyt sit vaikuttaa, tms)
Useinkin kaikki tuommoiset vaikuttaa yksilöllisesti, joten muiden kokemuksia ei kannata liian kirjaimellisesti ottaa.
 
Ota ennemmin yks yhentähen jallupaukku ;)

ei noita betasalpaajia syö muuta kuin migreekikroonikot ja klasaripianistit ja jälkimmäisillä on oikeasti sellaisia rahmaninoveja välillä vedeltävänä, että suoritus on joka kantilta katsottuna fyysinen.
 
jos sinun settiisi ei siis kuulu varttin mittaiset kimalaisenlennot, etkä meinaa ilman pärjätä, niin neuvon pikemminkin reenaamaan enemmän, kuin nappailemaan betoja.

ei noita betasalpaajia syö muuta kuin migreekikroonikot ja klasaripianistit ja jälkimmäisillä on oikeasti sellaisia rahmaninoveja välillä vedeltävänä, että suoritus on joka kantilta katsottuna fyysinen.
 
jos sinun settiisi ei siis kuulu varttin mittaiset kimalaisenlennot, etkä meinaa ilman pärjätä, niin neuvon pikemminkin reenaamaan enemmän, kuin nappailemaan betoja.
 
Vaikka soittotekniikka olisi kuinka hyvä, voi esiintymistilanteessa esiintyä pahimmillaan niin häiritseviä fyysisiä oireita, esim. hermostollisista syistä, ettei soitosta tule kerta kaikkiaan mitään. Ja totta kai nuo vaikuttavat myös henkisesti, stressaavasti. Siinä tilanteessa ymmärrän oikein hyvin jos beetasalpaajasta hakee apua, mutten suosittelisi totuttelemaan ellei todellista tarvetta ole. En tiedä onko tuo nyt klasaripuolella sen yleisempää kuin muilla, eikä ainakaan mitenkään yksinomaan pianisteilla.

Sellisti sanoikin oikeastaan kaiken tarpeellisen tuossa.

Vaikka soittotekniikka olisi kuinka hyvä, voi esiintymistilanteessa esiintyä pahimmillaan niin häiritseviä fyysisiä oireita, esim. hermostollisista syistä, ettei soitosta tule kerta kaikkiaan mitään. Ja totta kai nuo vaikuttavat myös henkisesti, stressaavasti. Siinä tilanteessa ymmärrän oikein hyvin jos beetasalpaajasta hakee apua, mutten suosittelisi totuttelemaan ellei todellista tarvetta ole. En tiedä onko tuo nyt klasaripuolella sen yleisempää kuin muilla, eikä ainakaan mitenkään yksinomaan pianisteilla.
 
no tietenkin vastaukseni oli kärjistetty ja stereotypioita viljelevä, mutta harvassa on tyypit joiden soittamisesta ei todellakaan tule yhtään mitään. kyllähän esiintyminen jännittää joka kerta, minua kovastikin (hikoilu, vapina, heikotus), mutta omalla kohdallani ainakin vapisevat kädet ja hiki ei juuri vaikuta suoritukseen, jos esitettävä kappale on reenattu niin että sen osaa unissaankin. tärkeä vertauskohta on mielestäni prima vista, soitten tai laulaen: siitä ei tahdo tulla yhtään mitään, vaikka kotona sama pätkä periaatteessa onnistuisikin. ajatukset sinkoilevat ja hiki tippuu, eikä melodian hahmottamisesta tule yhtään mitään.
 
taannoisissa musatekun soittokokeessa jännitin pirusti, kitara ei tahtonut pysyä handussa ennen kuin soitin nuottiakaan, soittokoe meni kuitenkin hyvin, mutta raatia ei saa vilkaistakaan ja tärkeää on myös ennen varsinaisia kappaleita improta vaan hetken aikaa jotain bluessooloa raadin kuullen ja ilmoittaa sen jälkeen, että nyt lähtee.

Eikos Beta-salpaajat esta sydamen syketta nousemasta etc...
Sehan tarkoittaa etta voi kesken esityksen kopsahtaa kanveesiin
ihan omia aikojaan, jos vaikkapa seisoo eika verta tahdo riittaa
paahan asti.
 
MrS

Joskus tollasta esiintymistä voi musta verrata esim. tärkeeseen matsiin tai suoritukseen urheillessa, varsinkin ammunnassa ym., mutta joskus jopa joukkuepeleissäkin. Tilanteita, joissa hermojen on vain pidettävä. Ei siellä mitään aineita saa käyttää. Ne, jotka eivät saa hermojaan hallintaan, eivät vain menesty. Simple it is.
 
Urheillessa vastaavien aineiden käytön kohdalla puhuttaisiin dopingista, jonka riskit ovat kaikille tiedossa. Lääkkeitä käytetään vain lääkärin määräyksestä ja dopingiin verrattavia vain ADT:n erivapausilmoituksella.
 
En ymmärrä ylipäänsäkään miksi turvautua lääkkeisiin, jollei todella aivan välttämätöntä tarvetta ole. Mieluummin kannattaa perehtyä syihin kuin lääkitä oireita.

No Xanoreita ei kannata alkaa napsimaan, ainoastaan hätäapuna jos on todella paha tilanne, mut ei mihinkään tarkkuutta vaativaan tilanteeseen. Sitäpaitsi pidempiaikainen käyttö pehmentää aika rankasti ajatuksia, puhumattakaan univaikeuksista ja muista refloista joita seuraa käytön jälkeen.

Ite oon noita käyttänyt ja ainakin kuvittelen saaneeni apua.

No kyllähän rauhottavat auttaa. Onhan se nyt selvä. Ei tartte alkaa jäykistelemään. On sitte yksilökohtaista vaikuttaako se soittoon parantavasti, vai päinvastoin.

ei noita betasalpaajia syö muuta kuin migreekikroonikot ja klasaripianistit ja jälkimmäisillä on oikeasti sellaisia rahmaninoveja välillä vedeltävänä, että suoritus on joka kantilta katsottuna fyysinen.
 
Minulla oli aikaisemmin sama käsitys, ja pidin betasalpaajien käyttöä yleensäkin aika paheksuttavana ja epäeettisenä. Kerran asia sitten tuli puheeksi kapakan pöydässä istuessa, ja yllätyin, kuinka monet "tolkun ihmisinä" pitämäni tyypit kertoivat käyttävänsä tai ainakin kokeilleensa noita. Ja kyseessä oli enimmäkseen musiikin opiskelijoita useista eri instrumenteista. Tuli ilmi myös se, että esim. orkesterimuusikoiden joukossa betasalpaajien käyttö on paljon yleisempää kuin mitä ainakaan minä olin luullut.
 
Ehkä asenteeni vähän lievenivät, kun salpaajien käyttö sai tutut kasvot, mutta silti nuo salpaajat edelleen jotenkin arveluttavat. Tuntuisi kyllä kauhean julmalta sanoa, että "jos et pysty esiintymään ilman aineita, niin tämä homma ei ole sinua varten", koska tiedän ihmisiä, jotka soittavat muuten tosi hyvin, mutta esiintymistilanteessa menevät täysin lukkoon. Itsekin jännitän melko paljon, mutta omalta kohdaltani olen kuitenkin ajatellut, että siinä vaiheissa kun keikkaa ei enää pysty vetämään ilman aineita, lähtee torvi pysyvästi komeroon. Saa nähdä, mitä ajattelen sitten, jos sellainen tilanne joskus oikeasti tulee.

Olen kerran jännitykseen joutunut syömään, eikä auttanut hitto vie yhtään.

Pari lisähuomautusta betasalpaajista:
 
- Betasalpaajat eivät ole "mielialalääkkeitä". Tämän vuoksi ne eivät poista jännittämisen tunnetta, vaan estävät jännittämisen fyysisiä oireita. Jos betasalpaaja toimii, voi se tietysti vähentää myös psyykkistä jännittämistä, kun epävarmuus fyysisestä puolesta vähenee.
 
- Betasalpaajat estävät ns. sympaattisia hermostollisia toimintoja, ja auttavat mm. rytmihäiriöihin ja verenpaineeseen (mihin ne on alun perin lääkkeksi kehitettykin). Esiintymisjännityksen poiston kannalta on suotuisa sattuma, että jotkut betasalpaajat auttavat myös punastumiseen, suun kuivuuteen, käsien tärinään ja kylmyyteen etc. Betasalpaajia on erilaisia, joten älä syö mummosi sydän-betasalapaajia esiintymisjännitykseen vaan hae lääkäriltä oikeat napit.
 
- BS:t eivät toimi kaikille ihmisille

Joku leski haki miehensä hautajaisia varten mielialalääkettä ja otti vähän yliannosta ja hihitteli koko ajan hautajaisissa.
 
Kyllä tästä voi vetää analogian soittamiseen: Soittaa päin p:tä eikä yhtään harmita, hihittelee vaan.

,.eikä ainakaan mitenkään yksinomaan pianisteilla.
 
Ei totta maar.. Klassisen kitaran soitto raiskaantuu täysin jos vähänkin jännittää. Oon ollu parissa soittokokeessa ja kyllä jännitti ja sen varmasti kuuli. Pitäis vissii syödä jotain mömmöjä. tahi sitten esiintyä lisää.

tahi sitten esiintyä lisää.
 
Lisää!!
Kun esiintymisrutiinia tulee lisää, tietää selviytyvänsä ja jännitys tulee positiiviseksi suorituskykyä parantavaksi tekijäksi.

Onko ihmisillä kokemusta Xanorista? (käsittääkseni ei beetasalpaaja vaan jokin voimakkaampi lääke) Ystäväni, joka on muusikko, käyttää tätä lääkettä, koska ei pysty oikeasti hoitamaan työtäänsä ilman sitä.
 
Olen myös kuullut propolista jota on kehuttu.
 
Xanor (vaik. aine: alpratsolaami) on rauhoittava lääke, joka kuuluu ns. bentsodiatsepiinien (kotoisammin pam-pamien) ryhmään. Erityisominaisuutena muihin pameihin verrattuna Xanorilla on nopeavaikutteisuus ja parempi teho "paniikki"-oireisiin (ahdistus, pelko ym.), joihin myös esiintymisjännitys tavallaan voidaan lukea. Näiden erityisominaisuuksiensa takia Xanor on myös valitettavasti yksi helpoimmin koukuttavista lääkevalmisteista ja toleranssi kasvaa nopeasti. Lisäksi pamit vaikuttavat myös motoriikkaan, joten ei voi kyllä muusikolle suositella missään tapauksessa. Toiset tietysti reagoivat lääkeaineisiin eri tavalla motoriikan suhteen, mutta säännöllisellä käytöllä fyysinen ja/tai psyykkinen koukku ja toleranssi kehittyy suurimmalle osalle ihmisistä. Tietysti, jos tarvii sen napin harvoin eli esim. kerran kuukaudessa, niin voihan sitä kokeilla. Lisäksi kannattaa muistaa että esityksen jälkeiset kaljat kannattaa jättää väliin, jos on nauttinut pam-pameja.
 
Beetasalpaajista tärkeimmät joku jo mainitsikin, mutta sopii edelleen korostaa, että ne eivät vaikuta "henkisiin" oireisiin(paitsi epäsuorasti ehkä). Fyysisiin oireisiin, kuten käsien vapinaan ne toimivat tehokkaasti useimmilla. Tarkoittamasi valmiste on lienee Propral (vaik. aine: propranololi), joka on Suomen eniten käytetty valmiste kyseiseen ongelmaan(käsien vapina). Beetasalpaajat eivät sovi astmaatikoille, diabeetikoille ja erityisen alhaisesta verenpaineesta kärsiville, mutta ovat soittajille huomattavasti järkevämpiä ja turvallisempia kuin pamit.