Studiotyöskentely ›

Sitä olen ihmetellyt, että kun isojen poikien studioissa on tieskarilla pyörivä pro tools ja helvetillinen miksauspöytä täynnä nuppeja, niin mitä sillä miksauspöydällä tekee?
 
Onko se pöytä analoginen, niin että miksaus suoritetaan sillä(eli kaikki kiertää pöydän kautta), vai tapahtuuko miksaus tietokoneen sisuksissa, jolloin miksauspöytä on vain eräänlainen digitaalinen ohjain, jolla ohjataan sekvensseriä?
 
Jos tämän tietäisin, oisin mycket viisaampi.
 
Ja tietääkö kukaan mitään nettisivuja, joissa selitetään tällaisia isojen poikien (ja miksei pienempienkin) studiojärjestelyitä juurta jaksain. Kiinnostaa vaan niin pirusti.

Analogipöydässä miksatessa syntyvä soundi on monen mielestä parempi. Toisaalta, mikäli pöytä ei oo ohjelmoitava, on kätevä ottaa ainakin osa reaaliaikaisista muutoksista digitaaliselta puolelta eli koneesta (yleensä vähintään channel mutet). Varsinainen koneen sisällä miksaaminen on verrattain uusi (vaikka hyvin yleinen) juttu, ja joka tapauksessa miksauspöytä on käyttöliittymänä piljoona kertaa hiirellä klikkailua mukavampi.
 
Sinänsähän se, tapahtuuko miksaaminen digipöydässä vai koneessa on soundillisesti juuri yhtä hyvä tai paha.
 
Etuastepuolella monet ovat siirtyneet erillisetusiin ja jättäneet pöydän kokonaan pois äänitystiestä.
 
Studioissa, joissa on paljon erilaisia äänilähteitä, soundimoduleita ym, on tiskillä selvä funktio kuuntelun kokoajana.

en oo kyllä ihan varma mistä puhun.. kysyin tota kerran yhdessä studiossa. se selitti tosi nopeasti ja epäselvällä äänellä että "eka menee tosta tonne ja tosta takasi tonne ja siitä taas tonne" .. ymmärsin että ääni menee mikseristä suoraan tietokoneeseen ja tietokoneesta jotenkin takaisin mikseriin ja sitten taas tietokoneelle..? onko tässä mun puheessa mitään järkeä.. ½) ??
 
Itse asiassa se ÄÄNI ei välttämättä käy nykyään siinä mikserissä ollenkaan. Se mikä näyttää mikseriltä on pelkkä äänityssoftan kontrolliyksikkö - oikeita fadereita on paljon kivampi ja nopeampi vedellä kuin hiiriohjattavia kuvaruutufadereita.
 
Näitä midin kautta toimivia kontrollereitahan on nykyään saatavilla myös paljon karvalakillemmillekin äänityssoftille kuin se pro tools. Kyllä itseäkin himottaisi, jos vastaan tulisi riittävän halpa ja n-Track Studion kanssa yhteensopiva.
 
Mutta tokihan studiossa voi olla ihan oikeakin mikseri. Jotkut, kuten sanottu, tykkäävät miksata analogiraudalla - jos miksaus on suhteellisen streitti ilman kovin monia säätömuutoksia kesken biisiä, analogitiskillä homman saa luultavasti nopeammin puikkoihin. Ja soundi saattaa olla parempi.
 
.

Useimmin kai äänittäessä signaali kulkee aidon tiskin kautta digi-i/o:hon. Ainakin rumpujen equtukset hoituu sillä kätevästi ja jotakin kautta se signaali pitää kytkeä erillisiltä mikkietusilta ja efekteiltä koneelle. Jotkut haluavat tehdä miksauksenkin oikealla pöydällä (ei siis kontrolleri-interfeissillä). Kuuntelumiksaus on myös yksi käyttökohde.

Sinänsähän se, tapahtuuko miksaaminen digipöydässä vai koneessa on soundillisesti juuri yhtä hyvä tai paha.

Tosta on pakkovähän heittää kommenttia. Ainakin mun kokemuksien mukaan koneessa summatessa (oli softa mikä tahansa näistä tavallisista) kuulostaa yllättävän usein aika huonolta, jotain puuttuu. Yleensä vielä niin, että mitä enemmän informaatiota, sitä vaikeampi on saada koneen sisällä siedettävän kuuloista matskua.

Itse suosin routtaamista tiskiin erillisiä raitoja nimenomaan sen vuoksi että soundaa paremmalta. Stereokuva ja syvyys parempia ja yleensäkin helpompi saada hyvä lopputulos.

Se että joku tapa on yleinen tai yleistymässä ei tee siitä vielä hyvää. Joskus kyse on vain helppoudesta ja täydellisestä recallista, varsinkin kun efektitkin tulee täysin plugeista.

Tosta on pakkovähän heittää kommenttia. Ainakin mun kokemuksien mukaan koneessa summatessa (oli softa mikä tahansa näistä tavallisista) kuulostaa yllättävän usein aika huonolta, jotain puuttuu.
 
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta mun mielestäni sama ongelma on myös digipöydässä. Tosin kun mennään parempiin pöytiin, esimerkiksi sun d8b-tiskiisi, niin eihän sitä enää juuri kuulu - mutta kumminkin. Sen sijaan halvallakaan analogilla ei tuota rakeista sähkön ääntä (tai oikeastaan tunnetta, ääneksi se äityy tosi harvoin) kuulu (muuta pas*aa sitten senkin edestä, tosi tuokin).
 
Digipöytä on kumminkin tietokone siinä missä muutkin tietokoneet, ja summaaminen on ykkösiä ja nollia.
 
(Ettei nyt puhuta eri asiasta, pitää varmistaa. Tarkoitat varmaan sitä ääntä, jonka me ristihavaitsijat näemme oranssin puutteena, liian kylmänä sinisenä? Tämä ei ole vitsi, vaikka siltä saattaa vaikuttaa...)

(Ettei nyt puhuta eri asiasta, pitää varmistaa. Tarkoitat varmaan sitä ääntä, jonka me ristihavaitsijat näemme oranssin puutteena, liian kylmänä sinisenä? Tämä ei ole vitsi, vaikka siltä saattaa vaikuttaa...)

Emmä omaa synesteettisiä kykyjä, vaikka mulla toinen hieman samanlainen ominaisuus onkin :)

Joo, mutta vastaus kysymykseen. Juuri niin! Eli jotain puuttuu, kun vain tietäis mitä. Monen muunkin kanssa ollaan juteltu ja havaittu todeksi. Olen jopa testannut joskus tekemälllä identtisen miksauksen ensin koneen sisällä ja sitten tiskin kautta.

Johonkin tuo työasemamiksaus kyllä sopii. Eli esim. tällaiseen moderniin R&B kamaan jossa on kovia klippaavia transientteja ja aivan kuivaa soundia. Toimii oikein hyvin esim. PT miksaukset tuollaisessa.

Eikö monessa digitaalimikserissäkin itse mikseri osio ole analoginen suuri em. syistä.
 
Kyse lienee a/d-muunnoksessa hukattavasta tiedosta. Muunnat yhden raidan niin ok, mutta kun miksaat 16 muunnettua raitaa yhteen niin aijai.. tosin en tiedä onko asialla enää merkitystä jos käytetään esim 32-bitin tarkkuutta.

Huhhuh. On kyllä hankala aihe. Minäkin tuota olen miettinyt, mutta ei noista teidän teksteistä oikein viisastunut. Taas samaa analoginen vs. digitaalinen -vääntöä. Onko tässä asiassa edes olemassa totuutta?

Taas samaa analoginen vs. digitaalinen -vääntöä. Onko tässä asiassa edes olemassa totuutta?
 
Ei oo _samaa_ vääntöä:-)
 
Tässä puhuttiin siitä, että digipuolella summaaminen (yhteenmiksaaminen) toimii parhaiten, kun musiikki on äänellisesti puhdasta, tonaalista, ja suht särmätöntä. Eikä siltä odoteta lämpöä tai säröä.
 
Heti kun aletaan vaatia harmonista säröä, lämpöä tai räyhää, tulee bittimuotoisten signaalien summaamisesta liian vaikea yhtälö, ja jotain olennaista jää pois. Jotain, mistä ei oikein tiedä mitä se on, mutta jonka olis aivan varmasti parempi olla mukana.
 
Nauhakompression kautta ajaminen lopuksi muuten auttaa:-)

Eikö monessa digitaalimikserissäkin itse mikseri osio ole analoginen suuri em. syistä.
 
Ei tietääkseni, yleensä. Kyllä se muunnos tehdään heti sen jälkeen kun töky mikseriin sisään tulee.
 
Kyse lienee a/d-muunnoksessa hukattavasta tiedosta. Muunnat yhden raidan niin ok, mutta kun miksaat 16 muunnettua raitaa yhteen niin aijai.. tosin en tiedä onko asialla enää merkitystä jos käytetään esim 32-bitin tarkkuutta.
 
Juuri tuohon tarvitaan niitä ylimääräisiä bittejä ja kilohertsejä. Ja sekä digitaalisten efektien että miksausalgoritmien huolellista suunnittelua ja konetehoa.
 
Ja ei - mitään absoluuttista totuutta näissä asioissa ei ole, ja tuskin tuleekaan. Hemmetin hyväsoundisia levyjä on tehty täysin digitaalisella signaalitiellä, hemmetin hyväsoundisia levyjä on tehty poikkeilemalla prosessoinnin aikana puolenkymmentä kertaa analogipuolelle. Hemmetin hyväsoundisia levyjä on tehty vehkeillä, joille jokainen merkkitietoinen studioammattilainen nyrpistää nenää.
 
Kaikilla noilla systeemeillä on tehty myös hemmetin huonolta kuulostavia levyjä.
 
.

Ei oo _samaa_ vääntöä:-)
 
Ei ollut paino sanalla _samaa_ minulla, ainakaan ei pitänyt olla. Periaatteessa kuitenkin kyse digitaalisen eduista ja haitoista verrattuna analogiseen, eikö?
 
Tässä puhuttiin siitä, että digipuolella summaaminen (yhteenmiksaaminen) toimii parhaiten, kun musiikki on äänellisesti puhdasta, tonaalista, ja suht särmätöntä. Eikä siltä odoteta lämpöä tai säröä.
 
Heti kun aletaan vaatia harmonista säröä, lämpöä tai räyhää, tulee bittimuotoisten signaalien summaamisesta liian vaikea yhtälö, ja jotain olennaista jää pois. Jotain, mistä ei oikein tiedä mitä se on, mutta jonka olis aivan varmasti parempi olla mukana.
 
Nauhakompression kautta ajaminen lopuksi muuten auttaa:-)
 
Tuossa se varmaan on aika hyvin sanottu, en ainakaan osaa paremmin selittää...

 
Tässä puhuttiin siitä, että digipuolella summaaminen (yhteenmiksaaminen) toimii parhaiten, kun musiikki on äänellisesti puhdasta, tonaalista, ja suht särmätöntä. Eikä siltä odoteta lämpöä tai säröä

Heh, ei nyt ehkä välttämättä ihan niinkään. Mähän olen kai ainakin joidenkin mielestä aika "steriili" musantekijä ja silti nimenoamaan mulla mättää. Tosin tuo lämpö ja eräänlainen "musikaalisuus" ja avaruus on sitä mitä yritän ajaa takaa. Samoin ehkä on kyse myös siitä, että tietynlainen syvyys alkaa hävitä. En nyt osaa paremminkaan selittää.

Mähän olen kai ainakin joidenkin mielestä aika "steriili" musantekijä ja silti nimenoamaan mulla mättää.
 
Samoin ehkä on kyse myös siitä, että tietynlainen syvyys alkaa hävitä. En nyt osaa paremminkaan selittää.
 
Taajuuksien kuuleminen etäisyyksinä?
 
Tuota, se steriiliys ei oo mun mielestäni sama kuin viileys. Eihän Steely dan -levytkään kuulosta kolkoilta. Mutta I believe i can fly kuulostaa.
 
EDIT: PS. runsas delayn käyttö on ihan suoraan verrattavissa raskaiden säröjen käyttöön. Ongelma on sama, vaikka ääni on eri.

Tuota, se steriiliys ei oo mun mielestäni sama kuin viileys. Eihän Steely dan -levytkään kuulosta kolkoilta. Mutta I believe i can fly kuulostaa.

Mikä niistä "I beliene ican fly" biiseistä...niit on monta. Yolanda Adamsin biisistä diggaan kyllä. Niin ja Steely Danin levythän on kaikkea muuta kuin kolkkoja.

EDIT: PS. runsas delayn käyttö on ihan suoraan verrattavissa raskaiden säröjen käyttöön. Ongelma on sama, vaikka ääni on eri.

Joo, toi voi olla se. Yleensäkin se että heittelee soundeja eri etäisyyksille ja runsas stereokuvan kanssa pelleileminen on aika herkkää puuhaa. Toinen on lauluraita, jossa itsessään on jo niin paljon nyansseja että siinä kuulee kaiken.

Ja siis kyse on siis todellakin hyvin pienistä jutuista.

Apropoo, nyt menee ihian off-topiciksi, mutta kuuntelin vanhoja LP-levyjä tässä yhtenä päivänä ja huomasin että 80-luvun Atlantic levyt kuulostivat aivan erilaisilta kuin muut, viakka esim masteroija vaihtui. Alapäässä oli jotain tosi makeaa pyöreyttä ja muutenkin oli ihan eri kuuloista. Ihmettelin sitä jo joskus aikaisemminkin. Aika jännä juttu...ja koskee vain LP:tä.

Alkuperäiseen aiheeseen vielä:
Mä ainakin paljon mielummin miksaisin hyvällä analogitiskillä, kuin koneella tai edes controllerilla jo ihan fiiliksenkin vuoksi. Tuo summautuminen on myös yksi asia ja lisäksi hyvä analoginen eq soundaa vielä toistaiseksi paremmalta kuin plugari. Mielelläni käyttäisin myös plugareiden sijasta oikeita ulkolaitapaavoja ja -kompuroita.
 
Hmm... Lienee paljolti tunnelmakysymys, mutta näin insinöörien aikakaudella laitteen pheelis on valtavasti aliarvostettu asia.

Apropoo, nyt menee ihian off-topiciksi, mutta kuuntelin vanhoja LP-levyjä tässä yhtenä päivänä ja huomasin että 80-luvun Atlantic levyt kuulostivat aivan erilaisilta kuin muut, viakka esim masteroija vaihtui. Alapäässä oli jotain tosi makeaa pyöreyttä ja muutenkin oli ihan eri kuuloista. Ihmettelin sitä jo joskus aikaisemminkin. Aika jännä juttu...ja koskee vain LP:tä.
 
Minulle on jäänyt mielikuva, että Atlanticin LP:t olisi painettu keskimääräistä laadukkaammalle vinyyliraaka-aineelle myös täällä syrjäkylillä?
 
Se nimittäin vaikuttaa paljon. Samoin masterointi - vinyyliaikanahan masterointi tehtiin joka levynvalmistamossa usein erikseen, joten saman levyn amerikan- ja saksan-painoksessa saattoi olla ihan erilainen ja eritasoinen masterointi.
 
.

Hmm... Lienee paljolti tunnelmakysymys, mutta näin insinöörien aikakaudella laitteen pheelis on valtavasti aliarvostettu asia.
 
Enpä tiedä. Rahastahan tässä on myöskin kyse: Olen tässä viime viikkoina miksaillut erään australialaisen bändin omakustannelevyn biisejä (meitä on monta eri puolilla maailmaa), ja hirvittää ajatellakin, paljonko jo pelkästään tuossa hankkeessa käyttämäni kompressorit olisivat maksaneet rautana... noudatin nimittäin aika paljolti Kivin kultaista ohjetta "mielummin monta kertaa vähän kuin kerran paljon", joten hyvälaatuisia kompuroita olisi pitänyt räkistä löytyä toistakymmentä...
 
Eli kynnys tehdä hyväsoundista musiikkia on paljon matalampi nykyään kuin ennen. Onneksi, Se fiilis on kuitenkin kiinni soittajista ja äänittäjistä ja miksaajista kuin mistään kutun kamoista, niin nyt kuin ennenkin.
 
.

Enpä tiedä. Rahastahan tässä on myöskin kyse
 
Mä käsitin tämän koko alkuperäisen kysymyksen vähän toisin. Mun mielestä tässä puhuttiin isoista studioista ja syistä, miksi niissä edelleen käytetään analogivehkeitä vaikka periaatteessa kaikki voidaankin nykyään tehdä koneella.
 
Tottakai itse kukin joutuu painimaan rahakysymysten kanssa ja tekemään kompromissejä asioidein suhteen. Enkä mä ole todellakaan sitä mieltä, että asiat pitäisi tehdä vain jollain tietyllä tavalla. Ainoastaan lopputulos merkitsee, oli se sitten saatu aikaan miten hyvänsä.
 
Onneksi, Se fiilis on kuitenkin kiinni soittajista ja äänittäjistä ja miksaajista kuin mistään kutun kamoista, niin nyt kuin ennenkin.
 
Mä kyllä väitän että myös soittimissa ja laitteissa on tietynlainen fiilis. Jos nyt kärjistetään niin onhan se aivan eri tunnelma kun sormien välissä on LA-4:n jäykähkö potikka kuin hiirellä käännellä plugarin nuppia - ainakin mun mielestä. Sama juttu on jos verrataan vaikka ProControlleria Amekkiin. (ja kyllä, myös hinnassa on eroa).
 
Ja tarkoitin tällä pheeliskysymyksellä lähinnä sitä, että jos henkilökohtaisella tasolla jossain laitteessa on parempi fiilis kuin jossain toisessa laitteessa, pääsee sillä parempifiiliksisellä laitteella todennäköisemmin parempaan lopputulokseen vaikka teknisellä tasolla se olisi huonompikin. Ja tämä monasti unohdetaan kun vaan tuijotetaan niitä suoritusarvoja ja ominaisuuksia...