Roots ›

Minun suosikkibiisini on Long Black Veil. Petos/kuolema-aiheinen tarina on suorastaan jäätävä, kylmät väreet menee joka kerta.
 
"The judge said "Son, what is your alibi?
If you were somewhere else, then you donŽt have to die."
I spoke not a word, though it meant my life,
for I had been in the arms of my best friendŽs wife."

Oletteko kuunnelleet miten paljon bändin (niinpä) jäsenten soolotuotantoa? Pyörittelin jokin aika sitten Levon Helmin soololevyä käsissäni, mutta en uskaltanut sitten ostaa sikaa säkissä. Robertson on ilmeisesti tehnyt jonkinlaisia amerikkalaiseen alkuperäisväestöön kytköksissä olevia albumeita.
 
tää on itsellekin vähän mysteeri, semminkin kun esim. joku sukulaissieluinen Little Feat kolisee ja lujaa...
 
Minulla se on juuri toisin päin. En ole saanut mitään otetta Little Featiin, vaikka olen kuinka yrittänyt. George ja kumppanit hoitavat hommansa kyllä taidokkaasti läpi, mutta musiikki ei ole samalla tavalla sielukasta kuin the Bandilla.

Minulla se on juuri toisin päin. En ole saanut mitään otetta Little Featiin, vaikka olen kuinka yrittänyt. George ja kumppanit hoitavat hommansa kyllä taidokkaasti läpi, mutta musiikki ei ole samalla tavalla sielukasta kuin the Bandilla.
 
Mulla on ihan sama juttu. Periaatteessa mä tiedän, että Little Featin pitäisi toimia, mutta musta se nyt vain on kolmantenatoista tusinassa pelaava keskitien bändi.
 
Noista jäsenten levyistä: aikoinaan Helmiä oon ostanut alelaarista ja ei siinä musta mitenkään pety. Duunari, joka laulaa erittäin hyvin. Robertsoneita oon kuullut muualla ja joka kerta on tuntunut siltä, että tähän pitäisi perehtyä...En tiedä, mikä siinä sitten, oisko vähän ohjelmallista?
 
Muuten aikaisemmin oli puhetta Last Waltzista: musta se juuri sen takia on hyvä lopetus, että siitä näkee, että nyt mennään viimeistä valssia. Että ei kannata enää. Lisäksi kaikki vierailijat sun muut viimeinkin tekivät selväksi, kuinka tärkeä bändi Band oli. Se olisi ollut komea sinetti.

Robertson on ilmeisesti tehnyt jonkinlaisia amerikkalaiseen alkuperäisväestöön kytköksissä olevia albumeita.
 
.
 
robertson on ittekkin inkkari. taisi olla mohawk.

The Band teki mainiota jälkeä myös Ronnie Hawkinsin taustayhtyeenä nimellä The Hawks 50/60-lukujen taitteessa. Varsinkin v. -63 Roulette-sinkku "Who Do You Love"/"Bo Diddley" on kerrassaan väkevä esitys. (Last Waltzilla olevaa löperöä luentaa ei parane sotkea tuohon.)

Richard Manuelilla oli kyllä upea lauluääni.
 
Suosittelen muuten kakkosalbumin tekemisestä kertovaa dokumenttia, joka on tullut parikin kertaa televisiosta. On saatavana myös DVD:llä.
 
Vaikka bändin studiolevyistä pidänkin aivan mahdottomasti, minulle parasta Bandia on klassinen Dylanin Manchesterin keikka vuodelta 1966. Siinä ei tosin ollut Levon Helm rummuissa ja sen minäkin maallikkona huomaan.