Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Cover-bändit tervetulleita... kunhan soittavat coverin ITSENSÄ näköisenä eikä koita apinoida alkup. artistia tms.

Niin no yksi eniten mikä otti päähän oli tämä albumi holy dio...
apinoivat Dioa minkä kerkesivät. mm. holy diver!
JA axel rudi pell:in coveri TEmple of the kingsita
... se vasta dion ääntä halveksi!

No Maiden Hell ainakin ajoi asiansa Factoryn kokoisessa paikassa täysin. Ei siinä mitään kuhan hommansa kunnolla hoitavat.

Pat Boonen cover-levy In a metal mood on kyllä sellainen, että siihen pitäisi kaikkien tutustua. Heviklassikoita soitetaan loistavina swing/big band-versioina.

Pat Boonen cover-levy In a metal mood on kyllä sellainen, että siihen pitäisi kaikkien tutustua. Heviklassikoita soitetaan loistavina swing/big band-versioina.
 
Osbournesin tunnarina oleva Crazy Train versiointi taitaa olla juurikin tuolta Pat Boonen levyltä?

Osbournesin tunnarina oleva Crazy Train versiointi taitaa olla juurikin tuolta Pat Boonen levyltä?
 
Kyllä on. Holy diverista on myös tosi kova versio.

Heittelen puukoilla...

Cover-bändit tervetulleita... kunhan soittavat coverin ITSENSÄ näköisenä eikä koita apinoida alkup. artistia tms.
 
Tähän se kiteytyikin...

Cover bändejä on kyllä mukava katsoa livenä mutta en minä kyllä mitään cover levyjä jaksa kuunnella.

Heittelen puukoilla...
 
Heittele vaan, mä heittelen takasin.

tottakai COver bändit on hyviä jos ne ei raiskaa niitä piisejä , mut silkkaa hauskaa ne on vaa .. ei semmosella bändillä minnekkää pitkälle pötkitä :)

tottakai COver bändit on hyviä jos ne ei raiskaa niitä piisejä , mut silkkaa hauskaa ne on vaa ..
 
Jos sulla on tarpeeksi hyvä cover bändi sillä voi myös ansaita hieman fyrkkaa... Siis sen lisäksi että se on silkkaa hauskaa.
 
ei semmosella bändillä minnekkää pitkälle pötkitä :)
 
No niin, kauashan on todellakin pitkä matka, se taas kuinka pitkälle coverien soittamisella jaksaa pötkiä onkin taas suhteellinen käsite. Tässäkin aiheessa mukana kommentoimassa eräs henkilö joka on heittäny tuommoiset pauttiarallaa tuhat keikkaa covereita soittaen, tiedä sitten onko pitkälle pötkimistä vai ei. Sehän on toki selvää että jos tavoittelet ainostaan laajempaa suosiota (tyyliin: Him, Rasmus, Nightwish...) kannattaa unohtaa cover bändi ajatus samantien.
 
Cover bändi ja Tribuutti bändi on myös vähän eri juttu, monilla tuntuis olevan se käsitys että nämä olis yks ja sama juttu. Mun näkemyksen mukaan cover bändi soittaa monen eri artistin/bändin materiaalia ja hyvä cover bändi pystyy vielä vetämään mahdollisimman erilaista kamaa uskottavasti. Kun taas tribuutti bändi keskittyy ainoastaan yhden artistin/bändin tuotantoon josta tyyppiesimerkkinä mainittakoon Mauron Maiden. Itse olen ollut mukana sekä tribuutti- että cover bändi kuvioissa, muutama tribuutti ja enemmän sitten noita cover keikkoja (sekä rankempaa että vähemmän rankkaa musaa). Ai niin, onhan meillä myös se oikea bändi.

Jossain baareissa on mukava katsella ja kuunnella live musaa kaljan juonnin taustalla. Tällaisissa tapauksissa cover bändit toimivat erinomaisesti.

Heittelen puukoilla...
 
Kuka täällä puukoilla heittelee, pitääkö kutsua virkavalta paikalle.

Viime kesänä näin parhaan coverbändin, joka meikäläiselle on eteen tullut; Crazy Train plays Ozzy.

Jotkut cover-bändit tosiaankin katsovat asiakseen yrittää tehdä biiseistä mahdollisimman alkuperäisen kuuloisia, toiset taas enempi omankuuloisiaan ja ehkä jopa täysin erityylisiä. Jälkimmäisestä on hauska esimerkki Hayseed Dixie -bändi, joka on tehnyt levyllisen AC/DC:tä hulvattomina bluegrass-versioina. Eli oikein kunnon juntticountrya; toki aika lailla kieli poskessa mutta silti todella taidolla tehtyjä versioita, ei mitään vitsejä. Siellä kantriviulut sahaa ja banjot tiluttaa. Ja laulaja vääntää amerikanenglantia niin kierosti etelävaltiolaisittain murtaen, että naurattaa. Tällainen on hyvä, omaperäinen ja omankuuloinen cover-levy. Tai onko se nyt sitten juurikin tribuuttilevy kun en tiedä ovatko muita bändejä versioineet, mutta sama se.
 
Edit: Selvisihän se että ovat näköjään tehneet vaikka kuinka monen bändin tuotannosta bluegrass-covereita.

Iha perseestä tommoinen www.janesaw.tk

Itsekin laulan cover bändissä joka soittaa vanhaa Misfitsiä ja kyllä itsekin tykkään cover bändejä kuunnella, MUTTA: yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vain livenä. Livetilanteessa soundi ja soittopuolen erilaisuus alkuperäiseen versioon ei niin pääse haittaamaan ja varsinkin jonkin uuden tuttavuuden keikalla jolla tulee paljon uppo-outoa materiaalia, on mukava fiilistellä jonkin tutun biisin tahtiin. Tosin olisi toivottavaa etteivät ne coverit olisi aina niitä mahdollisimman paljon käytettyjä, mm. Slayerin coverointi tuntuu olevan nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus, jonka takia oman bändinikään kanssa en mielelläni soita enää Slayer covereita. Tribuuttibändien määrästä päätellen toinen tälläinen tapaus on Iron Maiden.

Jälkimmäisestä on hauska esimerkki Hayseed Dixie -bändi, joka on tehnyt levyllisen AC/DC:tä hulvattomina bluegrass-versioina.
 
Tuosta mieleen tulleena on ihan pakko mainita Mark Kozelekin (Red House Paintersin nokkamies) AC/DC-coverlevy "What's Next To The Moon", joka sisältää Bonin aikaisia biisejä mies ja akustinen kitara -tyyliin vedettynä. Toimii!