Kitarat: kitarakamat ›

Vuoden vanhat kielet on kyllä soveltuvia korkeintaan ongenkoukkujen väsäämiseen.

Olipa kerran aika kun minäkin käytin D'addarioita. Sitten huomasin että nämähän katkeavat kerran kuussa. Sitten viisastuin ja kokeilin Ernie ballia. Ja kas! Ei ole vielä katkennut!
 
Itselläni juuri päin vastoin. EB:t tuntuivat napsuvan poikki luvattoman usein. Daddarioita sen sijaan en ole saanut poikki kuin sivuleikkureilla, vaikka ovat välillä useammankin kuukauden kitarassa olleet.

Dean Markley LTHB
 
Näitä minäkin suosittelen.

Kun on löytänyt itselleen/kitaralleen sopivan paksuisen setin, kannattaisi ehken testata useita merkkejä, jotta löytäisi omalle kehon kemialleen sopivan. Tämä on mielestäni seikka joka usein unohdetaan. Minulla esim. tietty kielisetti säilyy pitkään kirkkaan värisenä ja heleäsointisena, siinä missä sama setti toisella soittajalla menee tummaksi (niin soundiltaan kuin väriltään) alta aikayksikön.
 
Olin juuri kirjoittamassa tätä, mutta näköjään joku ehti ensin. Itselläni nuo D'addariot tekevät tuota eniten, ja setti piti aina vaihtaa siitä syystä että joku kielistä katkesi, joskin oli soundikin silloin jo aika kuollut. Ernie Ballitkin katkeilivat käytössäni, ja lisäksi alkoivat kuluneena "kihelmöimään" hieman sormia, muuten hyviä. Ghs:t aina toimineet niinkuin pitääkin, joskin niistäkin olen joskus kielen tai pari katkonut. Viime setissä oli viallinen kieli, siinä oli semmonen ) -muotoinen kohta kaulamikin paikkeilla. Vissiin taittunut jossain vaiheessa valmistusta, en tiedä. Toimi kuitenkin ihan tavallisesti. Dean Markleytä menin sitten viimeksi kokeilemaan, ja nytpä on tuossa juuri menossa toiseenkin kitaraan Dean Markleyn setti, ja Thomannilta pistän lisää tulemaan samalla kun tilaan mikserin, jotenkin vain tuntui parhaudelta jo heti ensikokeilulla.
 
Klasarikielissä olen käytellyt D'addarion Pro Artéja jo pitkään, vuodenkin kestävät ennenkuin saundi on jo niin kökkö, että pitää vaihtaa. Savarezejakin käyttelin välissä, mutta en pitänyt niiden soinnista, ja D'addarioihin vaihdoin taas takaisin. Jotain uusia olisi kuitenkin tarkoitus koitella kun tuo seuraava setti tulee soitettua puhki.
 
E: Kielet menevät normaalisti vaihtoon n. 1-2kk välein, Dr:t yleensä kestäneet jotain 3kk.

elixir 010. - 052.

Ehkä et vain osaa? Tai sitten tallapalat on huonot? Mulla ei ole ikinä daddariiot katkennu, ja soitan kuitenkin suht voimakkaasti ja noin pari tuntia päivässä. Tänä vuonna taisin tossa tammi-helmikuussa vaihtaa viimeksi kielet. Kyllähän ne vähän on kuluneet, mutta ei ne nyt katkea.
 
Tai ehkä vaan itse osaa?
 
Luultavimmin en vain osaa. Kummasti tuntuu vaan noi DR:t lisäävän osaamista, kun niitä en ole saanut ainuttakaan poikki. Tallapaloissa ei pitäisi olla mitään vikaa, miehessä korkeintaan.

DR on kyllä ehdottomasti paras merkki mitä oon kokeillu, mutta Thomanillahan eivät valitettavasti näytä myyvän muuta kuin tota Blues -mallia. Ja senkään hinta ei ole mitenkään edullinen, Musamaailman tasoa.
 
On kyllä tosiaan ainoastaan positiivisia kokemuksia noista, kun erinäisistä syistä (asepalvelus jne.) oli soittaminen jonkin aikaa vähän vähemmällä, en jaksanu vaihtaa kieliä kahteen ja puoleen vuoteen. DR:t eivät kuulostaneet mitenkään hirveän tunkkaisilta edes siinä vaiheessa! Toki kielien vaihto silti paransi soundia aika rutkasti... Lähinnä tarkoitan sitä että kielet ei olleet niin tukkoisen kuuloiset etteikö korva ois niihin hyvin tottunu.

Ovat DR:t saaneet osakseen paljon kehuja. Pitänee joskus kokeilla. Itse ostin juuri jenkeistä n. 10 satsia Ernie Balleja kun halvalla sain, ja todella hyvältä tuntuvat. Paljon paremmilta kuin GHS:t joita käytin aikaisemmin.

Kokeilkaapa joskus Pyramid Maximum performance -kieliä, jos löydätte jostain. Aika kalliita, mutta saundi ja tatsi aivan omassa luokassaan. (ainakin vintage -miehille)
 
http://www.custom-sounds.com/epages … dcd01065a+EN/products/15200&2D3

Nyt on D'Addario 9-42 ja poikki menee jatkuvasti.
 
Niin meni minullakin aikoinaan. Nyt käytän DR:ää tyytyväisenä.
 
Ehkä et vain osaa? Tai sitten tallapalat on huonot?
 
Sama kitara, mutta D'Addario paukkui poikki, kun taas DR ei.

Jos Slayer käyttää D'addarion kieliä niin niiden on oltava hyviä ;)

Olen käyttänyt vuosien varrella paljon eri merkkisiä kieliä, Fendereitä, D'addarioita, Ernie Balleja, DR:ää, GHS:ää, Dean Markleytä ja Newtonea. En muista, milloin olisi kieli mennyt soittamalla poikki, en tosin riehu kitaran kanssa lavalla ja käytä mottimiehen otteita. Kitara on soitin ja se vaatii herkän tatsin, silloin kieletkin kestää paremmin. Olen kuitenkin pitkän kokemuksen perusteella tullut siihen tulokseen, että D'addariot säilyttävät sointinsa parhaiten. Tämän huomaa selvimmin käytettäessä puhtaita soundeja.
Jos kielet napsuu poikki, lienee vikaa kitarassa tai sitten siinä, miten kielet on kitaraan laitettu.

Aika jännä miten eri ihmisillä on vaikutukset päinvastaisia, itselläni taas D'addariot menee kuminauhoiksi nopeiten ja menettää sointinsa varsin nopeasti. DR:t ovat osoittautuneet kestävimmiksi mutta GHS:iä tulee käytettyä eniten. Katkeilu ei ole koskaan ollut ongelma, vaikkei kitaraa silkkihansikkain sormeillakaan ;)

Jos Slayer käyttää D'addarion kieliä niin niiden on oltava hyviä ;)
 
Mutta äijien kielet taitavat mennä vaihtoon kerran parissa päivässä. Tästä oli vähän juttua uudessa Guitaristissa.

Vuoden vanhat kielet on kyllä soveltuvia korkeintaan ongenkoukkujen väsäämiseen.
 
Voipi olla, mutta itselläni ainakin aktiivisesta käytöstä huolimatta toimivat, eivätkä ole juuri mustuneet vaihtoon mennessä.

Mutta äijien kielet taitavat mennä vaihtoon kerran parissa päivässä. Tästä oli vähän juttua uudessa Guitaristissa.
 
No se oli lähinnä vitsi. Satuin nimittäin D'addarion sivuja tutkiessani huomaamaan, että siellä oli Kari Kuninkaan ruma lärvi.