Kitarat: kitarakamat ›

kyllä ahonen on legandaarinen! ja 70-luvulla kaikki oli vielä hienosto kun musaliikkeis ssisällä poltettiin, se oli rokkia jos jokin. noista ikuisuushintakeskusteluista voin todeta että koskaan en suomessa ole maksanut enempää kuin mitä t-kaupan hinta. nykyjään vaan nuoriso on niin tumpelosuu-osastoa että helpompi tilata netistä kuin kysyä kaupassa muuta sana: millä sen nyt oikein saa?

kyllä ahonen on legandaarinen! ja 70-luvulla kaikki oli vielä hienosto kun musaliikkeis ssisällä poltettiin, se oli rokkia jos jokin. noista ikuisuushintakeskusteluista voin todeta että koskaan en suomessa ole maksanut enempää kuin mitä t-kaupan hinta. nykyjään vaan nuoriso on niin tumpelosuu-osastoa että helpompi tilata netistä kuin kysyä kaupassa muuta sana: millä sen nyt oikein saa?
 
Tumpelosuu? Hinta pitää olla se mikä hintalapussa sanotaan. Piste. Ei mitään tinkimisvenkoilua. En minä mene kauppaan kerjäämään, minä menen ostamaan. Jos saan muualta samaan hintaan ilman vinkumista niin sieltä myös ostan. Silloin on aika suomalaisen soitinkauppiaan katsella hieman peiliin.

siihen suomessakin on menty kun olen tarkkaillut että hintalappuhintoja on laskettu. kannattaa asiakkaan muistaa että postimyynnissä varastosta myytäessä selviää pienemmillä kuluilla. ja kuinka moni soittaja on loppupeleissä valmis ostamaan tuotteen kokeilematta sitä... jos ostaja saa tuotteen liikkeestä "postimyyntihinnalla" ei pidä vaatia palvelua tahi opastusta! eli tuote pahvilootassa käteen ja rahat kassaan, eikä kysellä jälkikäteen hienovireistä, kaulansäädöistä...

Edellisen kerran kun olen Ahosella vieraillut, hieman yli kymmenen vuotta sitten, vanha äijä itse tivasi minulta ovella millä asioilla liikun. Kun sai vastaukseksi että uutta sähkökitaraa katsomassa, tivasi huru-ukko että näytä rahat millä sen maksat tai ala kalppia. Olen koko tämänkin kymmenen vuotta asunut Tampereella ja melko ahkeraan myös musiikkiliikkeissä vieraillut, mutta Hämeenpuistoon ei ole tullut edes vilkaistua.

Tunnetusti nyt Tampereen musakauppatilanne on mitä on, legendaarinen Ahosen pulju nyt viimesenä tulee katsastaa.
Tammerpiano ja Soitin on tammerforssin paras.
Mutta ehdottomasti suomen paras musiikkikauppa on Kuopion Flanger. Siinä on pulju kohdallaan!

Tunnetusti nyt Tampereen musakauppatilanne on mitä on, legendaarinen Ahosen pulju nyt viimesenä tulee katsastaa.
Tammerpiano ja Soitin on tammerforssin paras.
 
Joo, Tammerpiano on minunkin mielestäni ehdoton paikka. Taitaa olla ainoa, jossa en ole ikinä saanut ainakaan mieleenpainuvan kusipäistä palvelua.

Taitaa olla ainoa, jossa en ole ikinä saanut ainakaan mieleenpainuvan kusipäistä palvelua.
 
Sama juttu. Varsinkin tämmönen nuorempi kaveri harvoin saa hyvää palvelua ainakaan Tampereelta.

Joo, Tammerpiano on minunkin mielestäni ehdoton paikka. Taitaa olla ainoa, jossa en ole ikinä saanut ainakaan mieleenpainuvan kusipäistä palvelua.
 
Komppausta. Kävin itsekin äskettäin ko. liikkeessä ja jäi kyllä hyvä maku suuhun. Myyjät asiantuntevia ja palvelualttiita. Vaikka sillä kertaa mukaan lähti vain kielisetti, niin siitäkin tuli alennusta.
 
Tosin hetken nauratti mielessä kun yks rupes siinä sitten esitteleen jotain Tokain lessua ja oikein korosti että tässä on EMG:n aktiivit jotka on tosi hyvät ja antavat todella paljon lisäsäröä ja mitä kaikkee. Eipähän kuitenkaan alkanut ensimmäisenä squiereita tarjoomaan :D

siihen suomessakin on menty kun olen tarkkaillut että hintalappuhintoja on laskettu. kannattaa asiakkaan muistaa että postimyynnissä varastosta myytäessä selviää pienemmillä kuluilla. ja kuinka moni soittaja on loppupeleissä valmis ostamaan tuotteen kokeilematta sitä... jos ostaja saa tuotteen liikkeestä "postimyyntihinnalla" ei pidä vaatia palvelua tahi opastusta! eli tuote pahvilootassa käteen ja rahat kassaan, eikä kysellä jälkikäteen hienovireistä, kaulansäädöistä...
 
Sulla ihan hyvä pointti kyllä tässä. Silti, kuluttujana en voi millään edelleenkään käsittää sitä että tuotteen oikea hinta ei luekaan hintalapussa. Tinkiminen on asia mitä harrastettiin oravannahka-aikoina ja nykyään kaupanteon pitäisi olla rehellistä ilman kauppiaan pyrkimystä siihen että "pyydetään nyt tuosta sata euroa liikaa, kyllä joku pölhö sen voi maksaakin..." Toki pyrin suosimaan suomalaista aina kuin se vain on mahdollista.

Silti, kuluttujana en voi millään edelleenkään käsittää sitä että tuotteen oikea hinta ei luekaan hintalapussa.
 
käsitykseni mukaan hintalapuissa on ilmaa siitä syystä että musakaupathan tekee aika paljon vaihtokauppaa (jota postimyynniissä ei harrasteta). ja vaihtotavarallehan lasketaan joku kate kuten esim autokaupoissa jne... ja jotta asiakas voi olla tyytyväinen hän on uskossa että saimpa hyvän hyvityksen vanhasta squieristani.

käsitykseni mukaan hintalapuissa on ilmaa siitä syystä että musakaupathan tekee aika paljon vaihtokauppaa (jota postimyynniissä ei harrasteta). ja vaihtotavarallehan lasketaan joku kate kuten esim autokaupoissa jne... ja jotta asiakas voi olla tyytyväinen hän on uskossa että saimpa hyvän hyvityksen vanhasta squieristani.
 
Niinpä..... Jos en tälläistä vaihtokauppaa harrasta niin minkä ihmeen takia minun ostajana pitäisi kärsiä siitä että jotkut sitä harrastavat?

mitäpä tuohon vastata kuin niinpä, samaa mieltä. kätevää olisi ns. apteekin meininki. mutta niin se vain kaikkiahan ei voi miellyttää. ja sama pätee legendaariseen ahoseen (vaikka en itsekään siellä ole asioinut kuin pari kertaa). kun kirjoituksia tästä aiheesta lukee, tulee mieleen että taitaapa 17-v kitaristit omata mielestään steve vain kokoisen kepittäjän egon... :)

tulee mieleen että taitaapa 17-v kitaristit omata mielestään steve vain kokoisen kepittäjän egon... :)
 
Ei ole minun mielestäni kovinkaan kohtuutonta odottaa saavansa kaupassa edes siedettävää palvelua vaikka olisi kuinka 17. Voihan toki niitä ylimielisiä hevisankareitakin olla ja varmasti se myyjää vituttaa, mutta töissähän siellä ollaan ja rahan ei ns. pitäisi haista.

Kirjotin tämän tohon toiseenkin ketjuun mutta menköön nyt tähänkin.
Tampereen Musiikissa käytiin vuosia sitten minun ja Aku Ankkaa tiskin takana lukeneen myyjän kanssa seuraavanlainen keskustelu. Olin aikaisemmin käynyt kitaran jo testaamassa ja ja paukkasin liikkeeseen sisälle rahat taskussa. Parkkeerasin itseni kitaran viereen ja aloin kurkkia josko myyjä tajuaisi paikalle tulla.
Varttitunnin pälyilyn, kröhimisen ja jopa heiluttelun jälkeen marssin tiskille.
 
Mä: Terve, voisinko mä tehdä varauksen josta JS-700sta
Myyjä (vittuuntuneena) - jaa, emmää tiä, kuinkas pitkäksi ajaksi sei sitten pitäis sulle varata.
mä: No siihen asti että joku täällä kaupassa suostuu sen mulle myymään.
My(tukehtuen kahviinsa): Jahasjahasjahas, noniin katsotaanpas.
 
Siitä lähtien olen keskittänyt kaikki ostokseni Soitinkeskukseen. Myyjät ovat tulleet tutuiksi ja palvelu ja alennukset ovat miellyttäneet.
 
Ihan neuvona voisin siis sanoa, että kannattaa suosia yhtä ja samaa kauppaa.
Näin henkilökunta tulee tutuksi ja palvelu on sen mukaista, vaikka jonkun härpättimen saisikin "naapurilta" halvemmalla, on pitkässä juoksussa kuitenkin edullisempaa luoda hyvä suhde "hovihankkijaan".

Kirjotin tämän tohon toiseenkin ketjuun mutta menköön nyt tähänkin.
Tampereen Musiikissa käytiin vuosia sitten minun ja Aku Ankkaa tiskin takana lukeneen myyjän kanssa seuraavanlainen keskustelu. Olin aikaisemmin käynyt kitaran jo testaamassa ja ja paukkasin liikkeeseen sisälle rahat taskussa. Parkkeerasin itseni kitaran viereen ja aloin kurkkia josko myyjä tajuaisi paikalle tulla.
Varttitunnin pälyilyn, kröhimisen ja jopa heiluttelun jälkeen marssin tiskille.
 
Mä: Terve, voisinko mä tehdä varauksen josta JS-700sta
Myyjä (vittuuntuneena) - jaa, emmää tiä, kuinkas pitkäksi ajaksi sei sitten pitäis sulle varata.
mä: No siihen asti että joku täällä kaupassa suostuu sen mulle myymään.
My(tukehtuen kahviinsa): Jahasjahasjahas, noniin katsotaanpas.
 
Siitä lähtien olen keskittänyt kaikki ostokseni Soitinkeskukseen. Myyjät ovat tulleet tutuiksi ja palvelu ja alennukset ovat miellyttäneet.
 
Huhuh.... Melkoista. Jaloilla on hyvä äänestää. Potkut tuommosille asiakaspalvelijoille välittömästi.

Tein tuossa jokin aika sitten retken niihinkin tampereen liikkeisiin, joissa en vielä ollut käynyt. Lojaali reportterinne reportoi suoraan etulinjasta:
 
Ensimmäinen kohde oli hallituskadulla sijaitseva soitinkeskus (www.soitinkeskus.com). Pyhän vaellukseni tarkoitus oli sekä tarkastaa liikkeet, myös palata kotiin pienen ja kaunissointisen kitaravahvistimen kanssa. Kuin kioskiin olisi astunut - ovesta astutaan suoraan pikkutilpehöörien ihmemaailmaan, tästä hämmennyksestä huolimatta sain tervehdittyä myyjää, joka tärkeänä järjesteli piuhoja. Silmäiltyäni hetken liikkeen sisustussuunnittelua ja arkkitehtuuria löysin tieni kitaravahvistimien ääreen.
 
Saman paikan oli löytänyt myös heppu joka istui fenkkukombon vieressä kitara sylissään. Kyseinen fenkkukombo soitteli sisäänrakennetulla rumpukoneellaan komppia, jota sitten kolmeen mieheen siinä päivittelimme. "Kaikenlaista ne keksii, kato siinä on bassokin, ja virin". Tämän jälkeen esitin myyjälle kiinnostukseni jonkinlaista makuuhuoneeseen sopivaa vahvistinta kohtaan. 'Joo, tässähän meillä näitä vahvistimia on, kato siitä'. Mies jatkoi rupattelua tyypin kanssa, joka soitteli kompin päälle omituisella tremolo-saundilla. Nyt tiskin suunnilla vilahteli myös kolmas heppu, myyjä hänkin. No, tärkeän näköisenä aloin tutkailemaan vahvistintarjontaa. Ihmeellisiä kustomin trankkukomboja, joista en suoraansanottua ollut kovinkaan kiinnostunut. Sen sijaan rolandin vahvistimet aiheuttivat positiivista myhäilyjä. Cubeja on kehuttu paljon, joten kysyinkin myyjältä josko saattaisin kokeilla mini-cubea. Tämä onnistui, myyjä rykäisi piuhan, kysyi että minkälaista kitaraa olet tottunut soittamaan? nomikätahansahumpparioikeestaankäy, oli tarkkaan harkittu vastaukseni.
 
Ei muuta kuin kitara käteen, virrat cubeen ja myyjä pääsi jatkamaan juttua sen tyypin kanssa, joka istui ihmeellisen fenkkukombon vieressä. Mies oli löytänyt laitteesta hevikompin! No, soittelin siinä jonkin aikaa pinellä volyymillä ja totesin laitteen ihan kelpo peliksi. Laitoin taskusta kaivamani plektran taskuuni, kitaran hyllyyn, cuben pois päältä ja piuhan sievään oikeaoppiseen nippuun. Myyjä oli kadonnut jonnekin, joten päätin katsella kitaroita hieman tarkemmin. Paljon oli squiereita. Hetken kuluttua liikkeeseen astui nuoripari kitaraostoksille. Kadonnut myyjä teki comebackin ja alkoi esitellä kitaroita "mahdollisimman halpaa ja laadukasta" etsivälle parille. No, tytölle löytyi kitara ja testailemaan sitä alkoi. Koitin kuin ohimennen kysäistä toimettomalta myyjältä, löytyisikö cubesta kenties kaiutinsimuloitu ulostulo. "Noeisiinsemmosta..ei näissä", vastasi myyjä ja oli toimettomana.
 
Tässä vaiheessa romaania kirjoittava lahjomaton reportterinne alkoi jo vaivautua. Kävin vielä kerran kiertämässä liikeen ympäri ja poistuin liikkeestä, moikkasin tiskin takaa ilmestyvälle myyjälle numero 2. Tässävaiheessa kävi myös ilmi, että fenderin vieressä istunut kaveri oli myyjä. No terve vaan sullekin, ajattelin.
 
Plussat:
- Akustisia näytti olevan melko valikoima, myös budjettipelejä alta viidensadan näytti olevan. Jos joskus olen akustisen tarpeessa, niin tsekattavahan nuo on.
- Myyjä kysyi millaisella kitaralla olen tottunut soittamaan, ennenkuin valitsi minulle hyllystä kepin.
 
Miinukset:
- Jos liikkeessä on 3 myyjää yhtä asiakasta kohti, eikä asiakas silti saa tippaakaan huomiota, niin jossain on vikaa.
- Vahvistinvalikoima todella heikko, oli niillä kustomien ja rolandien lisäksi vielä pari engl-nuppia ellen väärin muista.
 
Kommentit myyjille: Haistakaapa paska.
 
Seuraavaksi ahkera reportterinne suuntasi hehkutettuun Ahosen Musiikkiin (ei nettisivuja) Kävelymatka soitinkeskuksesta ahoseen oli muistaakseni hieman yli kahden savukkeen mittainen. Kohtasin ensimmäiset ongelmani jo ovella. Hetkinen, mistäs ovesta tuonne sisään mennään. 3:lla yrittämällä löysin oikean oven. Astuin sisään, törmäsin jonkinlaiseen naiseen, jota moikkasin. Törmäsin myös vanhempaan herrasmieheen, jonka oletan olevan itse Ahonen. Tervehdin häntäkin ja siirryn luontevasti tutkailemaan liikkeen pölyisiä nurkkia. Täytyy sanoa, että melkoisia pölykasoja liikeestä löytyikin. Puoliksi avonaisia mikseripöytiä, bassokaappeja, joista osa oli todennäköisesti rakennettu ennen isäni syntymää. Tai siltä ne ainakin näyttivät.
 
Totesin tilanteen vahvistinpuolella melko mahdottomaksi, mutta pian myyjä tuli kysäisemään mitä olisin etsimässä. Kerroin saalistavani kerrostalo-olosuhteisiin sopivaa mahdollisimman hyväsoundista vahvaria. Mies mietti hetken ja myönsi valikoiman hieman pieneksi, mutta eräs yksilö saattaisi passata minulle todella hyvin. En ollutkaan huomannu lattialla poikittain olevaa fenkkua. Siinä olis käytetty blues juniori, neljälläsataa lähtee, mies kertoi. Ei varmasti lopu soundi kesken. Ei loppujenlopuksi hullumpi idea, täysputkipeli sen olla pitää, mietin itsekseni. Mies kysyi millä kitaralla olen tottunut soittamaan. 'No useimmiten sellasella les paul kopiolla'. Tästähän mies innostui, 'no sitten tää on ainoo vaihtoehto', ja nosti pölyttyneen gibsonin seinältä. Tarjosipa vielä plektran kouraan, mistä suuri plussa.
 
Siinä sitten yhdessä pohdiskelimme mahdollisia juniorin jäähyväisbluesseja. Kysyessäni mahdollisesta efektilenkistä mies ilmiselvästi yllättyi, ettei laitteesta sellaista löytynyt. Konttasi maahan, käänteli laitetta ja työnsi päänsä takakautta lähes kotelon sisään efektilenkkiä etsiessään. Junior vaikutti mallan mainiolta peliltä, varmistin että hinnasta lähtee kaupanteon yhteydessä hieman pois ja kerroin laittavani pelin listani ykkössijalle. Vielä oli yksi kauppa kokematta ja päivä vasta aluillaan. Olen monesti tehnyt kaupat liian nopeasti mielijohteella, joten siinäkin suhteessa pieni kävelylenkki ja meditointi aiheen tiimoilla tekisi hyvää. ~400 ei ole kuitenkaan ihan pieni summa, ei edes musavehkeitä osteltaessa. Liikkeen paljon parjatusta palvelusta jäi varsin mallikelpoinen kuva.
 
Plussat;
+ hyvä ja asiallinen palvelu
+ leppoisan kotoisa tunnelma, ei ollut tunnetta että rahat tai ulos
+ Löytyy muutakin kuin behringeriä.
 
Miinukset:
- Valikoima on loppujenlopuksi suppea, suurin osa kamoista on täysin ikäloppuja rotiskoja.
 
Kommentit myyjille:
- Uutta verta pitäisi hyllyille saada ja järkihintaan.
 
Seuraava etappi olikin sitten useamman tupakanmitan päässä, tammelantorilla. (www.tammerpianojasoitin.fi) Liikkeeseen astuessani hämmästelin paikan kokoa, kaikkea näytti olevan, mutta missä vahvistimet? No en antanut hämätä, vaan päätin kokeilla mihin paikan myyjistä on. Tiskillä oli kaksi heppua, ei muuta kuin nokka siihen suuntaan. Ei kai taas tämmöisiä, ajattelin kun toinen puhui puhelimeen ja toinenkin tuntui keskittyvän täysin muihin kuin asiakkaisiin. No, sain tämän toisen kanssa silmäkontaktin ja kysyin kitaravahvistimia. 'Joo, täällähän meillä näitä,' sanoi mies ja lähti astelemaan käsillä viittoen takahuoneen tapaiseen, joka paljastui varsinaiseksi vahvistimien ja kitaroiden ihmemaaksi. 'Aivanaivan', ajattelin ja mutisin myyjälle itseironisesti tämän olevan ensimmäinen visiittini liikkeeseen. Mistäs sitä pieni ihminen hoksaisi kitaraosaston olevan erikseen.
 
Myyjä kyseli että minkäslaista olisit katsomassa. 'No makuuhuoneeseen pitäisi joku mahdollisimman hyväsointinen peli saada 0-500e.' Ja kaikkea sieltä löytyi, oli voxin putkidigitrankkua, tech21:n vempaimia, behringereitä ja olipa rolandin vahvistimiakin. Marsuja oli myös ainakin, mutta niitä en makuuhuoneeseeni päästä. Varsin mukavan tuntuinen myyjä käski pienen jutustelun ja kamojen hämmästelyn jälkeen napata kitara hyllystä ja kokeilla aivan rauhassa. Tämän jälkeen hän poistui näyttämöltä jättäen minut yksin kitarataivaaseen. Uu-la-la.
 
No ei muuta kuin testiä testiä. Pieni valvetronix kombo ei oikein miellyttänyt, ehkä siitäkin ruuvaamalla saisi jotain irti, mutta itse en innostunut. Techin sansamp pedaalin kopio oli tulossa jo postissa, joten techit sivuutin vain pikaisella kokeilulla. Ikävä kyllä erästä tiettyä behringerin etuasteputkella varustettua vahvistinta en löytänyt, joten vahvistinhimoni tyyntyi hieman. Reportoiva reportterinne saikin seuraavaksi varsinaisen neronleimauksen, jos sitten pari pedaalia ostaisi. No, ei muuta kuin jutustelemaan vahvistinkokemuksista tiskille ja pedaalikauppaa hieromaan. Otin pari bossia testaukseen. Kaikki sujui kuin rasvattu ja palvelu oli sekä asiantuntevaa, myös harvinaisen ystävällistä ja rentoa. Ennen kuin poistuin boss-kainalossa liikkeestä oli vielä ostettava uusi viritinkoneisto, tingittävä hintaa paristakin akustisesta ja juteltava niitänäitä.Pakko oli käydä seuraavana päivänä ostamassa vielä parilla sataa behringer-nannaa lasivitriinistä. 10+
 
Plussat
+ Valikoimaa piisaa
+ Hinnat kohdallaan
+ Palvelu omaa luokkaansa
 
Miinukset
- Vitunmoinen novelli tuli. En tarkista oikeinkirjoitusta.

tupla

Onkos tässä ne oleellisimmat liikkeet tossa Tampereen keskustassa, vai puuttuuko kenties joku käymisen arvoinen? Pian sinne menossa käymään niin pitää vähän kattoo missä sitten kiertelee.
 
1. Tampereen Musiikki - Kuninkaankatu 13
2. Tammer-piano Ja Soitin Ky - Pinninkatu 26-28 (http://www.tammerpianojasoitin.fi)
3. Ahosen Musiikki Oy - Hämeenpuisto 17-19
4. Tampereen Soitinkeskus Ky - Hallituskatu 15 (http://www.soitinkeskus.com)
5. Vertikaali Tampere - Aleksanterinkatu 28 (http://www.vertikaali.com/tampere.htm)

1. Tampereen Musiikki - Kuninkaankatu 13
2. Tammer-piano Ja Soitin Ky - Pinninkatu 26-28 (http://www.tammerpianojasoitin.fi)
3. Ahosen Musiikki Oy - Hämeenpuisto 17-19
4. Tampereen Soitinkeskus Ky - Hallituskatu 15 (http://www.soitinkeskus.com)
5. Vertikaali Tampere - Aleksanterinkatu 28 (http://www.vertikaali.com/tampere.htm)
 
Näiden liikkeiden paikalla olevista kitaravalikoimista lyhyesti:
 
1. Suurimmaksi osaksi halvempia ja huonoja kopiomalleja idänvalmistajilta, muutamia huonoja akustisia. En käy usein täällä, mutta joskus aikaisemmin valikoimat oli paljon paremmat, en ymmärrä miksei enää nykyjään?
 
2. Yllättävän laaja valikoima akustisia ja sähkökitaroita, mm. paljon fendereitä ja jopa pieni seinällinen Gibsoneita ja muita. Paljon Tokaita ja paljon hevikeppejä. Akustisia eritasoisia paljon, muutama laadukkaampia Larrivee ja Taylor malleja, sitten Landoloita ja muita samantasoisia ja vähän huonompia. Harrastaja löytää haluamansa helposti tästä liikkestä.
 
3. Liike jossa voi oletetusti joskus tehdä löytöjä, en vaan jaksa käydä, koska tarjota voi pysyä saman vuosikausia = pölykerros kasvaa. Nostalginen tammer-rock paikka!
 
4. Kymmenkunta Fenderiä ja muutama käsintehty sähkökitara (en muista valmistajaa), jotka loistavaa tasoa. Sitten sitä tavallista heikkoa, itävalmistajinen kuten Ibanez nykytuotantoa, jossa ei ole laminaattia säästelty. Paljon akustisia, muttei oikeastaan yhtään hyvää, pari kohtuullista Landolaa ja loput voi laittaa takkapuiksi tai käyttää nuotiokitaroina ja sitten polttaa kun makkarat uhkaavat sammua. Liikkeessä joskus myytävänä asiakkaiden laadukkaita sähkö- ja akustisiakitaroita, mutta harvoin. Ostan täältä yleensä kieliä, kun olen vanha asiakas ja saan alennuksia (varmaan kaikki saa samat alennukset...).
 
5. Liikkeessä jonkun verran heikkotasoisia akustisia ja kohtuullisia sähkökitaroita. Kitarat ei ole liikkeen "vahvin" puoli. Myi joskus Heritage kitaroita, jotka hyviä, mutta nykyisin ei taida olla liikkeessä yhtään mallia.
 
6. Matti Nevalaisella on liike Tammelassa. Flying Finn Custom Shop Kalevan puistotie 16. Sillä on muutamia kitaroita liikkessä ja jos asiakas on sattunut tuomaan vaihdossa, niin... Kannattaa käydä tsekkaamassa, ei vaan ole yleensä auki lauantaisin joka on itselleni se paras päivä ikkunaostoksien tekoon.