Yleistä keskustelua musiikista ›

Et ole sitten elokuvissa käynyt?
 
Niin, kyllä olen käynyt elokuvissa. Mutta livenä veikkaisin elokuvan olevan vähän vaikeampaa seurattavaa, kun pitäisi kokoajan juosta lavasteista ja maisemista toisiin, ja kuullemma ne pitää aika paljon taukojakin siinä välissä niin, että saattaa mennä vaikka vähän pitempään siinä nauhoitellessa.
 
Mutta ymmärränhän minä kyllä tuon pointin, jotta ei siellä eturivissä tarvitse olla särkemässä tuoppejaan ja korviaan, että pystyy vallan mainiosti nauttimaan musiikista.
 
Toisille livet toimii, toisille ei (ts. toiset tulee vanhaksi ja toiset ei, hehhehe).

Niin, kyllä olen käynyt elokuvissa. Mutta livenä veikkaisin elokuvan olevan vähän vaikeampaa seurattavaa, kun pitäisi kokoajan juosta lavasteista ja maisemista toisiin, ja kuullemma ne pitää aika paljon taukojakin siinä välissä niin, että saattaa mennä vaikka vähän pitempään siinä nauhoitellessa.
 
Mutta ymmärränhän minä kyllä tuon pointin, jotta ei siellä eturivissä tarvitse olla särkemässä tuoppejaan ja korviaan, että pystyy vallan mainiosti nauttimaan musiikista.
 
Toisille livet toimii, toisille ei (ts. toiset tulee vanhaksi ja toiset ei, hehhehe).
 
Niin, eli se elokuva on jo tuollainen valmiiksi nauhoitettu näytelmä mitä tuolla vitsinä mainostit. Ja niitähän vuokrataan solkenaan videoina kokoajan. Ja samoin kuin musiikissa on elokuvissa tiettyjä piirteitä joita ei voi näytelmissä uskottavasti tuoda esille. Erikoisefektejä, räjähdyksiä ym... Tuskin elokuvantekijöille kuitenkaan esitetään vaatimusta, että elokuvan olisi toimittava myös livenä, näytelmänä. Elokuva on purkitettu näytelmä ja oma itsenäinen taideteoksensa. Samoin on mielestäni levy oma itsenäinen taideteoksensa, rippumaton live-esityksistä.
 
Kyllä kaikki wanhenee jos ei kuole pois ennen sitä. Toiset nopeammin ja toiset hitaammin mutta vääjäämätön kehitys on se.

No, makuasia tämä lie. Minä kunnioitan enemmän bändiä joka esiintyy edes joskus myös livenä kuin sellaista jota kuulee vain levyltä.
 
Sulle ei siis niinkään merkitse musa kuin se suoritus?
 
Tätä sivuavia juttujahan on tällä palstalla vähän väliä. Aina välistä saa lukea, kuinka Frusciante soitti "väärin" Peppereiden tai Hammet Metallican biisin soolon. Sehän on jo teoriassakin mahdotonta paitsi jos kyse onkin taitoluistelunäytöksen pakollisista kuvioista.
 
Mutta kuten tuossa aikaisemminkin jo sanoin, liian vähän näkee bändejä, jotka tekevät live-esiintymisestä oman taideteoksensa. Vaikka liven kanssa oonkin ikäni tehnyt työtä, niin näitä suorittajia mä en taas kaipaa ollenkaan.

Niin, eli se elokuva on jo tuollainen valmiiksi nauhoitettu näytelmä mitä tuolla vitsinä mainostit. Ja niitähän vuokrataan solkenaan videoina kokoajan.
 
Teatteria ei ole syytä katsoa videolta, kun aito asia on huomattavasti komiampaa. Elokuvat on vähän toinen juttu, vaikka periaatteessa samasta asiasta onkin kyse.
 
Summa summarum: jos näitä taiteen lajeja rinnastettaisi musiikkiin, niin esim. Led Zeppelin olisi teatteria ja se Radioheadin Kid A elokuvaa. Ja mitä tästä opimme? Asiat voi tehdä eri tavoilla, erilaisin tavoittein. Toinen ei liene toista parempaa vain sen takia, että siinä on välitön kontakti yleisöön. Toisaalta kuitenkin väittäisin, että levymusiikki ei ole sen takia parempaa, että sitä voi kuunnella kotisohvalla. Kyllä ne sen tavan ansiot on jossain ihan muualla.

Mutta kuten tuossa aikaisemminkin jo sanoin, liian vähän näkee bändejä, jotka tekevät live-esiintymisestä oman taideteoksensa.
 
Ja juuri tästä syystä pidän 22-Pistepirkosta niin paljon.

Sulle ei siis niinkään merkitse musa kuin se suoritus?
 
Missä sä noin näet mun sanoneen? Onko se tosiaan noin vaikea ymmärtää mitä mä tarkoitan? Totta kai se musa merkitsee; en minä itseäni kiinnostamatonta musiikkia lähde livenä kuuntelemaan vaikka bändi olisi kuinka huikea livetaidoiltaan.
 
Kyllä mä mielestäni olen pointtini esittänyt jo ihan riittävän selkeästi, mutta yritetään nyt vielä kerran eri sanoin: Se, että bändi uskaltaa/haluaa/nauttii soittaa myös livenä on mulle osoitus siitä, että se osaa hommansa myös muuten kuin levytysstudiossa, jossa kaiken voi tehdä pala kerrallaan, virheet korjaten ja loputtomia uusintaottoja tehden. Livesoitanta vaatii todellista osaamista soittaa oikeasti BÄNDINÄ, yhtenä yksikkönä, eikä siis vain bändin eri jäseninä, jotka omalla vuorollaan soittavat omat osuutensa nauhalle. Kuten mä jo sanoin, musiikki on kuitenkin perimmiltään esittävää taidetta; sillä on esittäjä ja yleisö, jolle sitä esitetään. Puhtaimmillaan tämä tapahtuu livenä; musiikki ja sen tekijät ovat oikeasti läsnä siinä ajassa ja siinä tilassa missä se kuullaan.
 
En tietenkään tarkoita, ettenkö silti nauttisi kuunnella musiikkia myös levyltä. Mutta kun tässä kysyttiin, haittaako livettömyys, niin minun näkemykseni on tuo, enkä mä sitä nyt sen selkeämmin taida ilmaista. Saat vapaasti olla eri mieltä.

Mulle bändin live-esiintyminen tuo jotain uutta. Kuuntelen erittäin paljon levyjä ja nautin niillä olevasta musiikista suunnattoman paljon. Mutta joskus sitä tietyllä tavalla kyllästyy, kun on kuunnellut paljon jotain levyä. Kun tietää, että "Joo-o, nyt se laulajan hengitys kuuluu tossa 1.26 kohdalla ja sit kitaristilta menee sen jälkeen kieli poikki..."
 
Eli kuten jo sanoin, live tuo vaihtelua ja uusia ulottuvuuksia "vanhaan" musiikkiin.
 
Livettömyys ei ole kuitenkaan millään tavalla ongelmallista. Pitää sitten vaan pitää taukoa levyn kuuntelusta hetki, niin voipi löytää sen taas uudelleen sitten joskus.
 
Mutta mitäs olette mieltä studiolive-levyistä? Jos biisit on soitettu livenä yhteen pötköön narulle? Pelastaako tämä jotain siitä, jos bändi/artisti ei tee ihan livekeikkoja? Ok. Ne biisit on siinä levyllä samalla tavalla joka kerta, mutta mittaahan se ainakin soittajien kyvykkyyden livenä, jos esim. tästä on kiinnostunut. Vai onko eri asia olla siellä tunkkasessa kopissa vetämässä liveä kuin jos se tuhatpäinen fanilauma on ihan nenän edessä?