Yleistä keskustelua musiikista ›

Yleensä uusi musiikki menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kunnes hoksaan, että kyseessä on ihan hyvä biisi. Sen jälkeen diggailen pienellä varauksella ehkä basarijalalla tahtia lyöden. Harvemmin mitään aivan loistavaa kuuleen radiosta ensi kertaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että Coldplayn uusi veisu oli niin hyvä, että piti autoa koeajaessa oikein pysähtyä tien reunaan kuuntelemaan.

Mainittakoon vielä, ettei tuo mainstream puoli ole kyllä oikeen ikinä vakuuttanut.. Mutta mitä musiikillisiin genreihin tulee, niin uskon että jokaisesta "laatikosta" löytyy helmiä. Jos musa on tehty fiiliksellä ja ns. musiikin ehdoilla, niin kyllä sillä on mahdollisuudet loistaa, genrestä huolimatta.
Ylipäätään, miulle musiikki on aina musiikkia.
Nuo lokeroimiset/genreviittaukset on nimenomaan hyviä antamaan osviittaa siitä tyylilajista mitä musiikki edustaa. Että vähän saa kuvaa siitä yleismeiningistä.
Mutta että sitä itse musiikkia kävisi ajattelemaan sillai lokero-orjallisesti, ei ikinä.

Kun musiikkimakuni on aika äärilaidoilla: klassista ja sitten heviä..
 
Noh, noh. Klassismimusiikki ja hevihän ovat oikein lähellä toisiaan. Jos viilaillaan pilkkua :)
 
Tai jostain syystä vierastan sitä ajatusta, että hevi ja klassinen olisivat ääripäitä. Ja ovathan ne melko laajoja juttuja (itse tarkoitin sitä beethoven ja bach populääriosastpa klassisella, ja hevillä jotain blacksabbath-trioniskalaukaus).
 
Useasti näkee täällä ihmisten mollaavan esityksen epävireen, soitto- tai lauluvirheen tahi vaikka soundi- tai valopoliittisten syiden vuoksi.
 
Ja:
Oman lempparibändin kohdalla säröytyminen tai röytö on "kivaa piristävää inhimillisyyttä" kun taas sitten jokin entuudestaan tuntematon bändi on heti "lauma osaamattomia penikoita".
 
"Oman piirin" mokat laitetaan tuollaisiksi riippumattomiksi syiksi, ja muitten moat sitten heidän ultimaattisen huonouden piikkiin.
 
---
 
Ja aiheeseen:
En vierasta uutta musiikia. En ole vielä kuullut yhtään huonoa biisiä. Kyllä se on niin että kaikki on hyvää. Mutta herra vainiota lainatakseni: aika ei riitä kaiken hyvän kuunteluun niin kuuntelen vain parasta.

Miten suhtaudut uuteen musiikkiin, jonka kuulet ensimmäistä kertaa?

Oletko kriittinen, meneekö musiikki toisesta korvasta ulos tai diggailetko lähes kaikkea kuulemaasi musiikkia estoitta?
 
Olen hyvin utelias ja pyrin jatkuvasti tutustumaan uuteen musiikkiin, ostelen kaikenlaisia levyjä kasapäin ja yritän sivistää itseäni. Aiemmin olen ollut joskus jopa kiusaantunut kaikenlaisesta musiikista, jota en ole ymmärtänyt, vaikka useimmiten olen ollut pelkästään välinpitämätön sellaista musiikkia kohtaan, joka ei heti kolahda.. Tanssimisen harrastaminen on onneksi avannut korvia, tarvetta ja mielenkiintoa etsiä musiikista niitä punaisia lankoja.

Suhtaudun uuteen musiikkiin mainiosti, jos se on hyvää. Sellaiseen, josta en pidä, suhtaudun melko välinpitämättömästi. Haluan kuitenkin kuulla hyvin usein jotain uutta tai vanhaa uutta, sillä usien hyvien bändien/biisien löytäminen on erittäin hienoa ja tämän takia yritän olla jumittumatta mihinkään genreen. Esimerkiksi vähän aikaa sitten huomasin, että Asa on perkeleen hyvä (ja onhan niitä muitakin hyviä nimiä hiphopin puolella, kuten esimerkiksi Beastie Boys).
 
Eli periaatteessa en käännä kanavaa/yritä saada musiikkia loppumaan vaikka se olisikin ennestään minulle tuntematonta - alkoi se sitten karulla deathmetal-karjaisulla tai rennolla hiphop-selityksellä. Ja kyllähän sitä on löytänyt aina jotain hyvää, jota haluaa itse käyttää ja yhdistellä muihin tyyleihin.

Miten suhtaudut uuteen musiikkiin, jonka kuulet ensimmäistä kertaa?
 
Lähtökohtaisesti niin, että se on juttu joka saattaa antaa mulle jotain, mahdollisesti hyvinkin paljon. Tai sitten olla antamattakin. Mutta mahdollisuus on olemassa, ja kaikki kortit kannattaa katsoa.

no myös hyvä uusi musiikki on hyvää, ja paska uusi musiikki paskaa.

En kuule uutta musiikkia mistään. Suhtaudun siihen lähes aina epäillen, toisinaan jopa vihamielisesti. En katso teeveestä ohjelmia jotka sisältävät uutta musiikkia enkä kuuntele radiota. Ainoa uusi musiikki jonka siedän on jo hyväksyttäviksi tietämieni bändien tai artistien tekemää.
 
Ei nyt sais haukkua sun asennettas, mutta onhan se täysin väärä. Ei kannata todellakaan sulkea korvia uudelta musiikilta, koska sieltä löytyy paljon hyvää ja hienoa musiikkia. Ei välttämättä sieltä formaattiradiosta päiväsaikaan, mutta esimerkiksi ylex:n x-ryhmän kautta oon tutustunut todella moneen uuteen bändiin. Ja kun jaksaa vaan itse olla aktiivinen niin siellä on, vaikka mitä hyvää musiikkia. Mutta omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta se on tietenkin kiinni. Jos vaan haluaa kuunnella samaa shittiä päivästä toiseen, mikäs siinä, mutta musiikillinen rikkaus on kuitenkin sitä kaikkein hienointa.

Ei nyt sais haukkua sun asennettas, mutta onhan se täysin väärä.
 
Mutta mun mielestä se on ainakin mulle oikea.
 
Jos vaan haluaa kuunnella samaa shittiä päivästä toiseen, mikäs siinä, mutta musiikillinen rikkaus on kuitenkin sitä kaikkein hienointa.
 
No, tässä kuussa olen tutustunut kahteenkin itselleni uuteen bändiin ihan sillä tavalla että olen ostanut kokeeksi niiden levyjä. Ja tykkäsin molemmista.

No, tässä kuussa olen tutustunut kahteenkin itselleni uuteen bändiin ihan sillä tavalla että olen ostanut kokeeksi niiden levyjä. Ja tykkäsin molemmista.
 
No hyvä, hyvä. Toi kuulostaa jo huomattavasti paremmalle. :D Meinaan kyllä noita hyviä bändejä aina on ja aina tulee olemaan.

Kyllä aina joku uus bändi on mukava löytö. Siis uus ja hyvä bändi. Suhtaudun uuteen musiikkiin siis avomielisesti.