Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei kiinnosta. Hyvän muusikon musiikki kertoo mielestäni ihan tarpeeksi tekijän persoonasta/maailmankuvasta. Ainakin riittävästi miun makuun.

Ei se siviilielämä oikeastaan kiinnosta, mutta ehkä enemmänkin persoonallisuus. Se, että minkälainen henkilö sen musiikin takaa löytyy.
 
Soon näin.

Ei kiinnosta ellei artisti itse halua siitä kertoa. Silloin oletan että kaverilla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa.

Iltapäivä- ym. lehdet tuntuvat olevan sitä mieltä, että muusikoiden siviilielämän tapahtumien täytyy kiinnostaa jokaista musiikkia kuuntelevaa yli kaiken. Ehkä näin onkin niille jotka ovat kiinnostuneita artistista muuten kuin hänen musiikkinsa perusteella, mutta enpä usko että kovinkaan moni musiikkia diggaileva korvaansa lotkauttaa sille, missä artisti kulloinkin on kännissä örveltänyt tai kenen kanssa salaa suudellut. Lehtien mielestä nämä ovat kuitenkin ykkösluokan lööppiainesta.
 
Ei se siviilielämä oikeastaan kiinnosta, mutta ehkä enemmänkin persoonallisuus. Se, että minkälainen henkilö sen musiikin takaa löytyy.
 
Näinpä. Tietysti se persoonallisuus sitten tavallaan kuvastuu siinäkin, miten sitä siviilielämäänsä viettää, mutta jos ei sillä ole suurta merkitystä artistin musiikkiin niin enpä jaksa välittää.

Joskus olisi parempi, jos ei tietäisi muusikoista mitään muuta kuin heidän tuotoksensa. Liian "tuttu" tyyppi tai negatiivisen mielikuvan antanut persoona saattaa häiritä musiikin kuuntelua sellaisenaan.

Joskus olisi parempi, jos ei tietäisi muusikoista mitään muuta kuin heidän tuotoksensa.
 
Just niin. Lavanäkyvyys yms. esillä oleminen taitaa olla vain pieni osa muusikonkin arkea. Kyllä soittajankin huushollissa viedään kakarat aamulla tarhaan, käydään hakemassa evästä lähikaupasta eikä suuren taiteilijankaan roskapussi siirry jäteastiaan ihan pelkästään levitoimalla ja lempsu-DVD:tä kattelemalla. - Joku Elton John tms. on tietysti eri asia -
 
Soittajien siviilielämä on tasantarkkaan yhtä kuivaa ja arkista kuin meidän taviksienkin.
 
- Ei paljo kiinnosta -

Niin outoa kuin se onkin. Tykkään todella perehtyä jo kuolleitten ihmisten musiikkiin, ja tunkeutua niitten persoonallisuuksiin, koska jos löytää elämänkerran jostain tyypistä, niin siinä on kiteytetty se olennaisin, se mikä luo sen persoonan ja ajatuspohjan, mistä voi suunnistaa ja löytää vaikutteita k.o tyypin musiikissa. Silloin oppii tavallaan myös itsekkin kuulemaan mitä omassa soitossa on sitä omaa elämää, ja kehittämään sitä saadakseen omalaatuisemman tyylin.
 
Toisaalta jos muusikko on kuollut jo aikoja sitten, on se kerinnyt jo aiheuttaa jälki-ilmiön. Kenties jopa oman minimuodin. Se on kiehtovaa. (Jazzissa näitä ainakin löytyy paljonkin. Piirit ovat vain toki pienempiä)
 
Jos lukee että tyyppi x on tyyppi y:n kanssa yhdessä, ja suunnitelmissa on lapsi, niin se ei minua ainakaan työnnä levykauppaan ostamaan levyä.
 
En muutenkaan pidä julkisuuden henkilöitä normi-ihmisiä kummallisempia. Toinen asia on se, jos heillä on jokin asia jota kunnioitan. Monille julkimot ovat vain niitä, joita on vaan niin mukava seurata. Sellaisia kaikkien tuttuja. Smalltalkin aiheita.

Eipä juurikaan. Haastatteluissa ja lehtijutuissa puhuttakoon mieluummin musiikista, keikoista ja bändin/artistin tulevista ja menneistä tuotoksista. Jossain määrin voi myös kiinnostaa mitä instrumentteja on käytetty jonkin tietyn saundin saamiseen.

No ei oikeestaan kiinnosta sen enenpää mitä vastaan tulee jotain pikkuinfoa. Esim. jos levyn kansilehtisessä lukee ne kiitokset tyyliin: Very special and lovely thanks to my wife Maria and my inspiration, my sweet doughter Julia (noin niinku esimerkkinä)
 
Ni se riittää, että aijaa se on naimisissa ton nimisen muijan kanssa ja niillä on tollanen lapsi ja tollee. Empä sen enempiä ala tutkiskelemaan, mitä ne puuhaa siviilissä.

No ei nyt varsinaisesti se, että mitä he duunaavat himassa vapaa-aikanaan, ja mitä he ostavat kaupasta, mutta juurikin tuo persoonallisuuspuoli ja ehkä kiertue-elämä jossain määrin. Riippuu muusikosta.

Eipä juurikaan. Haastatteluissa ja lehtijutuissa puhuttakoon mieluummin musiikista, keikoista ja bändin/artistin tulevista ja menneistä tuotoksista. Jossain määrin voi myös kiinnostaa mitä instrumentteja on käytetty jonkin tietyn saundin saamiseen.
 
Just noin. Nuo musiikilliset jutut kiinnostaa aika paljon, mutta se että onko se naimisissa ja onko se saanut ylinopeussakkoja ei kiinosta pätkääkään.
 
Semmonen tietty mystisyys pitäs olla aina muusikoiden ympärillä. Sanoja ei pidä selitellä eikä mitään musiikillisia ratkaisuja. Muutamia kertoja on käynyt niin että olen kuunnellut ja tykännyt jostain levystä ajattelematta mitä siinä lauletaan jne jne. Sitte luen sanat ja tulee semmonen voi-itku-tunne ja levy jää hyllyyn.

Jos pidän jotain "sankarina", tottakai siihen kuuluu muutakin kuin vain hyvät biisit tai levyjen sisältö. Asenne ja aatteet lähinnä. Mut ei mua kiinnosta tietää miten joku asuu ja millä autolla ajaa.

Muusikon elämä ei kiinnosta backlinea pidemälle.

Soon näin.
 
Näin soon!

Paljonko muita kiinnostaa oman suosikkimuusikon elämä musiikin ulkopuolella?
 
Itseni se ei kiinnosta oikeastaan pätkääkään. Poikkeuksena tietysti se, että joku ilmoittaa vaikka julkisesti olevansa rasisti, fasisti tai muuten vastenmielisen aatteen kannattaja.
 
Van Morrison on käsittääkseni scientologian "harrastaja", mutta kun levyillä ei oppia saarnata, ei se minua haittaa. Scientologia taitaa olla esim Hollywoodissa erittäin suosittua..
 
Nykyäänhän erilaisilta julkkisjuoruilta on lähes mahdotonta välttyä - tähdet naivat (ja naivat) tähtiä, josta sitten raportoidaan eri aviisien palstoilla ylenpalttisesti.. kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
 
Mites muilla?
 
Mua kiinnostais oikeastikin tietää onko Gene Simmons oikeasti niin kova saamaan naista ku väitetään...heh. Mitähän Gene tälläkin hetkellä...:)