Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ei sointumerkeistä näekään mitään tarkempaa sovitusta sen paremmin kuin oktaavialaa, soinnun hajotusta tai soitinnustakaan. Ne kertovat vain yleisen harmonian -- B-molli on kuitenkin B-molli ihan mistä tahansa oktaavista soitettuna.
 
hitto, nyt meni maailmankatsomus murusiksi. mä kun oon elänyt tähän asti siinä luulossa että kun soittaa B-mollin alempaa, se on alamolli, ja ylempänä ylämolli - kaveripiireissä leikkisästi "ylämummoksikin" kutsuttu....himpura!

Siis viitattiinkohan kysymyksessä nyt siihen että nuo ovat periaatteessa samat...?
 
Just niin. Mä vaan ajattelin, että onko takana jokin syvällisempi merkitys, kun käyttää synonyymisointuja vaihtelevasti.

Okei... onhan ne vähän tyhmästi merkitty mutta kun kitarasta katon nuo niin lasken matemaattisesti nuo add:it niin enpä huomannut suoraa että on sama asia...
 
Pyydän anteeksi... mutta ymmärtäkää... olen vasta 17v. :)

B-molli on kuitenkin B-molli ihan mistä tahansa oktaavista soitettuna.
 
Kuulostaa se silti ihan erilaiselta ottaa se ylhäältä kuin alhaalta. Ihme että tuohon systeemin ei ole kehitelty jotain yksinkertaista merkintätapaa.

Kuulostaa se silti ihan erilaiselta ottaa se ylhäältä kuin alhaalta. Ihme että tuohon systeemin ei ole kehitelty jotain yksinkertaista merkintätapaa.
 
Merkintää ei ole todennäköisesti siksi että esim. pelkkä ylhäältä/alhaalta merkintä ei kertoisi vielä juuri mitään siitä miten sointu pitää soittaa. Tarvittaisiin jonkun sortin merkintätapa joka kattaa kaikki soinnun sävelet ja niiden korkeudet.
 
Sointumerkeissä aseman merkitseminen olisi melko hankalaa kun pitäisi merkitä jokainen sävel erikseen. Sointumerkkien sijasta olisi sitten sellaisia "c#1, f1, g#1, d#2, b#2" jonoja tai vastaavia. Veisivät tilaa, olisivat hankalia lukea yms. Tarkat sävelet saa luettua nuoteista kun on tarvis.

Kuulostaa se silti ihan erilaiselta ottaa se ylhäältä kuin alhaalta.
 
Toki, mutta se onkin enemmän sovituksellinen kuin sävellyksellis-harmoninen seikka.
 
Ihme että tuohon systeemin ei ole kehitelty jotain yksinkertaista merkintätapaa.
 
Itse asiassa on. Niitä kutsutaan nuoteiksi.

Itse asiassa on. Niitä kutsutaan nuoteiksi.
 
Juuh, rupea vain kirjoittelemaan nuotteja Mnetin viesteihin. ;)

Kohtuu aloittelija meininki alkaa kyseleen että mistä oktaavista soitetaan... harmoniathan tässä on vaan kyseessä... :P (sori jos loukkasin jotain)

Eikö se ole niin että esim 1 5 2/9 3 on add9 ja 1 5 2/9 on sus2 ihan riippumatta oktaaveista. Eli ei ole olemassa add2:ta vaan se on add9?
 
Kyllä.

Kyllä.
 
Tapellaaks?
Sus2 tarkoittaa, että terssi jää pois ja add9/add2 on prikulleen sama asia, voi käyttää kumpaa haluaa.

Eikös noissa "add#" kerrota, että juuri lisätään sävel. Eli esimerkiksi add9:ssä olisi myös se terssi mukana? Mielestäni näin.
 
Jylhin sointukuvio koskaan:
 
||: A7 | A7 | D7 | A7 | E7 | D7 | A7 | E7 :||
 
:P
 
Tai
 
C | Am | F | G ||

Eikös noissa "add#" kerrota, että juuri lisätään sävel. Eli esimerkiksi add9:ssä olisi myös se terssi mukana? Mielestäni näin.
 
Olet täysin oikeassa, mä kirjoitin epäselvästi, mä tarkoitin että add9 ja add2 on prikulleen sama asia eli terssi mukana ja sus2 se puuttuu.

Jeps. :)
 
Ja nyt poikkeaa vähän aiheesta, mutta eikös add9-sointu ja 9-sointu eroa siten, että 9-soinnussa on myös mukana 7 sävel ja add9-soinnussa ei?

Jeps. :)
 
Ja nyt poikkeaa vähän aiheesta, mutta eikös add9-sointu ja 9-sointu eroa siten, että 9-soinnussa on myös mukana 7 sävel ja add9-soinnussa ei?
 
Just niin. Siksi käytetään add merkintää, kun ei haluta mitään muuta mukaan.
Yleisesti ottaen kun on isonumeroinen (joku tietää varmaan paremman nimen sille, monta säveltä) sointu niin kaikki alemmat kuuluu myös mukaan.
Poikkeuksia löytyy, 13 soinnusta on tapeltu kuuluuko 11 mukaan, mun mielestä ei kuulu.

Olet täysin oikeassa, mä kirjoitin epäselvästi, mä tarkoitin että add9 ja add2 on prikulleen sama asia eli terssi mukana ja sus2 se puuttuu.
 
No väännetään(illan ratoksi): tarkasti ottaen add9 ja add2 on eri asia, koska add2:seen lisätään asteikon toinen sävel ja add9:seen asteikon yhdeksäs. Tottakai sävel on sama, C-ruudissa esim d, mutta Cadd9:ssä se d soitetaan oktaavia ylempää, joten vaikutus on kyllä eri kuin Cadd2:ssa, jolloin syntyy klusteri sävelistä c,d ja e.
 
Jos säveltäjä/sovittaja on kirjoitanut nuotteihin Cadd2, hän on taatusti halunnut sen klusterin mukaan eikä siis Cadd9:ä, joka eri tavalla kuin Cadd2 oikein hakee purkautumista C-duuriin.
 
Samoin esim. C6/A on eri asia kuin am7.

No väännetään(illan ratoksi):.
 
Oot varmaan ihan oikeassa.
Mun piano-ope vaan opettaa mua ottamaan vasemmalla kädellä mahdollisimman tiiviin voicingin soinnusta kuin soinnusta.

Oot varmaan ihan oikeassa.
Mun piano-ope vaan opettaa mua ottamaan vasemmalla kädellä mahdollisimman tiiviin voicingin soinnusta kuin soinnusta.
 
Mutta varmaankin vain siinä tapauksessa kun oikealla soitetaan jotain muuta eikä pidetä kättä vaan taskussa.

Mutta varmaankin vain siinä tapauksessa kun oikealla soitetaan jotain muuta eikä pidetä kättä vaan taskussa.
 
Joo, mä oon solistilinjalla.

No väännetään aamun ratoksi hieman lisää! ;)
 
On aivan totta että add2 ja add9 antavat selkeästi erilaisen viestin voicingin sisällöstä mikäli ne laittaa tällä tavalla vierekkäin.
 
Läheskään kaikki säveltäjät/sovittajat eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla lappuja kirjoittaessaan. Otetaan esimerkkejä:
 
- Jukka Linkola näyttäisi kirjoittavan kaikki m7b5-soinnut pelkällä soinnun perussävelen nimellä ja Ø-merkillä (Am7b5 = AØ), kaikki vähennetyt nelisoinnut pelkällä °-merkillä (A° = Adim7 siis) ja add9 aina kun tarkoittaa kolmisointua jossa on lisätty ysi riippumatta voicingista. Näitä add9-tapauksia olen nähnyt Linkolan partituureissa monta kertaa.
- Laszlo Süle kirjoittaa kaikki 13-soinnut riippumatta siitä miten voicing rakennetaan aina 7/6 (A13 = A7/6), ja taas add2 aina riippumatta siitä minne se voicingissa laitetaan, terssin ja perussävelen väliin vaiko oktaavia ylemmäksi.
 
Ovatko em. kirjoittajat sitten kirjoittaneet "väärin"? Mielestäni eivät, koska sointumerkki edelleenkin on vain symboli joilla ilmaistaan biisin soinnullinen perusta. Sointumerkillä ei mitenkään loogisesti tai täydellisesti kyetä ilmaisemaan voicingia, äänenkuljetusta yms. seikkoja. Sointumerkkien pohjalta soitetaan, mutta niin kätevä apuväline kuin sointumerkit ovatkin, ne eivät pysty olemaan täydellinen esitysohje. Valitettavasti!!
 
Täytyy muistaa myös, että soinnun voicingin rakentaminen on yhtälailla instrumenttitekninen asia. Vaikka sointumerkkiin miten laittaisi add2 tai add9, kitaristi ja vibrafonisti todennäköisesti soittaa "add9"- ja pianisti "add2"-versiot pelkästään johtuen siitä että kyseinen voicing tuntuu olevan mainituille soittimille useimmiten luontevampi voicing toteuttaa. Tällä en nyt halua lietsoa väittelyä siitä, pystyykö kitaralla soittamaan "add2"-voicingia etc., tottakai pystyy!
 
Lopullisessa soivassa todellisuudessa add2 ja add9 tuottavat molemmat täysin samannimiset sävelet, saman asteikkovärin sointuun, molemmat sisältävät samat riitaintervallit, tosin add9:n sijoittelu eri oktaavialaan lieventään dissonanssin tuntua hieman, mutta perusluonne pysyy täysin samana. En siis tarkoita että add2 ja add9 olisivat ehdottoman sama asia, mutta laajasti ottaen niiden vaikutelmaero on varsin pieni. Yksin pianoa tai kitaraa soittaen ero tuntuu paljon suuremmalta kuin esim. bändisoitossa, jossa on korvalle paljon muutakin kuultavaa.
 
Summa summarum: sointumerkeillä voi siis jokseenkin tarkasti useimmissa tilanteissa ilmaista minkä nimisiä säveliä sointuun kuuluu. Saman soinnun voi sitten asetella monilla eri tavoilla eri instrumenteilla. Itse sointu ja toisaalta sen voicing on siis syytä pitää ajatuksellisesti hieman erillään.
 
Siitä lähtien kun sointumerkit ovat yleistyneet käyttöön, niistä syntyy jostain syystä ehkäpä eniten väittelyitä. Olli Heikkilä (Sovittaja ja Mr. Toivelaulukirja) on tehnyt ruohonjuuritason tutkimusta aiheesta käyden läpi uransa aikana järjettömän määrän sekä julkaistuja (painettuja) että käsinkirjoitettuja nuotteja, ja hän on päätynyt tällaiseen lopputulokseen (ei ihan suora lainaus, mutta sisältö on tämä):
 
"Sointumerkintäkäytäntöjä on useita. On mahdollista luoda useita käytäntöjä jotka ovat logiikassaan ja ulkoasussaan aukottomia. Ongelma on se, että vaikka ihmiskunnalle esittäisi kuinka hyvät perusteet siitä miksi kaikkien kannattaisi kirjoittaa sointumerkit jollain tietyllä tavalla, miltei kukaan ei loppupeleissä muuta omaa tapaansa kirjoittaa sointumerkit. Näinollen on ainoastaan selviydyttävä sointumerkintäkäytäntöjen viidakossa."