Lyriikka ›

Itse olen sitä mieltä, että runon/sanoituksen ei tarvitse sisältää minkäänlaista sanomaa, vaan riittää että siitä välittyy jonkinlainen tunnelma. Samoin kuin taululla riittää se, että näyttää nätiltä, tai joltain. Ja sama kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin, kaikessa ei tarvitse olla suurempaa ajatusta taustalla.
 
Mutta mitenkäs täällä? Kotopuolessa katsomustani vilkuiltiin kieroon.

Vaikea sanoa. Joskus on käynyt niin että olen alkanut analysoimaan jotain omasta mielestäni hienoa ja syvällistä sanoitusta niin olenkin huomannut ettei siinä ole oikeastaan mitään päätä eikä häntää ja se vain vaikuttaa hienolta ja sanoma-pitoiselta.
 
Aina on tietenkin mukavin pitää semmoisesta tekeleestä missä on sekä mainio tunnelta, hieno sanoma ja tekniikka kunnossa. Toisaalta jonkun osion poikkeuksellinen onnistuneisuus korvaa toisen puolen vajavaisuuksia. Varmasti me haukkuisimme Hurriganesien sanoituksia jos Remu olisi ne tuonut tänne katseltavaksi mutta Hurriganesissa ne mielestäni toimivat todella hyvin.

Itse olen sitä mieltä, että runon/sanoituksen ei tarvitse sisältää minkäänlaista sanomaa, vaan riittää että siitä välittyy jonkinlainen tunnelma. Samoin kuin taululla riittää se, että näyttää nätiltä, tai joltain. Ja sama kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin, kaikessa ei tarvitse olla suurempaa ajatusta taustalla.
 
Mutta mitenkäs täällä? Kotopuolessa katsomustani vilkuiltiin kieroon.
 
Avoin tai kantaaottava sanomallisuus on mielestäni aika ärsyttävää. Kyllä tekstissä pitää silti mielestäni joku sisältö olla. Se voi olla joku yhdistävä maailmankuva tai elämäntunne jne. Tunnelman ja sisällön yhdistäminen taitaakin olla se hankalin juttu.
 
Kaippa sen sanoituksen koskettavuuden kuitenkin pohjimmiltaan määrää kuulija ja hänen siihen liittämänsä tulkinnat.
 
Monesti kuulee sellaisia sanoituksia joissa tulkinnanmahdollisuudet on jätetty tahallisesti avoimiksi jonkinlaisen monitulkintaisen symboliikan avulla. Tällaisesta en oikein pidä.

mulle on joskus käynyt niin, että oon sanoja kirjoitellessa ajautunut vähän hakoteille ja se alkuperäinen merkitys on vähän hakoteillä. sitten kun tutkailen sanoitustani myöhemmin niin löydän uusia merkityksiä.. ja huomaan, että sanoma onkin aika selvä. liekö sitten jotain alitajuntaista toimintaa..

Minusta sisällötön höpöhöpö on paljon kivempaa kuin ns. p##ka teksti.

Itse olen sitä mieltä, että runon/sanoituksen ei tarvitse sisältää minkäänlaista sanomaa, vaan riittää että siitä välittyy jonkinlainen tunnelma.
 
En pysty puhumaan kuin omasta puolestani, mutta...
 
Mulle tuo ylläoleva voi joskus pitää paikkansa, joskus taas sanoman puute nousee häiritsevästi siksi päällimmäiseksi mieleenjääväksi asiaksi - tunnelman sijaan. Esim. tämä radiosta tuttu, Tony Wirtasen sanoittama ja Irinan esittämä Julian totuudet -biisi sisältää rivin "Mä en puhu roskaa / vaikka en anna sydäntäin ostaa" - mulle toi tökkii tosi pahasti, koska sanoma on siinä jotenkin ristiriitainen ja hölmö. Monelle se varmaan menee fiiliksenä läpi, kun ei takerru tuohon sen tarkemmin. Saman biisin kertsi "Kaduilla tuulee taas / tuli on irrallaan" on sekin musta vain nippu korulauseita ilman sisältöä, enkä oikein osaa tulkata sitä muun biisin tekstin ajatusten kannalta sopivaksi.
 
Toisaalta taas Teleksin Siivet (se, jonka kertsi alkaa "jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä / sen kaiken, mitä niist on jäljellä") menee mulle läpi. Siis just siinä mielessä, että tunnelma välittyy, enkä jaksa ruveta miettimään poliisina, että mitäs siellä nyt oikein tarkalleen ottaen sanotaankaan.
 
On varmaan tosi pienestä kiinni, mikä teksti toimii mulle pelkkänä fiiliksenä ja mikä sanomana. Ja vielä kun jokaisella on erilainen ärsytyskynnys noihin, niin tekstintekeminen ei ole mitenkään helppoa tai yksiselitteistä (eipä sillä että kaikkia voisi koskaan miellyttäkään)

"Dom kloka låser dörren och barnen skriker på hjälp...
och varje sjuttiofemma, som en mänska dricker ur
är en dröm om en bättre värld
som han sedan pissar ut!"
 
jeejee