Bassot ›

Ok. Sellaista mietin että voiko etuasteen signaalin säröytyminen vahingoittaa kaiuttimia/kaiutinta? Ainakin pääteasteen säröytyminen voi olla kohtalokasta, mutta miten on asia etuasteen kanssa?
 
Jos on tietäjiä; pätekää.
 
Ja nyt puhuttiin _nimenomaan_ trankkuvahvistimista. Eli lasketaan ne putkihärpelit nyt pois, koska ne taitaa olla oma lukunsa.
 
Kiitos.

Oletan että tarkoitat kaiuttimella instrumenttikaiutinta. Säröytynyt signaali on aina puhdasta signaalia "tehokkaampi", eli 100W puhdasta signaalia ei rasita elementtiä niin paljon kuin 100W säröytynyttä signaalia. Mutta nuo instr.elementit on mitoitettu kestämään särön. Kyllä senkin saa poltettua jos tosissaan niin haluaa.
Tavallinen stereokaiutin ei sellaista kestä, muutama sekunti voimakasta säröä voi polttaa diskantin, ja isommalla teholla se tekeekin sen ihan takuulla.
Ja särön tyyppi vaikuttaa myös jonkin verran tähän, harmoniset äänet jne.

Ennen tarkempaa analyysia pitää ensin hiukan selventää muutamia säröön liittyviä peruskäsitteitä. Kirjoitelma sisältää rankkoja yleistyksiä, joka haluaa perehtyä asiaan enemmän niin siitä vaan opiskelemaan, sarkaa riittää.
 
Särö=mikä tahansa signaalin epälineaarisuus, eli sekä harmooniset että ei-harmooniset (intermodulaatio-, summa- jne.). Tässä ei puututa nyt ei-harmoonisiin kun se liittyy enemmän vahvistien suunnitteluun kuin niiden käyttämiseen.
 
Harmooninen särö=musiikkilaitteissa useimmiten ilmenevä särö (tahallinen tai tahaton), johtuu jonkun vahvistinasteen yliohjaamisesta.
 
"Trankkusärö" vs. "putkisärö": putkikoneiden yliohjaantuminen tuottaa yleensä enemmän parillisia harmoonisia jotka mielletään musikaalisempina (2. harmooninen=oktaavi, neljäs harmooninen=kaks oktaavia, kuudes=kaks oktaavia+kvintti), kun taas transistorin yliohjaaminen parittomia, joista viides ja seitsämäs ei soundaa hyvältä. Erilaisilla kytkennöillä voidaan trankku saada käyttäytymään pikkuisen putken tavoin, tätä yritetään useimmiten etuasteissa.
 
Sen sijaan kun kun trankkupääteastetta yliohjataan, syntyy enemmän parittomia särökomponentteja, mikä ei yleensä soundaa niin hyvältä.
 
Kaiuttimen keston kannalta säröytymisessä on kaksi merkittävää ilmiötä:
 
-vaikka vahvistimessa on tehoa esim. 200W, siitä ei puhtaalla soundilla käytetä oikeasti kuin murto-osa tai tehoa otetaan vain hetkellisesti (peak) jolloin elementin lämpökuorma jää pieneksi. Jos etuasteella yliohjataan päätettä, sieltä otetaan oikeasti jatkuvaa tehoa tehoa (RMS) juuri niin paljon kuin päätteestä lähtee jolloin elementin kela ei välttämättä kestä syntyvää lämpökuormaa.
 
-harmooniset säröt siirtävät tehoa korkeammille taajuuksille minkä takia PA- tai hifikaapeissa tai pillillä varustetussa bassokaapissa särö rikkoo diskantit. Eli jos käytössä on se 200W päätetehoa ja 4x10+pilli bassokaappi, niin puhtaalla signaalilla kymppituumaisille jää ~190W ja pillille 10W. Kun signaali säröytyy, harmooniset kuormittaa pilliä jolloin se sama teho jakaantuu esmes 150+50W ja pilli kärähtää. Jos käytössä on kaappi jossa koko taajuusalue pyritään toistamaan samalla elementillä, ilmiötä ei esiinny, elementtiin kohdistuva tehokuorma on sama vaikka signaalin rakenne muuttuu.
Tämän vuoksi esim. kitarakomboissa ei juuri koskaan ole pillejä vaikka kitaran puhdasta soundia tehdessä siitä voisi olla paljonkin iloa.
 
Kaiuttimen keston kannalta ei ole merkitystä missä kohtaa signaalia särö syntyy vaan ainoastaan signaalin aiheuttama lämpökuorma rikkoo kaiuttimen. Kun särö saadaan aikaa etuasteessa, tehoa ei välttämättä käytetä kokonaan vaikka signaali on säröllä. Kun pääte säröytetään, otetaan siitä kaikki teho irti ja lämmitetään kelaa jolloin se pidemmän päälle palaa jos tehoa on tarpeeksi. Lisäksi etuaste, joka on suunniteltu särösoundin tuottamiseen, sisältää yleensä jonkinlaisen lowpass-filterin jolla signaalista suodatetaan pois kuuloalueen yläpuoliset komponentit. Pääteasteissa tällaista kytkentää ei yleensä ole ja siksi yliohjaamisella voi saada aikaan tilanteen jossa elementtiä kuormittaa signaali jota ei edes kuule.
 
Muutama nyrkkisääntö:
-älä käytä särösoundia kaapeissa joissa on erillinen diskantti
-jos säröytät signaalin pääteastetta yliohjaamalla, pidä huoli siitä että kaappi oikeasti kestää kaiken siihen syötetyn tehon.
 
Eli jos lähdetään tällaiselle tietoisen väärinkäytön tielle, vanhan "liian pieni pääte rikkoo kaiuttimen" viisauden voi heittää romukoppaan. Silloin kaiuttimen tehokeston tulee olla mieluummin reippaasti ylimitoitettu päätteen tuottamaan tehoon nähden.
 
Kokeilun iloa, toivottavasti ei tuu kovin kalliiksi...

No jopas oli perinpohjainen selvitys. Selkeää pätemistä. ;) Ei vain, +.

Asiaa isolla A:lla. +

Eli siis muita yleistyksiä Suomeksi:
 
x Etuastesärö hyvä, musikaalinen, ei riko mitään
x Pääteastesärö paha, kuullostaa hirveältä ja rikkoo kaiken maan ja taivaan väliltä (lue: kaiuttimen, jos oikein pitkään tälleen soittaa niin voihan siitä kai haittaa olla päättärillekin)
 
Ei kovin vaikea asia olla säröyttämättä sitä päätettä, ku sen kyllä yleensä aika helposti kuulee ja ku pitää huolen siitä ettei ruuvaa sitä volumea niin helvatan isolle niin turvallisilla vesillä ollaan.
 
PS. Ja todella asiallinen selostus kyllä!

x Trankkuvehjaksen
 
edit: nusasin pilkkua varmuuden vuoksi.
 
Ohops? Pitääkös tommonen nusasu oikeasti paikkaansa? Nimittäin totapa en oo tiennykään...

Ohops? Pitääkös tommonen nusasu oikeasti paikkaansa? Nimittäin totapa en oo tiennykään...
 
Kyllä pitää. Putkivahvistimen pääteastesärö on nimenomaan monen mielestä se kaikkein maukkaimman kuuloinen. Ja ei riko mitään.

tosta ylhäältä kun kertaa kohdat trankku vs. putkisärö ja "pari nyrkkisääntöä" niin siinähän se villakoiran ydin on.

Jaa kato ku mä oon aina ymmärtäny että se rokkisärö tulee nimenomaan ja AINOASTAAN etusesta, ja että päättäri vaan nostaa tasoja sitten sille tasolla että on kivaa. Ja ton ylemmänkin sepostuksen ymmärsin nimenomaan niin että putkisärö nyt vaan on kivempi, ja ajattelin että puhutaan nimenomaan etusesta.

Jaa kato ku mä oon aina ymmärtäny että se rokkisärö tulee nimenomaan ja AINOASTAAN etusesta, ja että päättäri vaan nostaa tasoja sitten sille tasolla että on kivaa. Ja ton ylemmänkin sepostuksen ymmärsin nimenomaan niin että putkisärö nyt vaan on kivempi, ja ajattelin että puhutaan nimenomaan etusesta.
 
Karkeasti voisi sanoa, että modernissa hi-gain-metallimusassa särö lähtee etuasteesta eikä päätteellä ole niin oleellista merkitystä soundiin. Perinteisempi rokkenroll särö ja bluesruttu otetaan mieluusti pääteputkista. Ihme, että olet tältä totuudelta välttynyt, onhan tästä jauhettu täälläkin jo useita vuosia.

EDIT: tuli kahdesti

Eli siis muita yleistyksiä Suomeksi:
 
x Etuastesärö hyvä, musikaalinen, ei riko mitään

 
Päteekö jonkun mielestä tämä trankkuihinkin? Itelleni on tullu fobia trankun etuastesäröön...
 
"dundundun-PÖRRTS-dundunndudun"

Päteekö jonkun mielestä tämä trankkuihinkin? Itelleni on tullu fobia trankun etuastesäröön...
 
"dundundun-PÖRRTS-dundunndudun"
 
Pätee ja ei päde, ihan tapauskohtaisesti, jotkut trankkuetuset antaa varmasti ihan musikaalista, mukavaa ja "turvallista" säröä, joitakin sitten ei vaan ole rakennettu sitä varten, eli kivaa säröä/yliohjaussoundia ei saa sitten millään. Korvalla sen kuulee.

No siis en sitä varten kysellyt että olisin hakemassa jotain säröä siittä etuasteesta, siihen on muut laitteet. Ajattelin vain että kun vien keikoille omat kamat joita myös muut käyttävät. Sitten kun katselen toista bändiä ja huomaan että vahvistimessani vilkkuu punainen valo (etuasteessa, clip) koska kyseisellä basistilla on erilainen basso tai eri säädöt tms. niin pitäisikö siinä huolestua? Voiko se etuasteen säröytyminen vaurioittaa sitä kaappia? Vai pitäisikö sitä lähteä hyppimään sinne lavalle ruuvaamaan Gainia pienemälle..