Bassot ›

Ennen tarkempaa analyysia pitää ensin hiukan selventää muutamia säröön liittyviä peruskäsitteitä. Kirjoitelma sisältää rankkoja yleistyksiä, joka haluaa perehtyä asiaan enemmän niin siitä vaan opiskelemaan, sarkaa riittää.
 
Särö=mikä tahansa signaalin epälineaarisuus, eli sekä harmooniset että ei-harmooniset (intermodulaatio-, summa- jne.). Tässä ei puututa nyt ei-harmoonisiin kun se liittyy enemmän vahvistien suunnitteluun kuin niiden käyttämiseen.
 
Harmooninen särö=musiikkilaitteissa useimmiten ilmenevä särö (tahallinen tai tahaton), johtuu jonkun vahvistinasteen yliohjaamisesta.
 
"Trankkusärö" vs. "putkisärö": putkikoneiden yliohjaantuminen tuottaa yleensä enemmän parillisia harmoonisia jotka mielletään musikaalisempina (2. harmooninen=oktaavi, neljäs harmooninen=kaks oktaavia, kuudes=kaks oktaavia+kvintti), kun taas transistorin yliohjaaminen parittomia, joista viides ja seitsämäs ei soundaa hyvältä. Erilaisilla kytkennöillä voidaan trankku saada käyttäytymään pikkuisen putken tavoin, tätä yritetään useimmiten etuasteissa.
 
Sen sijaan kun kun trankkupääteastetta yliohjataan, syntyy enemmän parittomia särökomponentteja, mikä ei yleensä soundaa niin hyvältä.
 
Kaiuttimen keston kannalta säröytymisessä on kaksi merkittävää ilmiötä:
 
-vaikka vahvistimessa on tehoa esim. 200W, siitä ei puhtaalla soundilla käytetä oikeasti kuin murto-osa tai tehoa otetaan vain hetkellisesti (peak) jolloin elementin lämpökuorma jää pieneksi. Jos etuasteella yliohjataan päätettä, sieltä otetaan oikeasti jatkuvaa tehoa tehoa (RMS) juuri niin paljon kuin päätteestä lähtee jolloin elementin kela ei välttämättä kestä syntyvää lämpökuormaa.
 
-harmooniset säröt siirtävät tehoa korkeammille taajuuksille minkä takia PA- tai hifikaapeissa tai pillillä varustetussa bassokaapissa särö rikkoo diskantit. Eli jos käytössä on se 200W päätetehoa ja 4x10+pilli bassokaappi, niin puhtaalla signaalilla kymppituumaisille jää ~190W ja pillille 10W. Kun signaali säröytyy, harmooniset kuormittaa pilliä jolloin se sama teho jakaantuu esmes 150+50W ja pilli kärähtää. Jos käytössä on kaappi jossa koko taajuusalue pyritään toistamaan samalla elementillä, ilmiötä ei esiinny, elementtiin kohdistuva tehokuorma on sama vaikka signaalin rakenne muuttuu.
Tämän vuoksi esim. kitarakomboissa ei juuri koskaan ole pillejä vaikka kitaran puhdasta soundia tehdessä siitä voisi olla paljonkin iloa.
 
Kaiuttimen keston kannalta ei ole merkitystä missä kohtaa signaalia särö syntyy vaan ainoastaan signaalin aiheuttama lämpökuorma rikkoo kaiuttimen. Kun särö saadaan aikaa etuasteessa, tehoa ei välttämättä käytetä kokonaan vaikka signaali on säröllä. Kun pääte säröytetään, otetaan siitä kaikki teho irti ja lämmitetään kelaa jolloin se pidemmän päälle palaa jos tehoa on tarpeeksi. Lisäksi etuaste, joka on suunniteltu särösoundin tuottamiseen, sisältää yleensä jonkinlaisen lowpass-filterin jolla signaalista suodatetaan pois kuuloalueen yläpuoliset komponentit. Pääteasteissa tällaista kytkentää ei yleensä ole ja siksi yliohjaamisella voi saada aikaan tilanteen jossa elementtiä kuormittaa signaali jota ei edes kuule.
 
Muutama nyrkkisääntö:
-älä käytä särösoundia kaapeissa joissa on erillinen diskantti
-jos säröytät signaalin pääteastetta yliohjaamalla, pidä huoli siitä että kaappi oikeasti kestää kaiken siihen syötetyn tehon.
 
Eli jos lähdetään tällaiselle tietoisen väärinkäytön tielle, vanhan "liian pieni pääte rikkoo kaiuttimen" viisauden voi heittää romukoppaan. Silloin kaiuttimen tehokeston tulee olla mieluummin reippaasti ylimitoitettu päätteen tuottamaan tehoon nähden.
 
Kokeilun iloa, toivottavasti ei tuu kovin kalliiksi...