Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Immortal - Blizzard Beasts
Burzum - Burzum/Aske
Dark Tranquillity - The Mind's I

System of a Down - Toxicity
 
Tämä. Tuli sellanen "olen valaistunut" -olo kun ensimmäistä kertaa kuuntelin Chop Sueya ja Forestia. Siitä ei enää paluuta sitten ollut. SOADia tulee vieläkin aktiivisesti kuunneltua monien muiden bändien joukossa ja myös oman bändin kanssa soiteltua.

Taisi olla tuo Black sabbathin Paranoid albumi se joka oli lapsuudesta jäänyt kummittelemaan. Toinen sitten oli varmasti tuo Iron Maidenin Piece of mind.

Metallica - Ride The Lightning
 
Ja minusta joku metallisti on vitusti typerämpi sana kuin hevari.

Ei minua hevariksi voine sanoa, mutta ensi kipinä hevimusiikin kuunteluun tuli W.A.S.P.:in debyyttikiekosta.

Tosi vaikea mennä sanomaan kun olen "aina" kuunnellut hevimusiikkia (eli siis pikkupoikana veljen kanssa Deep Purplea, uriah Heepiä, Led Zeppeliniä ym.) ensimmäinen hevilevy taisi olla Iron Maidenin Best of the Beast kokoelma ja siitä sitten siirryin metallicaan---->stratovariuksen--->bodomiin--->cannibal corpseen jne. ...ja laajenee yhä
 
eli siis vastaukseni on: Iron Maiden - Best of the Beast

Kyllä se lopullinen niitti taisi olla Tarotin The Spell of Iron, vaikka nykyisin en itseäni enää hevariksi menisi sanomaankaan.
 
Tästä taas tulee päänaukomista varmasti, mutta oikeasti tuo sama 11-vuotias hevari minussa heräsi uudestaan kun kuuntelin Teräsbetonin levyn läpi. Siinä on vain niin hyvin samaa henkeä ja tunnelmaa, sen kummemmin hehkuttamatta bändiä.
 
Tarotin jälkeen alkoi sitten kolisemaankin Pantera (Far Beyond Driven) yms. raskaampi materiaali.

postin tästä yhden lätyn
 
Eikun hei... '86 sain Iron Maiden - Powerslave kasetin joka aloitti koko touhun. Se sen täytyy olla!

Iron Maiden - Edward The Great
 
Kokoelmalla on helppo aloittaa, sitten vain eteenpäin niihin levykokonaisuuksiin ja uusiin bändeihin tietty siinä lomassa. Seuraavat levyni tosin olivat Helloweenin ja Judas Priestin kokoelmat, mutta "pentuna" sitä tietysti waretin kaiken ostamisen arvoisen saatana...
 
Useimpiin eniten kuuntelemistani yhtyeistä olen tutustunut kokoelmalevyn turvin. Saapa niistä hyvin selville, mistä se bändi on oikein kotoisin.

Varmaankin Greatest Kiss-kokoelma joskus aikoinaan.

Hevari on väärä ilmaisu kyllä minusta. Metallican Reloadista aloitin "raskaamman" musiikin kuuntelun.

Children Of Bodom - Follow The Reaper
:D

Ensimmäisen kerran taisin heviä kuulla joskus ala-asteella, kun jotkut tyypit toivat koulun levyraatiin metallican, nightwishin ja stratovariuksen levyjä. Niitä tuli kuunneltua silloin pikkupentuna. Sitten yläasteen aikana se hevin kuuntelu jäi jostain syystä sikseen ja uudestaan kipinä syttyi vasta kitaransoiton alkaessa joskus alkuvuonna 2002.
 
Ekat kaupasta hankitut lätyt olivat Slayerin God hates us all ja Slipknotin Iowa.

Iron Maidenin Piece Of Mind sekä WASPin W.A.S.P.

Kill ´em All 10 vuotiaana. Samontien kun sain sen, kahdesti putkeen kuuntelin ja elämäni suunta kääntyi. Muutuin oikeaa, eli rankkaa, musiikkia ymmärtäväksi kristinuskon vastustajaksi joka tajuaa pop-musiikin EPÄAITOUDEN. Sittemmin viisastuin.

Kornia tuli tossa ylä-asteella kuunneltua ja tulee edelleenkin kuunneltua... siitä se on sit menny rankempaan suuntaan.. eli tonne goregrindeihin saakka...

Metallica: Master Of Puppets, kopioitu c-kasetti:)
(v*tun warettaja!!)
 
Sitten Scorpionsin koko tuotanto, sitä tuli luukutettua ihan todella nuoresta pitäen.

Kill ´em All 17 vuotiaana.

Nazareth: Razamanaz, viisi vuotiaana vuonna 1973. Silloin varsinkin biisi "Bad, Bad Boy", joka nykyään on levyn heikoimpia esityksiä.
 
Enpä itseäni kyllä hevarina ole koskaan pitänyt, mutta tuo ko. levy aloitti mun musan kuuntelun. Ja Razamanaz on enemmänkin hard-rockia kuin heviä, jos sitä kuuluisaa "pilkkua ruvetaan hyväksikäyttämään".