 moottorisaha07.05.2005 03:08:55 (muokattu 07.05.2005 03:09:57) | |
|---|---|
Progemetalli eli juuri nämä Dream teatterit jne jne ne on jotenkin sellaista musiikkilla runkkaamista, jätkät pyrkii tekemään maks vaikeita biisejä joissa kitaristit saa shredata maks vauhtia ja tehdä kaikki mahdollisia masturbaatio temppuja sitten tulee taas jonkun muun vuoro kunnes kaikki on runkanneet soittimiaan sitten fiilistellä hetki ja siinnäpä se oli ! mitä siitä jää kuuntelialle. En ymmärrä näitä musiikkia muusikoille bändejä. Vanha Progerssiivinen musiikki kunniaan ei nämä runkkaajat. Kuuntelijalle jää hyviä, monipuolisia, moniulotteisia ja monimutkaisia biisejä. Tunnelmat vaihtelevat hitaasta fiilistelystä täyteen hevitykitykseen, monimutkaisista hengityksenpidätys-kikkailukodista rokahtavampaan meininkiin, hienoista melodioista kromaattiseen juoksutukseen jne. Ihme käsitys sinulla kyllä runkkaamisesta, jos se on se, että kaverit tykkäävät tehdä hieman monimutkaisemmalla ja perinteisestä poikkeavalla tyylillä biisejä. Kuuntele SFAM tai Awake. Voitko tosissasi väittää että noissa levyissä on kyse jostakin "runkkaamisesta"? Jos voit niin ihmettelen kyllä oikeasti. Tiedän muuten kolme tyyppiä jotka kuuntelevat DT:tä aktiivisesti, eikä yksikään heistä ole muusikko. "Blow me up. I'm pre-blown, dude. It's like pre-heat ya know? You know how you set it up to blow up? I'm already pre-blown, so I'm already hooked up. Does that make no sense? Of course it don't. Dimebonics." - Dimebag Darrell 1966-2004 R.I.P. | |
 Progressor07.05.2005 10:10:40 | |
Kuuntele SFAM tai Awake. Voitko tosissasi väittää että noissa levyissä on kyse jostakin "runkkaamisesta"? Jos voit niin ihmettelen kyllä oikeasti. Awake ei ole tuttu, mutta SFAM:a olen kuunnellut. Onhan siellä ihan hyviä melodioita ja tunnelmaakin, mutta yksi ainoa kappale onnistuu pilaamaan kokonaisuuden aika hyvin: The Dance of Eternity. Teemalevyissä on minusta tärkeää, että kaikki kappaleet täydentävät kokonaisuutta ja vievät tarinaa eteenpäin, ja tuo kappale ei kyllä sitä tee. Pelkkää päämäärätöntä soittotaitojen esittelyä. Rudessin kapakkapiano-osio keskellä kappaletta vielä korostaa tyylirikkoa. SFAM olisi parempi ilman tuota "bändisooloa". (Ja jos Portnoy malttaisi olla soittamatta joka väliin niitä tuplabasarikomppejaan.) Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni (eikä ollut tarkoitettu yleiseksi DT:n haukkumiseksi). Epäilemättä monet näkevät asian toisin. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. | |
| Progressor 07.05.2005 10:21:41 | |
Porcaro ja Nykänen taittelevat (-livat) nuo progehommatkin tyylikkäästi. Joten heitä tähän on turha laittaa esimerkiksi. Herroilla on tyylitaju niin vahva, että kestää sitä kakkosnelosta jyskyttää, kun kuitenkin sitä hörtäkääkin tarvittaessa löytyy monenkin "progerumpukuninkaan" edestä. Tuo on kyllä totta! Toton Jake to the Bone on hyvä esimerkki. Porcarohan taisi joskus sanoa vihaavansa jaottomia tahtilajeja ja sooloilua, mutta niin vain tuossa kappaleessa esiintyy kaikenlaisia rytmisiä kikkoja ja 7/8 svengaa aivan uskomattomalla tavalla. Nykäsen "progempaa" soittoa olen kuullut lähinnä Pekka Pohjolan Pewit-levyllä, mutta vakuuttavaa on sekin. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. | |
 wavelength07.05.2005 12:23:27 | |
Mieleeni juolahti moinen aatos: Progemetalli on ottanut selvästi vaikutteita ns. klassisesta musiikista: on teemojen esittelyä, kehittelyä, kertaamista; on moniosaisia sävellyksiä; on solistin taiturimaisia sooloja. Jos progemetallia halveksii siksi, että se ei ole menevää biittiä, on sama kuin kritisoisi Kevätuhria siitä, ettei se kuulosta lainkaan Mozartin käyrätorvikonsertolta. Pastilli? | |
| moottorisaha 07.05.2005 14:07:06 | |
Mieleeni juolahti moinen aatos: Progemetalli on ottanut selvästi vaikutteita ns. klassisesta musiikista: on teemojen esittelyä, kehittelyä, kertaamista; on moniosaisia sävellyksiä; on solistin taiturimaisia sooloja. Jos progemetallia halveksii siksi, että se ei ole menevää biittiä, on sama kuin kritisoisi Kevätuhria siitä, ettei se kuulosta lainkaan Mozartin käyrätorvikonsertolta. Plussaa. "Blow me up. I'm pre-blown, dude. It's like pre-heat ya know? You know how you set it up to blow up? I'm already pre-blown, so I'm already hooked up. Does that make no sense? Of course it don't. Dimebonics." - Dimebag Darrell 1966-2004 R.I.P. | |
 käreyndanni07.05.2005 15:03:11 | |
Mieleeni juolahti moinen aatos: Progemetalli on ottanut selvästi vaikutteita ns. klassisesta musiikista: on teemojen esittelyä, kehittelyä, kertaamista; on moniosaisia sävellyksiä; on solistin taiturimaisia sooloja. Jos progemetallia halveksii siksi, että se ei ole menevää biittiä, on sama kuin kritisoisi Kevätuhria siitä, ettei se kuulosta lainkaan Mozartin käyrätorvikonsertolta. Plussaa. | |
 Epämuusikko07.05.2005 15:13:20 | |
Nyt mä oon kaiken kuullut!!! Että bozziossa ois muka enemmän munaa kuin esim. portnoyssa! Voi herranjumala! tekniikahan sillä on kyllä kunnossa, mutta sehän taputtelee niitä rumpujaan kun mikäkin hinttari... Munaa on monenlaista. Olen itse edelleen sitä mieltä että vispilöissä on 1000 x enemmän munaa kuin kapuloissa, mutta ei ne huorat tajua! Ootko kakan maistanu? ÄrLä #009 | |
 moderndrummer8807.05.2005 15:25:48 | |
miksi näissä proge ym keskusteluissa ei ole ikinä puhetta symphony-x:stä? se on taas yksi semmonen bändi että pojat näyttää että kyllä myö osataan kikkailla! mainstream=painstream | |
| käreyndanni 07.05.2005 15:30:46 | |
Arvasihan sen, että DT:t, LTE:t tulee heti ensimmäisenä esille. Jokainen järkevä ihminen voi päätellä aloituksestani kuuluvatko ne mielestäni TÄNÄ PÄIVÄNÄ noiden aitojen pioneereiden joukkoon. Sitten alettiin puolustelemaan Porcaroa ja Nykästä: "Et kyl ne vetää 7/8:ssa jne., jne. (Tottakai ne pystyy vetämään, ei siitä ole kysymys). Ja sille Porcaron kakkos-nelosen peräänkuuluttajalle, Never Enough. Ehkäpä vastaus tähän aloitukseen on se, että kaikilla ei välttämättä riitä draamantaju liian kompleksisia kappaleita kohtaan (eikä siinä mitään). Ensinnäkin ei riitä keskittymiskyky kuunnella biisiä ja näin ollen biisin sanoma jää epäselväksi ja siitä jää epämiellyttävä muistijälki aivoihin, joka kerta toisensa perään muistuttaa vaikeita kappaleita kuunnellessa, että tämä on paskaa. Yksinkertaisesti käsityskyky loppuu kesken. Jos kuunteluprosessi oltaisiin viety loppuun ensi kuuntelulla ja oltaisiin pohdittu biisin sanomaa ja sitä tunnetta minkä se herätti, voitaisiin tarkemmin kohdistaa ne epämieltymykset vain siihen tiettyyn kyseiseen artistiin/biisiin tai vaikka siihen tilulilu-pätkään, eikä koko musiikkityyliä kohtaan (jos nyt yleensäkään on mielekästä kategorisoida musaa). | |
 jazzmies07.05.2005 15:38:57 | |
Tämä on ihan hyvä aihe, mutta aloituskirjoitus aika itkemistä, selittelyä ja puolustelua. Progemetallia käsittelevät kirjoitukset ovat yleensä olleet mielestäni asiallisia ja hyvin argumentoituja, toisin kuin aloituskirjoitus väittää. Progemetallin "tuntemattoman tutkiminen" on vain tutkimusta progemetallista, jonka viitteet muualle kuin progemetalliin ovat heppoiset. Muistan sen kun vuonna 1994 Kotipelto lainasi minulle DT:n levyn, josta tuli mieleen se, että bändi soitti hevisaundeilla klassissävytteistä sillisalaattia, missä yhteys "todellisiin" musiikkeihin oli valitettavasti katkennut. Progemetalli on sen sortin sekoitus rockista ja klassisesta johdettuja vaikutteita, että kiksit jäävät korvissani valitettavan pintatasoisiksi: ovatpa he taitavia, mutta ovatpa he samalla unohtaneet mistä rytmimusiikissa on kysymys - nimittäin keskustelusta normaalien ihmisten, muiden kuin muusikoiden ja muusikkoudesta haaveilevien piirissä. Progemetalli on taidetta, ei rytmimusiikkia. | |
| wavelength 07.05.2005 15:46:28 | |
Progemetalli on sen sortin sekoitus rockista ja klassisesta johdettuja vaikutteita, että kiksit jäävät korvissani valitettavan pintatasoisiksi: ovatpa he taitavia, mutta ovatpa he samalla unohtaneet mistä rytmimusiikissa on kysymys - nimittäin keskustelusta normaalien ihmisten, muiden kuin muusikoiden ja muusikkoudesta haaveilevien piirissä. Progemetalli on taidetta, ei rytmimusiikkia. Ja vieläpä nykytaidetta. Enää ei suditakaan kauniita muotokuvia, maisemia ja impressioita, vaan paino siirtyy koko ajan käsitteellisempään ja abstraktimpaan suuntaan. Suurin osa ihmisistä varmasti ymmärtää ja nauttii enemmän tavallisesta ja tutusta taiteesta tai musiikista, mutta aina on myös olemassa joukko, joka haluaa jotain aivan muuta. Mikään ei estä molempien maailmojen tasapuolista tutkimista (paitsi ehkä usein nuoruuteen kuuluva putkinäköisyys), ja hyvä niin. Harmi, että poikkeavasta musiikkimausta pitää jatkuvasti taistella niin verisesti. Pastilli? | |
| Progressor 07.05.2005 16:05:47 | |
Sitten alettiin puolustelemaan Porcaroa ja Nykästä: "Et kyl ne vetää 7/8:ssa jne., jne. (Tottakai ne pystyy vetämään, ei siitä ole kysymys). Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kirjoitukseni ei ollut varsinaisesti näiden herrojen puolustelua. Pelkästään toteamus. Ehkäpä vastaus tähän aloitukseen on se, että kaikilla ei välttämättä riitä draamantaju liian kompleksisia kappaleita kohtaan (eikä siinä mitään). Ensinnäkin ei riitä keskittymiskyky kuunnella biisiä ja näin ollen biisin sanoma jää epäselväksi ja siitä jää epämiellyttävä muistijälki aivoihin, joka kerta toisensa perään muistuttaa vaikeita kappaleita kuunnellessa, että tämä on paskaa. Yksinkertaisesti käsityskyky loppuu kesken. Jos kuunteluprosessi oltaisiin viety loppuun ensi kuuntelulla ja oltaisiin pohdittu biisin sanomaa ja sitä tunnetta minkä se herätti, voitaisiin tarkemmin kohdistaa ne epämieltymykset vain siihen tiettyyn kyseiseen artistiin/biisiin tai vaikka siihen tilulilu-pätkään, eikä koko musiikkityyliä kohtaan (jos nyt yleensäkään on mielekästä kategorisoida musaa). Tässä ollaan kyllä nyt vähän vaarallisilla vesillä. Saattaahan tuo osittain pitää paikkansa, mutta kyllä minusta kyse on enemmänkin vain erilaisista mieltymyksistä. Toisen mielestä yksinkertaisessa ilmaisussa on enemmän voimaa, kun taas toisen mielestä tunnetilat ja niiden muutokset on pyrittävä kuvaamaan mahdollisimman tarkasti. Itse olen yrittänyt välttää genren haukkumista yksittäisten näytteiden perusteella. En väitä, että progemetalli olisi huonoa. Syy, miksi en juurikaan kuuntele sitä (tai muutakaan metallia), on se, että en jaksa jatkuvaa pörinäsäröä ja mollisointuja. Pidän iloisemmasta musiikista. Fuusiotilutus (se, mitä olen kuullut) taas on liian jamittelupohjaista minun makuuni, koska pidän enemmän loppuun asti sävelletystä materiaalista. En siis myöskään väitä, että fuusiotilutus olisi huonoa. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. | |
| MK73 07.05.2005 16:52:00 | |
Entäs Frank Zappa sitten? Sillähän vasta villiä fuusiota on. Mutta kumma kyllä Zappa ei ainakaan rumpaleiden keskuudessa ole sillä lailla nostattanut karvoja pystyyn kuin tuo progemetalli, päin vastoin. Ai niin... FZ tekikin ehkä merkittävimmät levytyksensä 1970-luvulla - silloin vanhaan hyvään aikaan. Zappan musiikki kuulostaa inhimilliseltä ja luonnolliselta, ei robottimaiselta. | |
| käreyndanni 07.05.2005 17:13:59 (muokattu 07.05.2005 17:14:36) | |
Tämä on ihan hyvä aihe, mutta aloituskirjoitus aika itkemistä, selittelyä ja puolustelua. Progemetallia käsittelevät kirjoitukset ovat yleensä olleet mielestäni asiallisia ja hyvin argumentoituja, toisin kuin aloituskirjoitus väittää. Voi pitää paikkansa, mutta yleensä nämä itseä vituttavat epäkohdat löytyvätkin joidenkin henkilöiden off-topiceista. Progemetallin "tuntemattoman tutkiminen" on vain tutkimusta progemetallista, jonka viitteet muualle kuin progemetalliin ovat heppoiset. Muistan sen kun vuonna 1994 Kotipelto lainasi minulle DT:n levyn, josta tuli mieleen se, että bändi soitti hevisaundeilla klassissävytteistä sillisalaattia, missä yhteys "todellisiin" musiikkeihin oli valitettavasti katkennut. Progemetalli on sen sortin sekoitus rockista ja klassisesta johdettuja vaikutteita, että kiksit jäävät korvissani valitettavan pintatasoisiksi: ovatpa he taitavia, mutta ovatpa he samalla unohtaneet mistä rytmimusiikissa on kysymys - nimittäin keskustelusta normaalien ihmisten, muiden kuin muusikoiden ja muusikkoudesta haaveilevien piirissä. Progemetalli on taidetta, ei rytmimusiikkia. Eihän tässä ollutkaan kysymys siitä mikä on rytmimusiikkia ja mikä ei. | |
 arse07.05.2005 18:13:29 | |
Tiedän muuten kolme tyyppiä jotka kuuntelevat DT:tä aktiivisesti, eikä yksikään heistä ole muusikko. Ylläri. el maraquero | |
| jazzmies 07.05.2005 21:52:22 | |
Entäs Frank Zappa sitten? Sillähän vasta villiä fuusiota on. Mutta kumma kyllä Zappa ei ainakaan rumpaleiden keskuudessa ole sillä lailla nostattanut karvoja pystyyn kuin tuo progemetalli, päin vastoin. Ai niin... FZ tekikin ehkä merkittävimmät levytyksensä 1970-luvulla - silloin vanhaan hyvään aikaan. Zappan musiikki kuulostaa inhimilliseltä ja luonnolliselta, ei robottimaiselta. Mielestäni 1970-luku itsessään ei tehnyt Zappasta, progesta tai fuusiosta asiallista vuosikymmentä, vaan silloin musiikissa arvostettiin juuria ja juurimusiikki oli hallussa. Zappa diggasi Varesen ja Stravinskin ohella doo-wopia, jazzia ja bluesia, ja tyylit kuuluivat myös Zappan ilmaisussa - juuret olivat siis hanskassa. Frippin soitossa kuului jazz ja blues Holstin ohella, ja Howen soitto oli täynnä Djangoa. Jazz-rock-fuusio lainasi Intiaa ja Espanjaa, jotka kuuluivat selvästi läpi "oikein ymmärrettyinä". Itseäni hämää progemetallissa musiikin matemaattisuus sekä fuusiolainat, sillä kaverit ovat harvoin vaivautuneet alkuperäislähteille. "Alkuperäisin" progemetallin lähde saattaa olla länsimaisen taidemusiikin perinne, joka jo itsessään on yksilökeskeistä, tekemällä tehtyä ja elitististä. Äänilevymusiikinhistoriaa on ainakin sata vuotta myynnissä. Joku saattaa kysyä sitä, miksi juuret täytyisi olla kuultavissa. Vastaukseksi kelvatkoon, jottei musiikki kestä lähempää tarkastelua, jos siinä ei hyödynnetä musiikkien vuosisatoja pitkiä perinteitä: aikaisemmat sukupolvet ovat punninneet asioita jo kymmenien sukupolvien ajan, joten meidän ei tarvitse keksiä musiikkia uudelleen luomisen pakon nimessä. Mielestäni se on luovuutta, että avaa korvat maailman perinnemusiikeille, sillä siellä on se kaikki - ei niinkään taiteellistetussa populaarimusiikissa. Toki on ymmärrettävää progemetallin edustavaa ns. siirtymätyyliä kuuntelutottumuksen laajentuessa suorasta metallista kohti muita kuin metallityylejä. Vaikeus + metallin saundimaailma + tietty ikä = progemetalli. Mutta argumetointi tyylejä vastaan ei kohdallani todellakaan edusta kikkelikateutta, vaan kuohituista musiikeista on turhaa edes yrittää löytää slarvaa, vaan löydettävissä on pikemminkin Chris Owen -tyyppinen vatsanahasta tehty dildo. | |
| vapauskauppias 07.05.2005 22:07:27 | |
Vaikeus + metallin saundimaailma + tietty ikä = progemetalli. Taisinpa hieman naurahtaa. | |
| Leka28 07.05.2005 22:14:28 | |
Eiköhän noita musatyylejä sovi mualimaan niin paljon, kuin on kuulijoitakin. Välillä maistuu Kiinalainen kanariisipöperö; välillä Italialainen pastameininki toimii kympillä. Joskus on päiviä kun kunnon pihviä ei voita mikään. Jotkut ovat kasvissyöjiä. Sama pätee musatyyleihin. (En tiedä, olinko aiheessa yhtään, mutta sanoinpa kuitenkin. On nälkä taas) | |
| käreyndanni 07.05.2005 22:26:36 | |
Vaikeus + metallin saundimaailma + tietty ikä = progemetalli Täällähän harrastetaan varsin kiehtovaa aritmetiikkaa. Ikävä kyllä yhtälösi ei ole tasapainossa. Vastaavanlainen yhtälö sinne päin, että musiikkihistoria + "oikea musiikki" + sisäsiittoisuus + elitismi = vanha kieli meren äärellä. | |
| moottorisaha 08.05.2005 15:20:36 | |
Vaikeus + metallin saundimaailma + tietty ikä = progemetalli. Ilmeisesti DT:n jätkät ovat sitten vielä liian nuoria, eli 40 vuotiaita ja kyhänneet 20 vuotta samaa tavaraa. "Blow me up. I'm pre-blown, dude. It's like pre-heat ya know? You know how you set it up to blow up? I'm already pre-blown, so I'm already hooked up. Does that make no sense? Of course it don't. Dimebonics." - Dimebag Darrell 1966-2004 R.I.P. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)