Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli noissa pienissä lukee tyyliin 102 , 103, 222, jne ja olenko ymmärtänyt oikein:
 
102= 1000pF = 1nF = 0,001uF ?
222= 2200pF = 2,2nF = 0,0022uF ?
 
Yhdessä on merkintä 471K ja sen alla 1002, veikkaisin tuon jälkimmäisen olevan kapasitanssi eli 10000pF = 10nF ? Olenko oikeassa ?
 
Yhdessä lukee pelkkä 47 eli onko tämä 47pF ?
 
TÄRKEIN: Kinkkisimmät ovat ne joissa lukee päällä (polko??) 33nK ja toisessa ,47K ??
 
Kiitoksia auttaville, saan taas projektia eteenpäin. Yritän saada ekalla oikein ettei tarvitsisi uudelleen kolvailla tai hajoittaa mitään. Mitä pikemmin saan vastauksen sitä parempi.

olisikohasse K = Kilo eli tuhat ja tietääkseni se on juuri noin eli:
 
1uF = 105
0.1uF = 104
0.01uF = 103
0.001uF = 102
0.0001uF = 101
 
jne.
 
E: ja mulla oli ainaki pieni ruskea keraaminen konkka jossa luki 47 ja se oli 47 pikoa eli 47pF

Kinkkisimmät ovat ne joissa lukee päällä (polko??) 33nK ja toisessa ,47K ??
 
Eli 33nK on 33000nF ?? ja ,47K = 0,47F ??

33nK meinaa 33 nanofaradia ja +-10% toleranssia.
 
Olikohan niin että M=20% ja J=5% ?
 
Ei vanha jaksa enää muistaa...

Vain yleisenä toteamuksena muistelen vanhoja hyviä aikoja kun komponenttien merkinnät oli ihmisille tehtyjä. Vastukset mittaan suosiolla varmuuden vuoksi digitaalimittarilla, jos en tiedä mistä olen ne ottanut. Metallikalvoiset tarkkuusvastukset joita nykyään saa harrastajaystävälliseen hintaan monine värirenkaineen voivat hätäillessä olla merkinnöiltään helposti harhauttava. Kapasitanssimittaria en omista, mutta vakavasti olen harkinnut. On sen verran pieniä nuo nykytekniikalla tehtävät kondensaattorit, ja merkinnät vielä pienempiä, niin ettei kapakoiden tupakansavussa ja halpojen hehkulamppujen valossa marinoituneet vanhat silmäni aina jaksa löytää oikeaa koodia. Muistan joskus hämärinä iltoina katsoneeni numerokoodeja kodin ainoan halogeenilampun alla, tai avaimenperäledivalon kylmässä loisteessa.

Vain yleisenä toteamuksena muistelen vanhoja hyviä aikoja kun komponenttien merkinnät oli ihmisille tehtyjä. Vastukset mittaan suosiolla varmuuden vuoksi digitaalimittarilla, jos en tiedä mistä olen ne ottanut. Metallikalvoiset tarkkuusvastukset joita nykyään saa harrastajaystävälliseen hintaan monine värirenkaineen voivat hätäillessä olla merkinnöiltään helposti harhauttava. Kapasitanssimittaria en omista, mutta vakavasti olen harkinnut. On sen verran pieniä nuo nykytekniikalla tehtävät kondensaattorit, ja merkinnät vielä pienempiä, niin ettei kapakoiden tupakansavussa ja halpojen hehkulamppujen valossa marinoituneet vanhat silmäni aina jaksa löytää oikeaa koodia. Muistan joskus hämärinä iltoina katsoneeni numerokoodeja kodin ainoan halogeenilampun alla, tai avaimenperäledivalon kylmässä loisteessa.
 
Totta töriset,välillä kun tihrustaa pieniä paskoja ,ei saa selvää,jokunen vuosi vielä,niin ei erota pientä kerkoa leivänmurusta.. Mulla oli jokunen vuosi etten koskenut komponentteihin,oli sillä välin tullut viisirenkaiset vastukset,ei tiennyt kummasta päästä niitä luetaan.. :/
 
katselin laatikoiden sisältöjä äsken,30-lukuisissa paperieristekonkissa on reilusti 50 000 pF merkintä,ja 50- luvun samanlaisissa selkeät merkinnät,ja niin isolla että vanhempikin puusilmä erottaa ne.. :)

Tony van Roonilla on suht hyvä esittely kondensaattoreista. Sivun keskivaiheilta löytyvät toleranssi yms. taulukot, ja alempana on laskukaavioita.
 
http://www.uoguelph.ca/~antoon/gadgets/caps/caps.html
 
Loistava sivu. Varsinkin tuo Conversation table on kätevä jossei joskus muista noita suhdelukuja yksiköiden välillä.