Klassinen ›

Haluaisin leikkiä suurta säveltäjää ja tehdä tietokoneella jonkun sinfonian tms :)
 
Teoriasta en suuresti tiedä mutta oikeastaan vielä vähemmän klassisista soittimista. Tietokoneella saa MIDI:llä ja samplebankeilla millä tahansa soittimella epärealistisen alhaisesta oktaavista ultraääniin asti melkein ja haluaisinkin tehdä sävellykseni siten että sitä voisi joku orkka joskus ehkä soittaakin - edes leikisti ;)
---------------------
Joten minkälaisia ovat eri orkesterisoittimien äänialat? Alin ja ylin nuotti mitkä standardivirityksillä saa? Lisäksi kiinnostaa jousisoittimien kielten viritykset kontrabasso/sello/viulu ja mitä niitä alttoja sitten muita onkaan?
----------------------
Ja minkälaisia on orkesterikokoonpanot periaatteessa vai onko ne jotain vain? Kerran olen käynyt kuuntelemassa Helsingissä jotain yleradion sinfoniaorkesteria ja siellä oli muistaakseni pari-kolme kontrabassoa ja rypäs sellistejä sekä viulisteja. Missähän suhteessa nämä soittimien määrät menee isoissa kokoonpanoissa? No, eipä tuolla paljon väliä ole. Enemmän kiinnostaakin että mitä kaikkia soittimia löytyy minkäkinlaisista kokoonpanoista? Jostain Lontoon sinfoniaorkesterista varmaan löytyy kaikki mahdollinen kukkopilliä myöten mutta entäs joku pieni perus kamariorkka tms?

http://www2.siba.fi/cgi-bin/aleatori/artikkeli.cgi?id=19
 
Tällaista löytyi uskollisella ystävälläni Googlella.

Joten minkälaisia ovat eri orkesterisoittimien äänialat? Alin ja ylin nuotti mitkä standardivirityksillä saa? Lisäksi kiinnostaa jousisoittimien kielten viritykset kontrabasso/sello/viulu ja mitä niitä alttoja sitten muita onkaan?
 
Ja minkälaisia on orkesterikokoonpanot periaatteessa vai onko ne jotain vain? Kerran olen käynyt kuuntelemassa Helsingissä jotain yleradion sinfoniaorkesteria ja siellä oli muistaakseni pari-kolme kontrabassoa ja rypäs sellistejä sekä viulisteja. Missähän suhteessa nämä soittimien määrät menee isoissa kokoonpanoissa? No, eipä tuolla paljon väliä ole. Enemmän kiinnostaakin että mitä kaikkia soittimia löytyy minkäkinlaisista kokoonpanoista? Jostain Lontoon sinfoniaorkesterista varmaan löytyy kaikki mahdollinen kukkopilliä myöten mutta entäs joku pieni perus kamariorkka tms?
 
Viritykset: kontrabasso: E1 A1 D G (viisikielisissä on alin kieli H2, eli se tulee sitten tuohon lisäks), sello: C G d a, alttoviulu: c g d1 a1, viulu: g, d1, a1, e2
 
soittimet sinfoniaorkesterissa: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, pasuuna, tuuba, trumpetti, käyrätorvi, oboe, huilu, fagotti, klarinetti, harppu ja lyömäsoittimet
 
huh huh... no kamariorkka jutut on pahoja selittää, koska siihen voi kuulua oikeastaan mitä vaan...
 
sellasista pienemmistä orkestereista löytyy kyllä samoja soittimia kun sinfoniaorkestereista, mutta ero on lähinnä kuinka monta soittajaa soittimittain on.

Mahtavaa, kiitoksia. Kohta alan leikkimään Mozartia :D

Joten minkälaisia ovat eri orkesterisoittimien äänialat?
 
Kapu varmaan muistaa ulkoa, minä en. Nämä tiedot löytyvät kuitenkin jota kuinkin jokaisesta orkestrointioppaasta, eli kirjaston musiikkiosaston hylly "Orkesterointi" tai hakusana "Orchestration". Alan klassikko on tietysti Berliozin kirjoittama & Richard Straussin editoima teos (löytyy yleensä englanninkielisenä käännöksenä), joka on todella syvällinen ja perusteellinen, mutta ei päde sellaisenaan aivan kaikkiin nykysoittimiin. "Maallikolle" helpompi ja yksinkertaisempi teos voisi olla esim. Henry Mancinin kirja, joskin siinä annetut äänialat ovat paikoitellen vähän turhan suppeat ainakin ammattimuusikon soittotaitoon nähden. Nuo äänialat todellakin riippuvat siis soittajasta ja yleensä äärirekisterit (erityisen matalat/korkeat nuotit) ovat enemmän tai vähemmän hankalia, ts. äänten tuottaminen ei välttämättä aina onnistu tai äänet eivät kuulosta yhtä hyviltä kuin "turvallisella" äänialalla. Joissakin soittimissa tarvitaan lisäksi hieman kikkailua ääriäänten tuottamiseen...
 
Yllä linkitetty Sibiksen sivukin näytti antavan ihan pätevät perustiedot yleisimmistä soittimista, joskin ääniala näytti siinä listassa joillakin soittimilla olevan pikemminkin teoreettinen ääniala kuin oikeasti käyttökelpoinen ääniala (joka on joissakin tapauksissa suppeampi, joissakin laajempi).
 
Karkeasti eri sektiot menevät näin (korkeimmasta soittimesta matalimpaan):
 
Jousisoittimet:
viulu - alttoviulu - sello - kontrabasso
 
Puupuhaltimet:
(piccolo-huilu) - huilu - oboe - (englannintorvi) - klarinetti - (bassoklarinetti) - fagotti - (kontrafagotti)
Suluissa olevat soittimet eivät välttämättä ole aina kokoonpanossa.
 
Vaskipuhaltimet:
trumpetti - käyrätorvi - pasuuna - bassopasuuna - tuuba
 
Ja minkälaisia on orkesterikokoonpanot periaatteessa vai onko ne jotain vain?
 
Aika tyypillisessä sinfoniaorkesterissa on 2-3 huilua, 2 boeta, 2-3 klarinettia, 2-3 fagottia, 2-3 trumpettia, 2-4 käyrätorvea, 2-3 pasuunaa ja 1 tuuba. Lyömäsoittimia, harppu, celesta, cembalo jne. tarpeen mukaan. Jousisto yleensä sitten mitoitetaan noiden puhaltajien määrän mukaan, jotta äänenvoimakkuus on balanssissa. Yhden äänekkään vaskisoittimen lisääminen orkesteriin tarkoittaa aina, että viulisteja tarvitaan monta lisää.
 
entäs joku pieni perus kamariorkka tms?
 
Kamariorkesteri on kai määritelmän mukaan orkesteri, jossa jokaista ääntä soittaa vain yksi soitin. Sinfoniaorkesterissa ääniä tuplataan. Kamariorkesterin koostumukselle sen sijaan ei ole mitään tarkkaa kaavaa, mutta veikkaisin, että esim. yhdestä viulusta ja kolmesta tuubasta koostuva kamariorkesteri ei olisi kauhean hyvässä balanssissa.

Mitens tähän sijoitetaan kuoro,kitara, ja piano entäs muut
koskettimet.:)

Unohtui sanoa että pääsee leikkimään Mike Oldfieldiä.:)

Mulla on tällasia tietoja. Nämä ovat kirjoitettuja äänialoja, transponoivat soittimet on mainittu. Näiden pitäisi olla nimenomaan orkesterikäytössä käyttökelposia äänialoja.
 
Huilu: c1-c4, pikkolo oktaavia korkeampi, alttohuilu kvarttia matalampi
Oboe: b-b3, englannintorven kirjoitettu ääniala h-b3, soi kvinttiä alempaa
Klarinetti: kirjoitettu ääniala e-c4, kirjoitetaan soittimen vireestä riippuen in B, in A tai in Es
Fagotti: B1-es2, in B/A/Es
Käyrätorvi: F-c3, in F
Trumpetti: fis-es3, in B
Viulu: g-c4
Alttoviulu: c-c3
Kellopeli: g-c3, soi 2 oktaavia ylempää
Celesta: C-c4
Xylofoni: f-c4
Marimba: A-c4
Vibrafoni: f-f3
Putkikellot: c1-f2

walter pistonin kirja on kuulemma hyvä

walter pistonin kirja on kuulemma hyvä
 
Jos tarkoitat "study of orchestration" teosta niin mitä kirjaston
yksilöä vilkaisin joskus ja lisääkin olisi tarkoitus joskus niin
hyvähän se on ikävä vaan kirjaan liittyvät cdeet maksaa paljon eikä
uusinta painosta ole kirjastoissa kait tosin ei eräässä
kirjakaupassakaan ollut kun olisiko vuosi sitten kyselin.

Mulla on tällasia tietoja. Nämä ovat kirjoitettuja äänialoja, transponoivat soittimet on mainittu. Näiden pitäisi olla nimenomaan orkesterikäytössä käyttökelposia äänialoja.
 
Huilu: c1-c4, pikkolo oktaavia korkeampi, alttohuilu kvarttia matalampi
Oboe: b-b3, englannintorven kirjoitettu ääniala h-b3, soi kvinttiä alempaa
Klarinetti: kirjoitettu ääniala e-c4, kirjoitetaan soittimen
Käyrätorvi: F-c3, in F
Trumpetti: fis-es3, in B
 
Eieieieieieiei!!! Tai kyllä, riippuen soittajista. Jos on radion sinfoniaorkesterin soittajisto käytössä, niin nuo äänialat on varmaan OK. Itse soitan trumpettia, ja voin sanoa, että 95 prosentille trumpetisteista on ihan turha kirjoittaa mitään c3:n (in B) yläpuolelle, ja esim es3 kuuluu vain kaikkein kovimpien trumpetistien käyttökelpoiseen rekisteriin. Yksi ja toinen noita ääniä toki jotenkin vinguttelee, mutta soundin ja vireen puolesta nuo kiljutukset ovat yleensä täysin käyttökelvottomia muuhun kuin kavereille brassailuun.
 
Muillakin puhaltimilla kannattaa äärirekisterien käyttöä välttää. Kolmiviivaisessa oktaavialassa esim. klarinetin tai oboen soundi on aika vertahyytävä (ainakin harrastajatason soittajilla), ja melkein kaikissa puhaltimissa on ihan alin rekisteri aika tunkkaisen kuuloista. Esim. huilun alarekisteri on isossa orkesterissa lähes käyttökelvoton; ei siksi, etteikö siellä voisi soittaa, vaan siksi, että se ei kuulu mihinkään. Vasta tuossa viivaston yläreunalla alkaa erottumaan.
 
Kirjojen opetuksiin kannattaa suhtautua varauksella; lyhytkin juttutuokio kunkin instrumentin soittajan kanssa selventää paljon sitä, mikä ko. instrumentin käyttörekisteri (ja mikä tärkeintä, parhaan kuuloinen rekisteri) todellisuudessa on.

Mikäs on pianon käyttökelpoisin ja kitaran noh minusta äänenvärin
puolesta keski osa ja pianon ala osa mutta en ole pianisti enkä
kitaristi. Vaan tavallinen ainakin vielä huvikseen soittava
kosketinsoittaja jota kyllä muutkin soittimet kiinnostaa.

melkein kaikissa puhaltimissa on ihan alin rekisteri aika tunkkaisen kuuloista.
 
Paino sanalla melkein. Ne puhaltimet, jotka on tarkoitettu nimenomaan matalien äänten tuottamiseen (soitinryhmien matalimmat puhaltimet sekä muiden puhallinten basso-versiot) on yleensä rakennettu niin, että juuri matalat äänet soivat täyteläisesti. Tällöin tietysti hintana on yleensä se, että korkeista äänistä menetetään kirkkautta.
 
Mikäs on pianon käyttökelpoisin ja kitaran noh minusta äänenvärin puolesta keski osa ja pianon ala osa
 
Pianolla ovat kaikki tasapuolisesti käyttökelpoisia (teknisessä mielessä), koska pianot on nimenomaan suunniteltu toimimaan yhdenmukaisesti kaikissa rekistereissä. Pianoa ei voi verrata orkesterisoittimiin.

Niin tosiaan, ääniala on vähän vaikea määritellä soittimille, koska ihan ylimmät äänet ei esim. kontrabassolla kuulosta hyvältä (lue: helvetillistä kidutusta) jos käsi on millinkin väärässä kohdassa. "Orkesteriääniala" ja "solistiääniala" on erikseen. Ei säveltäjät ala yleensä leikkimään ja laita kontrabasistia soittamaan noita korkeita säveliä, koska esim. sellolla ja viululla ne soivat kirkkaammin ja kauniimmin, vaan orkesterissa soittimille on tärkeää pysyä sillä alueella, joka hyvälle kuulostaa. Suutari pysyköön lestissään...

Niin tosiaan, ääniala on vähän vaikea määritellä soittimille, koska ihan ylimmät äänet ei esim. kontrabassolla kuulosta hyvältä (lue: helvetillistä kidutusta) jos käsi on millinkin väärässä kohdassa. "Orkesteriääniala" ja "solistiääniala" on erikseen. Ei säveltäjät ala yleensä leikkimään ja laita kontrabasistia soittamaan noita korkeita säveliä, koska esim. sellolla ja viululla ne soivat kirkkaammin ja kauniimmin, vaan orkesterissa soittimille on tärkeää pysyä sillä alueella, joka hyvälle kuulostaa. Suutari pysyköön lestissään...
 
Hyvin sanottu. Sitten jos haetaan jotain extreme-sävyjä, niin voidaan pistää soitettavaa sinne äänialan rajoille, mutta harvemmin säveltäjät sitä tekevät, sekä yleisön että soittajan mukavuuden vuoksi.

ja joillakin soittimilla koko soittimen luonne muuttuu vaihtaessa äänialaa.
 
esim. käyrätorvella soitetaan pedaalia ala- ja keskialueella, mutta yläalueella se sopii ehkä paremmin melodiasoittimeksi, koska ääni terävöityy.

Tieto noista käyttökelpoisista äänialoista on kullan arvoista - etenkin kun jos joskus pääsen soitattamaan nuotituksiani niin ne ovat kyllä jotain harrastelijoita/opiskelevia kaverintutuntuttuja. Mieluummin pyrin säveltämään jotakin helposti soitettavaa koska se myös kuulostaa paremmalta kun ei soittajan/soittimen tarvitse vetää ihan äärirajoilla.
 
Kiitoksia paljon vastauksista, ehkä tämä klasarimaailmakin joskus mulle rokkarille aukeaa.

Siis orkesterin kokoonpano saattaa vähän vaihdella säveltäjän mieltymyksen mukaan. Muistaakseni joku saksalainen säveltäjä oli jättänyt 2. viulut kokonaan pois yhdestä sinfoniastaan (jos ei muisti petä pahemman kerran). Yleensä kyllä sävelletään normaalikokoonpanolle, kait. Käy kattomassa sinfisten kotisivuja, sielt saa jonkun näköstä infoo tuohon kokoonpanoon. Esim. Lahessa on seuraavanlainen kokoonpano: I viulut, II viulut, altot, sellot, bassot, huilut, oboet, klarinetit, fagotit, käyrätorvet, trumpetit, pasuunat, tuubat, lyömäsoittimet + harppu.

Löyhästi aiheeseen liittyen, kertokaapa miten viulu ja piano voivat soittaa kimpassa samaa biisiä? Kun eikös viululla soitettaessa esim. F# ja Gb ole aavistuksen erilaiset nauhattomuudesta johtuen? Tätä on monta unetonta yötä pohdittu :)