Klassinen ›

Mistä tämä johtuu? Eikö suomalaista yleisöä kiinnosta muu kuin Sibelius?!
Ainakin Lahdessa tuntuu asia olevan näin. No joo joo, Sibeliustalo on Sibeliustalo, mutta voi siellä muutakin soittaa kuin Sibeliusta! Katselin tänään Sinfonia Lahden loppukevään ja syksyn ohjelmistoa, kovin niukalta näytti.. Sibeliuksen lisäksi ehkä uskalletaan soittaa jopa Beethovenia tai Mozartia.
Mutta entä Stravinski, Mahler, Bartok noin esimerkiksi?
Onko muissakin kaupungeissa asiat yhtä surkeasti?

Näinhän se vähän tuntuu olevan, eli konserttiyleisö ei tunnu olevan nykyään kovinkaan kiinnostunutta tutustumaan mihinkään uuteen, vaan konserttiin mennään silloin kun siellä tarjoillaan sitä tuttuakin tutumpaa Tsaikovskia tai Sibeliusta tai Brahmsia jne. Näin se oli opiskeluaikana Turussakin ja on varmaan edelleen. Kyllähän sitä uudempaa ja tuntemattomampaakin uskalletaan esittää, jos sen lisäksi ohjelmaan otetaan sitten joku perushittisinfonia, ihan vaan yleisön palkitsemiseksi, kun ne on ensin jaksaneet kiltisti kuunnella sitä rumaa uutta musiikkia. Sääli sinänsä; ennen vanhaan konserttiin mentiin nimenomaan kuulemaan sitä uusinta uutta, oltiin siitä kiinnostuneita ja keskusteltiin siitä kenen säveltäjän uusia teoksia ollaan missäkin kuultu. Nykyään lähinnä todetaan että olipa ikävää musiikkia, yhtään nättiä melodiaa ei jäänyt mieleen. Onhan musiikki toki muuttunut niistä romantiikan kulta-ajoista, mutta kyllä muutosta on tapahtunut yleisön asenteissakin.

Eikö ketään muuta, kuin mua ota päähän Beethovenin hitit? Korostuu vielä enemmän levyjen tuotannossa.

Onko Paganinin viulukonserttoja koskaan esitetty suomessa?
esitysten hinnat ovat kyllä kohdallaan , 3 euroa, kun kävin katsomassa beethovenin jotain konserttoa joskus..

Mistä tämä johtuu? Eikö suomalaista yleisöä kiinnosta muu kuin Sibelius?!
Ainakin Lahdessa tuntuu asia olevan näin. No joo joo, Sibeliustalo on Sibeliustalo, mutta voi siellä muutakin soittaa kuin Sibeliusta! Katselin tänään Sinfonia Lahden loppukevään ja syksyn ohjelmistoa, kovin niukalta näytti.. Sibeliuksen lisäksi ehkä uskalletaan soittaa jopa Beethovenia tai Mozartia.
Mutta entä Stravinski, Mahler, Bartok noin esimerkiksi?
Onko muissakin kaupungeissa asiat yhtä surkeasti?
 
Tampereella soitetaan kyllä muutakin musiikkia. Nykymusiikki ainakin on saanut melko pysyvän jalansijan. Tosin nykymusiikkipitoiset konsertit eivät kerää yleisöä vaan Tre-talon parvi on lähes aina tyhjä, mutta sen sijaan klassikko-konsertit keräävät helposti yleisöä melkeinpä salin täyteen. Mistähän johtuu..?

En oikein ymmärtänyt Lahden niukkaa ohjelmistoa ? Kävin hiljan kuuntelemassa Ahon uuden sinfonian. Äskettäin oli Coplandin klanikkasoolobiisi. Just viime viikolla oli Kindertotenlieder, jota en käynyt kuuntelemassa, mutta oli kuulemma erittäin koskettava.
Syksyllä on tulossa kolme esitystä Chess-musikaalia...
 
Sitä varmaan lukee ja näkee mitä haluaa. No, olen joskus ihmetellyt miksi solisteina on niin paljon pianisteja, mutta kai niistä tykätään. Onneksi tilanne on korjaantunut siltä osin.
Kaikkea kannattaa kuunnella !

Eikö ketään muuta, kuin mua ota päähän Beethovenin hitit? Korostuu vielä enemmän levyjen tuotannossa.
 
Tämä putkahti mieleeni kuunnellesani Ylen "Intermezzossa" 2 viimeistä osaa Beethovenin serenadista D-duuri viululle, alttoviululle ja huilulle, jonka pinnallisen tyhjänpäiväisyyteen taipuvaisen turhuuden jälkeen Schubertin Konzertstücke D 345, D-duuri, vaikutti meitsiin Mozartin konserttotuotantoa likelle tulevana, miltei ilmestyksen tavoin. Samoin kävi kuunnellesani samaan aikaan Schubertin ideologialtaan ja idiomeiltaan beethoveniaanista, mutta kypsempää jousikvartettoa E-duuri, D 353, n 11, jonkun TV:ssä lähetetyn urheilutapahtuman ohessa, joka vaikutti täysin merkityksettömältä musiikin henkisen vaikutuksen rinnalla, ja jota sangen harvoin esitetään sen melodisesta kauneudesta ja mestasrillisesta kehittelytekniikastaan huolimatta.
 
Beethovenin Harppukvartetossa esim. silmiinpistäviin piirteisin kuuluu, että siinä soinukkuus on uhrattu temaattisille kontrastitehoille ja voimakkaiden dynaamisten aksentien ja hillitymmän dynamiikan käytön välisten polariteettien dramaturgisille jännitteille, mikä puolestaan on omiaan tukahduttamaan musiikin luontevasti eteenpäin pyrkivää tonaalista liikettä
 
Olen taipuvainen ajattelemaan, että niin Mozartilla kuin Schubertillakin oli kyky ja pahe muuttaa kullaksi kaikki mihin he koskivatkaan. Beethovenille tätä kykyä ei ollut ollut suotu.

Schumannin kakkossinfonia on kuin känässä sävelletty, sen utuisasta, hämärän epämääräisestä ja vaivoin kiteytyvästä, epäorgaaniselta vaikuttavasta etenemisestään ja musiikillisen kudoksen kehittymisestään amatöörimäisessä soitinnuksessaan ja allegro-osan jousien vuoroin ylös-ja alaspäin syöksyvien kuin hoipertelevien skaalojen myötä tulee sellainen tunne, että paljon soitettu sinfoniahan on pelkkä kupla. No hauskaa, että joku nauttii siitä; minä en kuuna kumminkaan. Tänään totesin sen viimeksi.

Itseäkin harmittaa kovasti tämä sinfoniaorkesterien yksipuolinen ohjelmisto. Uusinta uutta kuulee mielestäni liian vähän. Itselläni on päinvastoin, kuin keskiverto konserteissa kävijällä. Jos näen, että illan ohjelmisto koostuu vain ennen vuotta 1900 sävelletyistä teoksista. Tiedän, pitäisi niitäkin kuunnella, mutta niitä kuulee tarpeeksi, joten mielummin säästää lippurahan ja kuuntelee kotona mielimusiikkiaan.

ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta jos biisin nimi on tyyliin 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38', niin välttämättä työssäkäyvä ihminen ei välttämättä osaa samaistua millään koko siihen maailmaan, vaikka kiinnostusta voisi löytyäkin.

ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta jos biisin nimi on tyyliin 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38', niin välttämättä työssäkäyvä ihminen ei välttämättä osaa samaistua millään koko siihen maailmaan, vaikka kiinnostusta voisi löytyäkin.
 
Mutta kun sille työssäkäyvälle ihmiselle riittää jo että konserttijulisteessa on vähän vieraampia säveltäjänimiä, niin se ei lähde sinne konserttiin. Sama se mitä ne teosten nimet ovat, sitä paitsi onhan tuo 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38' sentään paljon mielenkiintoisempi ja uteliaisuutta herättävämpi teoksen nimi kuin vaikkapa "Sinfonia nro 4".

ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta jos biisin nimi on tyyliin 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38', niin välttämättä työssäkäyvä ihminen ei välttämättä osaa samaistua millään koko siihen maailmaan, vaikka kiinnostusta voisi löytyäkin.
 
No jos vaateina tässäkin oli Bartok ja Stravinski niin ei kyllä mene edes hämytuotannon puolelle. Tosin pakko todeta, että täällä Helsingissä päin ainakin noita suhteellisen säännöllisesti esitetäänkin.
 
Enkä minä ymmärrä miten työsskäyvä ihminen samaistuu muka paremmin johonkin helvetin menneen aristrokratian oksettavaan teennäisyyteen (hymiö).

ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta jos biisin nimi on tyyliin 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38', niin välttämättä työssäkäyvä ihminen ei välttämättä osaa samaistua millään koko siihen maailmaan, vaikka kiinnostusta voisi löytyäkin.
 
Hmm.. oliko tuo Deus ex machina kohta otettu Täh - sarjakuvasta. Tunari parodiasta tarkemmin sanottuna.
tuli vaan mieleen..
Eikä kannata pelästyä mitään nimiä , se on sama kuin tuomitsisi kirjan kansien perusteella.

Mutta kun sille työssäkäyvälle ihmiselle riittää jo että konserttijulisteessa on vähän vieraampia säveltäjänimiä, niin se ei lähde sinne konserttiin. Sama se mitä ne teosten nimet ovat, sitä paitsi onhan tuo sentään paljon mielenkiintoisempi ja uteliaisuutta herättävämpi teoksen nimi kuin vaikkapa "Sinfonia nro 4".
 
niinno, tarkoitin tuota naurettavaa sanapöheikköä lähinnä esimerkkinä modernin musiikin usein hankalasta "jargonista" tmv., joka lähinnä vituttaa ja hämmentää monia ihmisiä. se ei ollut mikään kuittaus ketään tai mitään tiettyä ilmiötä kohtaan. en usko, että sanat dodekafonia, bitonaalisuus tai post-serialismi sanoo suurimalle osalle ihmisistä yhtään mitään.
 
eri asia on tietty, jos nauttii olostaan "norsunluutornissa", mutta siinä tapauksessa ei pidä valitaa alhaisia kuuntelijamääriä.
 
Enkä minä ymmärrä miten työsskäyvä ihminen samaistuu muka paremmin johonkin helvetin menneen aristrokratian oksettavaan teennäisyyteen (hymiö).
 
no, olihan mozartkin aikoinaan "kansan" mies...

niinno, tarkoitin tuota naurettavaa sanapöheikköä lähinnä esimerkkinä modernin musiikin usein hankalasta "jargonista" tmv., joka lähinnä vituttaa ja hämmentää monia ihmisiä. se ei ollut mikään kuittaus ketään tai mitään tiettyä ilmiötä kohtaan. en usko, että sanat dodekafonia, bitonaalisuus tai post-serialismi sanoo suurimalle osalle ihmisistä yhtään mitään.
 
Tuskin esim. sanat tonaalisuus, sonaattimuoto tai dominanttisävellaji ovat yhtään sen tutumpia tavalliselle konserttiyleisölle, ja ne ovat kuitenkin sen kaikkein tutuimman ohjelmiston perustermistöä.
 
eri asia on tietty, jos nauttii olostaan "norsunluutornissa", mutta siinä tapauksessa ei pidä valitaa alhaisia kuuntelijamääriä.
 
No jaa. Tässä tuntuu taas olevan kyse siitä oudosta käsityksestä, että musiikkia pitäisi jotenkin "ymmärtää" kyetääkseen siitä nauttimaan. Mitä ymmärtämistä siinä on? Sen kun tulee konserttiin ja nauttii musiikista - tai sitten ei nauti, mutta sittenpähän tietää taas enemmän mistä pitää ja mistä ei pidä, eikä ole pelkkien typerien ennakkoluulojen varassa. Lyön vetoa, että ne jotka jaksavat käydä kuuntelemassa sitä vähemmän tunnettuakin ohjelmistoa (joka ei siis aina ole edes modernia musiikkia!) eivät mitenkään voittopuolisesti edusta jotain klassisen musiikin eturintamaa, vaan ovat suurimmaksi osaksi ihan "tavallista" konserttiyleisöä, siis sellaista joka uskaltaa tulla kuuntelemaan muutakin kuin Sibeliusta ja on huomannut, että siitä voi vielä tykätäkin.

Itse en kyllä niinkään kaipaile suomalaisen nykymusiikin teoksia esitettäviski, vaan tosiaankin muitakin kuin sitä ainaista Sibeliusta. Mahler on hyvä esimerkki "unohdetusta" säveltäjästä ainakin täällä Lahdessa.

samaa mieltä.
 
lähinnä tarkoitin sitä, että turha marista uuden musiikin vähäisestä suosiosta, jos ei ole halua tehdä siitä suosittua.
 
Eihän tässä tarkoitettu pelkästään uudemman musiikin vähäistä suosiota, vaan ylipäätään vähemmän tunnetun musiikin poissaoloa orkesterien ohjelmistoista.
 
Sitä paitsi, miten sitä uutta musiikkia "tehdään" suosituksi?

Eihän tässä tarkoitettu pelkästään uudemman musiikin vähäistä suosiota, vaan ylipäätään vähemmän tunnetun musiikin poissaoloa orkesterien ohjelmistoista.
 
Sitä paitsi, miten sitä uutta musiikkia "tehdään" suosituksi?
 
se vähemmän tunnettu on uutta niille, jotka sitä eivät ole kuulleet.
 
osallistumalla ja vuorovaikuttamalla, kuten ilmeisesti tässä yritämme tehdä.

se vähemmän tunnettu on uutta niille, jotka sitä eivät ole kuulleet.
 
Käsite "uusi musiikki" tarkoittaa nykymusiikkia, niin kuin varmasti tiedät.
 
osallistumalla ja vuorovaikuttamalla, kuten ilmeisesti tässä yritämme tehdä.
 
Se on loppujen lopuksi kuitenkin ihmisten omista ennakkoluuloista kiinni, mitä lähdetään kuuntelemaan ja mitä ei.