Yleistä keskustelua musiikista ›

Radiohead - hail to the thief
 
Kieltämättä tääkin kaduttaa, kuin myös A Perfect Circlen Thirteenth Step. En muistanut suorilta, että omistan muutaman kopiosuojatun levyn... yksi niistä tosin toimii moitteetta (kotimaista tuotantoa).

Turhin ostamani levy on Dream theaterin six degrees of inner turbulence.. siihen aikaan oli hirveä DT vaihe päällä mutta tämä ei auennut vaikka kuika yritti.. siihen jäikin koko DT:N kuuntelu... siellä ne hyllyssä nököttää mutta ei paljon huvita tarttua....

Turhin ostamani levy on Dream theaterin six degrees of inner turbulence.. siihen aikaan oli hirveä DT vaihe päällä mutta tämä ei auennut vaikka kuika yritti.. siihen jäikin koko DT:N kuuntelu... siellä ne hyllyssä nököttää mutta ei paljon huvita tarttua....
 
Hmm, mulla tais käydä samoin, en kyllä ole varma oliko tuon saman levyn kohdalla, tais olla joku vanhempi levy. (Awaken jälkeinen materiaali ei ole enää oikein jaksanut kiinnostaa).

Def Leppardin Hysteria. Hommasin levyn nyt ihan vasta liki 15 vuoden tauon jälkeen eikä se enää kuulostanutkaan hyvältä. hirveetä kiikaamista ja mitättömiä biisejä. Kyllä Pyromania on paljon parempi. Hysterian sais heittää vaikka naapurille.

Weezer - Maladroit
 
Paljon pyydät ?

Kings Of Leon: Youth And Young Manhood
 
Luin Soundista ylistävän arvion levystä ja rock'n'rollin pelastavasta orkesterista. Ei muuta kuin innokkaana ostamaan äänitettä. Järkyttävää paskaa huonosti soitettua ja laulettuna.

Ultramariinin Juuri ja juuri olemassa.
Kuulin Kalpea tähteni sinkun, ja se oli ihan mukava. Ajattelin, että löytäisin levyltä jotain muutakin, jopa parempaa, mutta ei. Ei iske, ei sitten ollenkaan..

Eipä oikeastaan harmita kuin pari levyä:
 
Good Riddance - For God and Country
 
Moni oli orkesteria hehkuttanut, ja päätin sitten minäkin kokeilla josko Kalifornian sXe-punkeista olisi mihinkään. Tilasin debyytin innokkaana nettilevykauppa Boxmanista. Aika kauan vielä sai odotella tilausta, mutta tulihan se viimein postista. Eipä muuta kuin levyä soittimeen. No, pari hyvää biisiä, mutta muuten ei oikein iskenyt. Tähän suurin piirtein loppui meikäläisen länsirannikkopunkin diggailu. Ainakaan samalla intensiteetillä ei post-G&C -aikana ole kyseistä genreä jaksanut tutkailla. Tylsää meininkiä pahimmillaan, todella tylsää.
 
V/A - American Skathic
 
Sama juttu kävi skan kanssa, huonon levyn jälkeen ei vain enää jaksanut. Kokoelma keskilännen skata sisältää pari erinomaista biisiä, mutta suurin osa on silkkaa kuraa. Erittäin tympeää musiikkia. Vaikka takapotku säilyy ikuisesti sydämessä, kolmas aalto ei kyllä enää nappaa yhtään. Sublimea tulee kuunneltua, mutta se nyt on paljon muutakin. En edes jaksa tutustua esim. Mad Caddiesiin vaikka sitäkin kehutaan kovasti. Ei jaksa. Tai siis ei jakska.

John Lennon: Acoustic
 
Kuuntelin autossa levykaupasta kotiin ajaessani, mutta kotistereoissa levy ei muistaakseni ole ikinä soinut.
En tiedä miksi ostin... olis nekin rahat kannatanut juoda.

Eikös sun rahat juotu jo viime viikonloppuna?
 
PS. Kiitos viimeisestä

Anttilan alelaarista tuli mukaan Bobby Womackin The Poet II. En tykännyt kyllä yhtään. Kerran kuuntelin läpi ja siihen se sitte jäiki. No... eipä tuo haittaa. 1€ se vaan maksoki.

Freak Kitchenin Move ja Metallican Stanger.
 
Jos olisivat maksaneet kympin vähemmän, niin ei kismittäisi, mutta kun järkylä meni maksamaan täyden hinnan. Liian tasapaksuja levyjä. Aika tylsiä.

Melkeinpä sellaiset olen pois myynyt.

type o negative: world coming down oli edeltäjiinsä sen verran huonompi että jäi bändin kuuntelu aika pitkälti siihen.
 
kummallista, mun mielestä taas edeltäjä oli sen verran kornia matskua, että kunnon surinat ja pörinät ynnä ylipitkät hienot hidastempoiset murskaavan piinaavat rallit oli tervetulleita. mielipiteitähän nämä...
 
kuin myös A Perfect Circlen Thirteenth Step.
 
tämäkin kyllä kummastuttaa, eikös tämäkin ollut kuitenkin edeltäjäänsä aikalailla kehittyneempi ja mielenkiintoisempi. kuka komppaa?
 
juu mutta kyllä noita huonoja on kertynyt
 
lauryn hill - miseducation of lauryn hill
isaac hayes - best of isaac hayes tupla
reef - glow
renegades - hits
rhcp - californication
prince - come
pearl jam - yield
lenny kravitz - 5
rush - test for echo
jane's addiction - nothing's shocking
 
noi nyt ainakin, lähempi levyhyllyn tarkastelu toisi esille varmasti lisää.
 
osa noista on promoja, osa ostettu eurolla tai kahdella, osa ihan täydellä hinnalla. lähinnä harmittaa se että ne on mustina lampaina tuolla muuten niin kovassa käytössä olevassa levyhyllyssä. toisaalta ihan kiva sieltä on välillä vetää joku noista esiin ja yrittää josko aukeisi.

Priestin Demolitionista ja Live In Londonista voisin erittäin mielelläni luopua.
 
Siinäpä ne aika pitkälti ovatkin.

Ei noita pettymyksiä paljon tule kun ennakkokuuntelen ja harkitsen tarkaan mitkä levyt ostan, mutta on niitä silti nykyajatuksille sopimattomia osunut:
 
Gamma Ray - Blast from the Past (kerran kuunnellut, ei iskenyt sitten ollenkaan)
Jon Spencer Blues Explosion - Acme (melko tasapaksua verraten herran muihin levyihin)
 
No, kaksi hutia 216:sta ei kovin paha ole.

Pink Floyd - Dark Side Of The Moon
 
Yksinkertaisesti yliarvostettu paska.

Nuorempana kävin ahkerasti paikallisessa antikvariaatissa, josta tarttui aina hetken mielijohteesta joku levy mukaan, useimmiten bändin nimen tai levyn kansikuvan perusteella. Olihan joukossa sitten useinkin melkoista tuubaa, kun ihan sikana säkissä ostin. Välillä sitten teki ihan löytöjäkin. Eli moniakin hankintoja voi katua, vaikkei niissä divarihinnoilla nyt kovin pahasti päässyt köyhtymään. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa bändi nimeltä "Bonham", jossa soitti legendaarisen Zeppelin-miehen poika rumpuja (vai kitaraa..?). Oletin että kyseessä täytyy olla kovakin poppoo, mutta pettymys oli melkoinen. Pelkkää rahastusta kuuluisalla nimellä, ajattelin tuolloin.

EPPU NORMAALI:Suolaista sadetta. Aivan sairaan paska. En menis enään niitten keikalle vaikka maksettais. Äijiltä unohtunu toi musiikin tekemisen hauskuus ja Martin sanatkin kyseisellä levyllä aivan hanurista. Miksi koittaa olla niin taiteilija, kun ei sitä oikeesti ole, rattijuoppo.