Keskustelua raskaammasta musiikista ›

minun käsittääkseni kaikki hevi on aikalailla huumorimusiikkia. nimenomaan nämä "rankat" norjalaisbändit ovat erittäin koomista kuunneltavaa.
 
Se, että jokin on mielestäsi hauskaa, ei tee siitä huumorimusiikkia.

Se, että jokin on mielestäsi hauskaa, ei tee siitä huumorimusiikkia.
 
ei niin, mutta minulle se on huumorimusiikkia.

Se, että jokin on mielestäsi hauskaa, ei tee siitä huumorimusiikkia.
 
Ei tosin sekään, että jonkun väitetään olevan huumoria. Huumori varsinkin musiikissa taitaa olla turhan vaikeaa. Halpaa "huumoria" kuulee enemmän.
 
EDIT: syy kirjoitukseeni tässä oli se, että kaverieni kanssa emme ole kovin usein samaa mieltä, mitkä ovat hauskoja juttuja musiikissa/biiseissä/bändeissä.

Hauskuus on kuulijan korvassa.....

Yksi "todellisen" hevimiehen kriteereitä mielestäni onkin ehdottomasti se, että tämä osaa nauraa itselleenkin.
 
Totta. Noissa teinix-bodom-hevareissa usein onkin se vika että ottavat hevin liian vakavasti ja ottavat jokaisen heviä arvostelevasta kommentista itseensä ja haukkuvat löysiä vaatteita käyttäväksi tyypiksi joka ei kuulu seksuaaliseen enemmisöön.

Tuollaista ei kukaan sellainen kysele, joka on nähnyt Ozzyn videon kappaleesta Bark at the Moon.

Onhan Sentencedilläkin aika paljon tuota huumoria ja itseironiaa biiseissä.
 
"On day zero my mother was expecting... the worst
And out of my father's ass I was born, feet first
 
Oh, no.
 
The most horrendous piece of feces ever forced
To be disposed of is what I was created for
 
Oh, no... (I'm sorry that I was born) ...so wrong!"

Onhan Sentencedilläkin aika paljon tuota huumoria ja itseironiaa biiseissä.
 
"On day zero my mother was expecting... the worst
And out of my father's ass I was born, feet first
 
Oh, no.
 
The most horrendous piece of feces ever forced
To be disposed of is what I was created for
 
Oh, no... (I'm sorry that I was born) ...so wrong!"
 
Totta ja samalta levyltä mainittakoon vielä tämä "Excuse Me While I Kill Myself", ei nämä ihan haudanvakavia ole;)

Onhan Sentencedilläkin aika paljon tuota huumoria ja itseironiaa biiseissä.
 
Myös Type O Negative hallitsee tämän osaston.

hmm..tässä pelataan jo aika paljon suomen kielellä näiden termien suhteen, kun voidaan ymmärtää monella tavalla...
 
minulle tulee monesti hyvä mieli ja olo, kun kuuntelen heviä (esim. Diablo, mokoma, metallica..). eli onko se musa sitten hauskaa jos siitä tulee hyvä mieli? sitä voi jokainen miettiä itekseen.. mutta harvemmin minua alkaa ihan naurattamaan kun kuuntelen heviä. hyvin harvoin. siitä vain tulee hyvä mieli...

vai saako sinne sitä duuriakin heittää välillä?
 
Tuohon lauseeseen mielstäni tiivistyy mettalimusiikin ongelma niin musiikillisesti kuin idealistisesti: Puritaanisuus ja pakonomainen tarve synkistellä.
 
Totta helvetissä metallin pitää olla hauskaa, tai vähintäänkin pilke silmäkulmassa soitettua. Miksi synkistelyn pitäisi liittyä millään tapaan raskaaseen musiikkiin+
 
Itse arvostan eniten itseironisia muusikoita, hyvänä esimerkkinä Meshuggahin soittajat. Ei sitä tarvitse aina pakolla synkistellä vaikka soittaisi kuinka rankkaa musiikkia..

Tuohon lauseeseen mielstäni tiivistyy mettalimusiikin ongelma niin musiikillisesti kuin idealistisesti: Puritaanisuus ja pakonomainen tarve synkistellä.
 
Samaan sarjaan menee "näytetäänvitunrankoilta"-bändikuvat. Katotaan "tuimasti" kulmien alta ja ollaan olevinaan RANGGOJA.

Pitäisin sellaista tyyppiä täysin hulluna joka tulisi kertomaan mulle ihan tosissaan jostain mönkiäisistä.

Itse arvostan muusikkoja jotka tekevät homman tosissaan.
Jos tehdään vain puolivillaisesti huvikseen, niin minun puolesta saa jättää ainakin julkaisematta.

Sellainen kyyninen itseironia on joskus toki sopivaa, mutta ei siitä kantavaa teemaa tule tehdä.
Se että bändi synkistelee kuvissa, keikalla ja sanotuksissa on suotavaa, jos kerran teemat ovat sellaisia että ei oikein tee mieli hymyillä.
Se ei tarkoita etteikö tyypit olisi normaaleja tasapainoisia ihmisiä. he vain haluavat keskittyä musiikissaan ja bändissään tiettyyn tunneskaalaan.
Turha sitä on tyhmälle alkaa teroittaa, jos ei tajua.

En minä halua ladat musiikkini tunteita joita sinne en näe kuuluvan, minä olen hyvin vakavissaan kun teen sitä "hassua synkistelyä". Silti minä naurahdan biisin jälkeen jollekin mokalle ja kerron jonkin hyvän jutun, ei siinä mitään.

Ei sillä ettei minulle maistuisi se ”hassumpikin” musiikki, mutta suurempi arvostus menee kyllä niille joilla on munaa tehdä homma tosissaan,
itselle nauraminen on kuitenkin niin paljon helpompaa.

Ei siis naama kurtussa 24/7, vaan vain kun se on tarpeen.
 
EDiT: Korjailua.

Ritarille plussaa, ja roimasti.

Pitäisin sellaista tyyppiä täysin hulluna joka tulisi kertomaan mulle ihan tosissaan jostain mönkiäisistä.
 
Niin minäkin. Itsestäänselvyyksistä on turha herättää keskustelua.

Pitäisin sellaista tyyppiä täysin hulluna joka tulisi kertomaan mulle ihan tosissaan jostain mönkiäisistä.
 
Yömönkijästä? Minä olisin otettu.

Ritarille plussaa, ja roimasti.
 
Todentotta. Knihti miettii näitä asioita selvästi.
 
e. ja varmaan humalassakin.

Tähän on pakko mainita sellaisia bändejä kuin "Lyijykomppania", "Trio niskalaukaus" ja "Viikate".
 
Kaikilla näillä huumori sekoittuu oivasti muun musiikin ja vakavien aiheiden sekaan.
 
"Kauniin päivän surkea loppu
Sauna paloi ja maattiin vaan"
 
tai kappaleesta "kuollut mies", jossa viinanjuontiin kuolleesta miehestä sanotaan:
 
"Mutta kaukana konttoreissaan
käärivät pahat miehet rahojaan
ovat vielä olevinaan laupiaat
jaloviinankauppiaat"
 
Unohtamatta kappaleita, jotka kertovat "uimakoulusta", jossa kaulaan on asetettu hirttosilmukka jolla vedetään oppilas avantoon.
Onhan heillä myös reggaebiisi "Viina", mutta ehkä sitä ei kannata ottaa kovin näihin laskuihin. Se viinanjuonnilla humorisointi näkyy kyllä muissakin kappaleissa. Ehkä äärimmäisilleen venyneen kriittisenä kappaleessa "rentoutumaan".
 
"Viinat kohti kurkkua löytää tien
Akka taas riitelyn aloittaa"
 
Kappale on viimeinen EP:llä "kehitys kulkee perse edellä". Kontekstista voisi ajatella että levy täytyy kuunnella lopusta alkuun. Näin aseteltuna tuo viinanjuonnista kertova kappale olisi se josta kaikki alkaa ja levy päättyisi lopulta avausraitaan:
 
"Maan povessa makaavat
Hiljaa miehet
Maan povessa makaavat
Kuolleet miehet"
 
Trio niskalaukauksella huumori tulee monesti siitä muusta miten Rautiainen puhuu. Se pitää lukea rivien välistä.
 
"nauraa viimein viisaatkin miehet
kun hikeä karvalakeistaan pyyhkii
ja vedettömien suihkujen alla
seisovat mustat, hikiset ja pienet"
 
Tai sitten ehkä jopa aika itseironien pätkä:
 
"miten miellyttää jumalaa
mitä teit ei voi olla koskaan
oikein yhdenkään jumalan mukaan
ei tule milloinkaan olemaan"
 
Jopa hieman liioitellaan. Vaikka kappaleen kertoma asia on vakava, silti siinä vähän itseironisoidaan esittämällä "rikos" (syntyminen länsimaihin) vakavana - ehkä vakavampana kuin se onkaan.
 
Monet tuntuvat unohtavan tämän. Mikä osoittaisikaan vahvempaa huumorintajua kuin vakavien asioiden jopa leikittelevä käsittely.
 
Viikatteella huumori tulee siitä, kuinka joka kappaleessa kuolee joku ja miten siihen sotketaan sitä iskelmähommaa. "Noutajan valssi" -levyltä voi poimia muun muassa ainakin seuraavanlaisia kuolintapoja: hirttäytyminen, pään murskaaminen kivellä, myrkkysienien syöminen, pään laittaminen myllynkivien väliin, pajuköyteen tukehtuminen.
 
Ote kappaleesta "Piispa ja minä":
"Kohdalla ollaan, jossa rovasti pinnan alle painautui
nähdä ehti Raatteen, Kollaan, vaan viimein Ahdin syliin hautautui,
Ahdin syliin hautautui
 
Ei sielu vaan myös ruumis lepoansa kaipaa!"
 
Kuolema ja sen mystifiointi on vedetty niin överiksi ja säännönmukaiseksi että sen tunnistaa oitis huumoriksi. Viikatteelle muodostuukin kiva imago: suomi-filmejä, vanhaa iskelmää, heviä, kuolemaa...
 
Vaatii varmaan aika kevyttä suhtautumista elämään, että näistä voi sen huumorin löytää. Monet varmaan vain suuttuvat kun näitä väittää humoristisiksi. Se huumori ei olekaan kovin suoraa kahdessa ensimmäisessä, vaan siellä takana. Lyijykomppanialla meinaa jopa kääntyä niin, että se vakava asia pitää löytää huumorin alta. Näitä lyriikoita tarkastellessa pitää pystyä näkemään monta eripuolta kappaleista, ettei sokaistu toisesta. Aika suppeasti itsekin tässä näitä käsittelin.