Yleistä keskustelua musiikista ›

Hmm.
 
Rahalliseen keräilyarvoon en usko, eikä se mua oikeastaan kiinnosta - niin monta keräilymarkkinoilla yli viidensadan taalan levyä olen antanut pois tai myynyt vitosella. Levyillä on mulle tunnearvoa sen mukaan, mikä niistä mulle tulee mieleen.
 
Kokeillaas:
 
Ramones - Ramones (Yhtäkkiä lakkaan tajuamasta, mitä siihenastiset vanhat kaverit puhuu. En tiedä, että sitä kutsutaan murrosiäksi, mutta se on nyt lyönyt mua päähän vasaran lailla, eikä mikään palaa koskaan ennalleen. Rock vie mut mukanaan.)
 
New York Dolls - New York Dolls (Fiftarijengi ikkunan alla. Avataan ikkuna ja nostetaan kaiuttimet siihen, sa nyt räjähtää: "When i'm getting home to You, I'm gonna show You what I can do, but everything connects and that is..." - eikö ne tajua, että samaa rokkia tämäkin on? Ei.)
 
1980 - Viimeinen Syksy (Kävellään kaverin kanssa loputtomasti Töölönlahden rantaa tarkoituksena kiertää Linnunlaulun kautta Kill Cityyn, livahdetaan katsomaan Täältä tullaan, elämä just vähän alaikäisenä, Lepakon mustan salin ja Radio Cityn yläkerran paikalla on Lepakon ensimmäinen sali, siellä soittaa Maukka&Nahkatakit ja Ducktails.
 
Tuomari Nurmio ja köyhien Ystävät - Kohdusta hautaan... (Tää avaa mulle yhtäkkiä koko suomalaisen musiikin, kaiken sen mitä on kuullut radiosta, aivan uudella tavalla. Todellisuus pysyy ennallaan, näkökulma muuttuu kuin joku tönäisisi kameran rajusti uuteen kulmaan.)
 
Bluesounds - Cigarette Lean No2 -single (Kuuma kesäpäivä, 70-80 -taite. Savu kohoaa tupakasta avoimen ikkunan äärellä. Humalassa elämästä ja kesästä.)
 
Bad Brains - ROIR (Hikinen kellari, ja nyt musiikki uudistuu niin että se on pakko klasarikaverinkin myöntää - ensimmäinen ylinopea punk-bändi joka soitti hyvin.)
 
Circle Jerks - Group Sex (Kun Perunatorin portaat alkavat syksyn tullen jäätää, siirrytään Villen kämpälle. Joka päivä. Pian Ville saa häädön saksalaisten punkkien lauottua kaasupistoolia rapussa.)
 
The Smiths - The Smiths (Olen niin rakastunut ja masentunut, että pelkään kuolevani. Simo lyö mulle Smithsin levyt käteen, ja piristyn - menipä kuinka surkeasti tahansa, Morrisseyllä menee aina huonommin.)
 
Lords Of The New Church - eka (Nyt katoaa viimeisetkin värit vaatteista. Kaupunki on harmaa ja cool, ja paino putoaa parikymmentä kiloa, pakkasrajalle. Istutaan Lepakon pihalla.)
 
Sielun Veljet - Peltirumpu -single (Herään junassa, matkalla pois kotoa. Saan kuulla jättäneeni työpaikkani ja ottaneeni lopputilin puhtaana käteen. Olisi ehkä pitänyt varoa, miten rajusti äityy bailaamaan Club 77:lla. Lattian täysi lasimurskaa. Kahden viikon kuluttua rahat on juotu.)
 
Clash - London Calling (Madridin kohdalla Spanish Bombs alkaa soida päässä, eikä lopu seuraavaan kahteen kuukauteen. Osasyynä siihen ovat vanhat anarkistit, jotka tulevat junissa, kahviloissa ja kadulla kertomaan mulle elämäntarinaansa, kun Francoa nyt ei enää ole. Aika on vihdoin lähtenyt liikkeelle pysähtyneisyydestään.)
 
Pretenders - Pretenders, II (Ne muutamat hullut ja hienot vuodet, joille tää on alituinen taustamusiikki, olivat ainutkertainen nuoruus. Kiitoksia.)
 
Slade - In Flame (Far Far Away kiteyttää mulle koko mun huuruisen 80-luvun loppuni kauneimmillaan.)
 
Velvet Underground - The Velvet Underground (Liian paljon. Ei pysty kertomaan...)
 
Hoodoo Gurus - Stoneage Romeos (Tapaan nykyisen puolisoni Lou Reedin keikalla. Mutta Hoodoo Gurus on mulle sen ajan tärkein bändi, ja jos kysyttäisiin mikä biisi on 'teidän', se olisi varmaan Zanzibar.)
 
Big Star - Radio City (You Get What You Deserve ja September Gurls. Tarviiko sanoa enempää?)
 
Tällaisia. Melkein joka levystä voisi sanoa jotain.