Rummut: rumpukamat ›

Tämä mietityttää arvon lajitoverit: mehän ollaan joko vasen- tai oikeakätisiä. Samoin me ollaan joko oikea- tai vasenjalkaisia. Asia on helppo testata futispallolla tai portaissa - liideri-jalka pelittää ekana. Kätisyys määrää pitkälle, kumminpäin rumpusetti rakennetaan.
 
Itse olen vasenkätinen, mutta oikeajalkainen ja soitan settiä oikeakätisesti. Ongelma on tämä: virveli ja bassari (vasen käsi/ oikea jalka) pysyvät aika hyvin taimissa, mutta oikea komppikäsi purjehtii ihan omia teitään. Asia on helppo todeta, kun soittoa tarkastelee musa-softan bitteinä ja vertaa eri rumpuraitoja klikin pulssiin. Samoin kokosetin rudimenteissä huomaa, että komppikäsi (oikea) ja bassari (oikea) eivät loksahda kohdalleen, ovat ikäänkuin eri hempasta. Biittihän on tarkankuuloista silloin, kun haitsun iskut (oikea) ja bassari (oikea) ovat taimissa. Kun ne eivät ole taimissa, komppi kuulostaa huojuvalta, vaikka virveli ja bassari olisivat kutakuinkin kohdallaan (esim. ride-pelti kompit). Eli, haitsu tai ride kannattelee komppia - pohjustaa pulssin.
 
Hyvä epätaimi-malliesimerkkihän on bumzikabum-perusbiitti, jossa virvelin jälkeiset kaks basari-iskua eivät osu kohdalleen haitsun kanssa, vaan tahtovat tulla aina liian eteen, eli kiilaavat. Homma kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta juuri näistä basari-kiilaajista ei koskaan tule studiomuusikoita (entisen opettajani Jartsa "Bumtzibum" Karvosen toteamus).
 
On usein tullut mieleen, että ollaanko me ns. toivottomat tapaukset näitä ristiraajaisia ja ne ns. hyvät rumpalit niitä oikeakäsi/oikeajalka-veikkoja, joilla biitti pysyy kasassa. Ovatko esim. HIM:in Kaasu tai Simon Phillips(Toto) ristiraajaisia, koska liidaavat vasurilla (haitsu), mutta oikea polkee basaria? Kiitos ja anteeks..

Syncopationin ja Stick Controlin hevoskuuri auttaa kaikkiin rumpalin vaivoihin. Treenillä pitäisi halutessaan voida kehittää jokaista raajaa kohti tasavertaisia kykyjä. Toivottomia tapauksia ovat vain ne, jotka eivät ymmärrä järkevän ja monipuolisen treenin merkitystä -- musikaalisuutta kuitenkaan unohtamatta. :)

Treeniä vaan. Ei se ilman treeniä osu kohdalleen vaikka olisi kuinka oikeakätinen.

Syncopationin ja Stick Controlin hevoskuuri auttaa kaikkiin rumpalin vaivoihin. Treenillä pitäisi halutessaan voida kehittää jokaista raajaa kohti tasavertaisia kykyjä. Toivottomia tapauksia ovat vain ne, jotka eivät ymmärrä järkevän ja monipuolisen treenin merkitystä -- musikaalisuutta kuitenkaan unohtamatta. :)
 
jokasana totta!!!!!!!!

Treeniä vaan. Ei se ilman treeniä osu kohdalleen vaikka olisi kuinka oikeakätinen.
 
Jep. Sitä vastoin olen huomannut että koska olen soittanut enimmäkseen niin että liidaan oikealla, että vasen puoleni on jonkun verran heikompi kuin toinen. Joten nyt sitten täytyy harjoitella vasenta puolta.

Älä huoli kohtalotoveri, et ole yksin. Olen myös vasenkätinen ja oikeajalkainen. Soitin useita vuosia normaalilla oikeakätisen setillä vasen käsi liidaten. Siitä johtuen fillit olivat joko yhden iskun vajaita tai yhden iskun liian pitkiä, myös muita ongelmia tuli vastaan. Kun ostin kokonaan oman setin niin päätin laittaa sen itselleni oikeenpäin. Suurin muutos oli haikan siirto oikealle puolelle ja kädet ristissä soiton opettelu. Koska oikea jalka oli basarilla en voinut käyttää haikkaa silloin ollenkaan, mutta hommasin tuon kaapelihaikan niin poistui sekin ongelma.
 
En usko, että kätisyys on este studiomuusikolle. Kuten joku sanoi niin kaiken saa treenaamalla kuntoon, mutta omalla kohdalla ei tahdo olla aikaa ja motivaatiota siihen. Oisinpa silloin 15 vuotta sitten alkanut treenaamaan perusjuttuja niin nyt sujuis nekin vähän paremmin. Nyt kun vuosia on tullu sen verran lisää ja kun kattoo ja kuuntelee nuorempia jannujen tykitystä niin tekee mieli lopettaa koko soittaminen. Tiedän kyllä ettei minusta tule mitään studiomuusikkoa, mutta kunhan omaksi iloksi ja bänditovereiden kiusaksi soittelen. Kokoajan saa pelätä että ne ottaa toisen rumpalin tilalle ;) Kohta pitäis taas mennä nauhoittamaan jotain shaissea ja silloin kuulee miten huonosti ja epätarkasti voi ihminen soittaa. Tuli vähän offtopiccia...
 
Suosittelisin laittamaan setin siten, että sitä on mahdollisiman hyvä ja luonnollinen soittaa. Kannattaa soittaa semmoisia juttuja joita pystyy soittamaan, esim itsekään en aiemmin pystynyt soittamaan kunnolla nopeita huputupulupu fillejä koska ns väärä käsi lähdi liidaamaan. Sen tilalle piti keksiä sitten jotain muuta. Eniten se harmitti kun soitti jonkun levyn päälle ja biisissä ois ollu hyviä fillejä mutta kun niitä yritti soittaa niin se oli yhtä tökkimistä ja rusikointia.
 
Tekisi mieli ottaa jotain rumputunteja, mutta siinä käy pian kuin yhdelle kaverilleni joka aikoinaan oli soitellut kitaraa ja halusi uudestaan "oppia" soittamaan sitä. Noh se meni semmoiselle kurssille ja sen kurssin oppilaiden keski-ikä oli noin 8v. jolloin hän tunsi olonsa hieman liian vanhaksi...

Tekisi mieli ottaa jotain rumputunteja, mutta siinä käy pian kuin yhdelle kaverilleni joka aikoinaan oli soitellut kitaraa ja halusi uudestaan "oppia" soittamaan sitä. Noh se meni semmoiselle kurssille ja sen kurssin oppilaiden keski-ikä oli noin 8v. jolloin hän tunsi olonsa hieman liian vanhaksi...
 
Mene yksityistunneille

Kiitos kuomat kannustavista kommenteista jo tässä vaiheessa. Hetken jo mietin, että pikkutomeista saa kyllä kätevästi linnunpönttöjä, kun poraa reiät kylkiin - olispahan sitten ammattikäytössä ;-)
 
Kyseiset rudimentti-opukset kyllä löytyy - täytynee ottaa se hevoskuuri. Mutta pitää kyllä todeta, että joillakin on laajakaistayhteys nupolin ja raajojen välillä luonnostaan, toiset vetelee 56k modeemilla.

Mielenkiintoinen aihe. Ei kauaa kun kirjoittelin tänne käsijärjestys asiasta.
 
Soitan siis oikeakätisen setillä vasen käsi liidaten (ridepelti vasemmalla), vaikka olen varsinaisesti oikeakätinen. Olen alusta pitäen soittanut tuolla tyylillä ja se tuntuu luontevalta. On ilmiselvä ergonominen etu, kun käsien ei tarvitse olla missään vaiheessa ristissä. Mielestäni käsijärjestyksellä ei ole mitään tekemistä taimin pitävyyden tai fillien kanssa - kaikkihan on treenattavissa. (aika paljon tulee itseasiassa fillailtua etutomiin)
 
Jos suinkin saa kulkemaan, niin kannattaa opetella soittaan "kädet auki". Väitän, että siitä on jopa etua. Kysykää vaikka Simon Phillipsiltä :)

Joo, eipä Simon Phillipsin taimissa ole koskaan ollut mitään vikaa, vaikka auki soittaa; ei ihme, että Porcaron pallilla istuu. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että groove ei ole ihan samaa syvyysluokkaa eikä niin monipuolinen kuin Jeffi-vainaalla. Simon soittaa ikäänkuin aina konetaimissa, mutta Porcaro muunteli biittiään etu- tai takakenoon tarpeen mukaan. Ainakin se kuulostaa siltä.
 
Kyllä tota rudimenttiä on taannoin tullut lätkyteltyä, mutta annas olla, kun tulee joku kiperä äänityssessio vieraiden pro-jätkien kanssa ja yhtäkkiä huomaat, että sulta katoaa kaikki treeneissä väännetty tekniikka ja olet pelkkien "alkurefleksien" varassa. Oman bändin kanssahan voi turoilla ja sitten nauraa päälle ja keikat vieraidenkin kanssa menee fiiliksellä. Mutta kun rec-nappula palaa ja edessä seisoo ammattilaisia, niin jäsenistä lähteekin yhtäkkiä tunto ja ihmettelet, että mitäs mä täällä teen ja mitä toi bassari oikein soittaakaan. Silloin puhutaan näistä ns. tarkkuusperusasioista.
 
Tosta on ollut joskus kokemuksia ja täytyy sanoa, että pitää olla aika psykopaatti, ettei mene välillä kipsiin. Mulla se menee heti ekaks bassari-jalkaan, joka tuntuu olevan heikoin lenkki just tosta em.syystä. Tästä on lukenut Modern Drummeristakin, että ei ole niin kovaa jäbää, joka ei menisi kipsiin, kun päivä on huono, tai vaatimukset liian kovia. No Steve Gadd on ollut kai se yhdenotonmies.

Juu ei Porcaron groovelle/taimille/tatsille löydy vastusta tältä planeetalta. Mutta eihän tässä siitä ollutkaan kyse.